Jakoketjua on perinteisesti pidetty ratkaisuna, joka kestää auton eliniän. Vanha nyrkkisääntö jakohihnan ”ikuisuudesta” ei kuitenkaan pidä enää paikkaansa.
Joitain vuosia sitten monet valmistajat päättivät nimittäin keventää jakoketjun rakennetta.
Heppoisilla jakoketjuilla pilattiin monen polttomoottorin maine, esimerkiksi joidenkin BMW:n moottoreiden. Eniten keskustelupalstoilla on puhistu Volkswagen-konsernin TSI-moottoreista.
Aihetta käsitellään TM:n autojen tyyppivikoja käsittelevässä laajassa jutussa. Lukijakyselymme vastauksiinkin osuu tapauksia, joissa ”ikuinen” jakoketju piti uusia Mercedeksen M271-moottoriin reilusti alle 100 000 kilometriä ajettuna.
Yllä olevassa kuvassa on Mercedes-Benzin kahden peräkkäisen bensiinimoottorisukupolven jakoketjut. Ilman autoinsinöörin koulutustakin on helppo arvata, kumpi ketjuista on ongelmalliseksi osoittautuneen M271-moottorin jakoketju.
Kun järeä kaksirivinen jakoketju korvattiin lähinnä polkupyörän ketjua muistuttavalla heppoisella ketjulla, kulutus, hinta ja paino pienenivät, mutta muuten kehitys ei ollut kestävää – ihan kirjaimellisesti.
Seuraavan bensiinimoottorisukupolvensa eli M274-moottorin Mercedes osasi rakentaa yksiriviselläkin jakoketjulla paremmin kestäväksi.
Volkswagen taas luopui pienissä TSI-moottoreissa jakoketjuista ja palasi jakohihnoihin, eikä sen jälkeen TSI-moottoreista ole valituksia kuulunut.
Metallisen jakoketjun tai kumipintaisen jakohihnan kriittisen tärkeä tehtävä on pitää moottorin kampi- ja nokka-akselit sekä männät ja venttiilit oikeassa rytmissä.
Ketjun uusiminen ajoissa on toki halvempaa kuin se, että venynyt ketju hyppää hammaspyörän hampaan yli, rytmi sekoaa ja pahimmillaan moottori hajoaa korjauskelvottomaksi.
Digilehdestämme löydät lisää esimerkkejä miinoista, joista kannattaa olla tietoinen autoa hankkiessa.