”Minulle kasvaa viiksi- ja partakarvaa. Kulmakarvani kasvaisivat yhteen, ellen nyppisi niitä. Karvoja on myös nännien ympärillä ja navasta alaspäin.
Intiimialueen, säärien, käsivarsien ja kainaloiden karvoitus on runsasta. Karvoja kasvaa jopa ukkovarpaissa. Eniten inhoan perskarvoja. Se on viimeinen paikka, missä minusta naisella pitäisi olla karvoja.
Nykyään ollaan karvapositiivisempia. Vaikka en juuri roiku sosiaalisessa mediassa, olen huomannut ihmisten jakavan siellä kuvia kainalo- ja säärikarvoistaan.
Se on tervetullut ilmiö, mutta silti omat karvani ällöttävät minua.
”Häpesin itseäni niin paljon, etten mennyt uimaan tai rannalle.”
Karvankasvu alkoi parikymppisenä. Nypin näkyvimmät kasvojen karvat pois. Säärikarvoja epiloin ja intiimialuetta sheivasin. Homma oli aikaa vievää välineurheilua.
Häpesin itseäni niin paljon, etten mennyt uimaan tai rannalle. Jos en jaksanut tehdä poisto-operaatiota, kuljin kesäkuumallakin pitkissä housuissa ja paidoissa.
Karvoitukseni on mustaa, paksua ja tikkumaista eli hyvin näkyvää. Mietin jatkuvasti, jäikö joku karva nyppimättä, ja jos jäi, huomataanko se.
En koskaan saanut kommentteja muilta ihmisiltä. Silti tunsin itseni epänaiselliseksi. Koen, että hoikka ja karvaton vartalo nähdään naiseuden ihanteena.
Orimattilalainen Marika Vehkasaari, 38, on kokeillut nuorempana karvojen poistoon kaikki konstit laserlaitteista ihmekiviin. ”Käytin satoja euroa siihen, että olisin mahdollisimman karvaton.”
Parikymppisenä sain keskenmenon. Sen jälkeen minulle tehtiin ultraäänitutkimus, jossa paljastui, että munasarjoissani on rakkuloita.
Minulla todettiin PCOS eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä. Sen yhtenä oireena on hirsutismi eli liikakarvoitus. PCOS aiheuttaa myös epäsäännöllisiä kuukautisia. Minulla menkat jäivät pariksi vuodeksi pois.
Yhdistelmäehkäisypillerit olisivat voineet tasoittaa kuukautiskiertoani ja vähentää karvoitusta, mutta pillerit aiheuttivat niin pahoja mielialanvaihteluita, etten voinut jatkaa niiden käyttöä.
PCOS aiheuttaa myös lapsettomuutta, joten minulla oli iso huoli, veisikö sairaus perhehaaveeni. Tuntui tyhmältä stressata samaan aikaan karvoituksesta.
PCOS on ollut huonosti tunnettu sairaus. Minäkin sain vasta viime syyskuussa diabeteslääkkeenä tunnetun metformiinin kokeiluun. PCOS lisää riskiä moniin sairauksiin, joista yksi on tyypin 2 diabetes. Minullakin on jo todettu esidiabetes.
Lääke on parissa kuukaudessa tasannut verensokeria, ja painoa on pudonnut kolme kiloa. Myös karvankasvu on mielestäni hillitympää. Kohtu minulta on jo poistettu, joten en tiedä, miten lääke olisi vaikuttanut kuukautisiin.
Aika näyttää sen todelliset vaikutukset, mutta oloni on toiveikas. Olen myös kiitollinen, ettei PCOS vienyt lapsihaavettani. Minulla on 8-vuotias poika.
”Terapeutin avulla olen löytänyt hyväksyntää.”
Olen käynyt psykoterapiassa kolme vuotta. PCOS aiheuttaa myös mustapäitä, finnejä ja ihon kuivuutta. Lisäksi minulla on muitakin sairauksia. Haasteet sairauksien kanssa ja karvoitus ovat vaikuttaneet paljon itsetuntooni.
Terapeutin avulla olen löytänyt hyväksyntää. Edelleen on päiviä, kun kiroan kroppaani, mutta osaan kääntää ajatuksen myönteisempään suuntaan.
Sairaudet tai karvat eivät ole syytäni. Jos leukaani ilmestyy musta karva, voin nypätä sen pois. Karvoista huolimatta minäkin voin olla kaunis.
Sekin auttaa, että mieheni hyväksyy minut tällaisena kuin olen. Pystymme puhumaan avoimesti niin karvoistani kuin sairauksistani.
”Painelen uimahalliin sääret karvaisina.”
Sääriäni en jaksa enää epiloida jatkuvasti. Sen sijaan käyn kerran kuukaudessa brasilialaisessa sokeroinnissa. Minulla on luottokosmetologi, joka ottaa aina intiimialueen, kulmat sekä takareidet, joihin en itse yllä.
Nykyään käyn poikani kanssa uimassa. Painelen uimahalliin sääret karvaisina. Hankin uimapuvun, jossa on hame. Se peittää intiimialueen karvat, sillä sitä aluetta en halua muiden näkevän.
Nuorempana saatoin kutsua itseäni apinaksi. Enää ei tulisi mieleenkään nimitellä itseäni – kuin korkeintaan leikillään.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 1/2026.