Vaikka Suomessa työttömyys jatkuu korkeana, ei tilanne poista tarvetta työperustaiselle maahanmuutolle. Tästä hyvä esimerkki on se, että työperustainen maahanmuutto selittää lähes kokonaan työllisyyden kasvun 2020-luvulla. Työperustaisen maahanmuuton tarve ei ole kadonnut mihinkään eikä katoa tulevaisuudessakaan.
Suomen työmarkkinoilla eletään taantuman ja tulevan kasvun välitilassa. Työttömyys kohdistuu aloille, joissa kysyntä on hetkellisesti hiipunut, mutta ennusteet ovat selvät: rakentamisen elpyessä ja väestön ikääntyessä työvoiman tarve kasvaa jälleen nopeasti. Samaan aikaan aloilla, joilla kasvu tai palveluiden laatu on kiinni erityisosaamisesta, osaajapula jatkuu suhdanteista riippumatta.
Tuore työ- ja elinkeinoministeriön selvitys osoittaa, että maahanmuuttajien, erityisesti ukrainalaisten, hyvä työllisyyskehitys on kääntynyt jyrkkään laskuun heikon suhdanteen seurauksena. Tämä siitä huolimatta, että ministeriön mukaan ulkomaisten työllisten määrä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti, kun suomalaisten taas on laskenut.
Ilman osaajia investoinnit siirtyvät muualle.
Tämä on signaali talouden tilasta, eikä siitä, että Suomi tulisi toimeen ilman kansainvälisiä osaajia. Kun talous palautuu kasvuun, samat alat tarvitsevat henkilöstöä nopeasti ja paljon. Jos osaajia ei ole silloin Suomessa, työpaikat eivät täyty, investoinnit siirtyvät muualle ja elpyminen hidastuu.
Kansainväliset osaajat ovat osa suomalaisten työpaikkojen ekosysteemiä. Monilla aloilla myös suomalaisille työttömille syntyvät työpaikat riippuvat siitä, että yritys pystyy täyttämään ensin vaativimmat tehtävät. Työperusteisen maahanmuuton hidastaminen kaventaisi tätä kasvupohjaa ja heikentäisi työttömyyden hoitoa.
Ilman osaajia investoinnit siirtyvät muualle, ja se johtaa lopulta työtarpeen vähenemiseen myös suomalaisten osalta. Yritykset rekrytoivat kansainvälisiä osaajia ennen kaikkea siksi, että ne voivat kasvattaa tiimejä, tuotantoa ja palveluita Suomessa. Siksi myös täällä jo olevien kansainvälisten osaajien pitovoima on ratkaisevaa.
Jos osaajat eivät koe Suomea vakaaksi, ennustettavaksi ja mahdollisuuksia tarjoavaksi maaksi, he eivät jää. Jokainen menetetty osaaja vie mukanaan osaamista, verotuloja ja usein myös suomalaisia työpaikkoja tukeneen työpanoksen.
Kasvanut työttömyys voi antaa harhaanjohtavan ajatuksen työperusteisen maahanmuuton rajoittamisen järkevyydestä. Todellisuudessa nyt on varmistettava, että Suomi pystyy vastaamaan tuleviin työvoimatarpeisiin ja houkuttelemaan sekä pitämään ne osaajat, joiden varassa elpyminen ja kasvu ovat.
Työperusteinen maahanmuutto ei ole työttömyyden vastakohta, vaan sen ratkaisemisen edellytys.
Kirjoittaja Suvi Pulkkinen on Keskuskauppakamarin johtava asiantuntija.