Valkojäkälä on intiimialueen krooninen ihosairaus, joka voidaan helposti sekoittaa muihin ihottumiin tai krooniseen hiivatulehdukseen. Kaikissa näissä vaivoissa esiintyy kutinaa ja kirvelyä. Jos kutina ei helpotu itsehoidolla, on tärkeää hakeutua lääkärin vastaanotolle.
– Valkojäkälässä valkovuodon määrä tai koostumus ei yleensä muutu lainkaan. Ulkosynnyttimien kutina on usein voimakasta erityisesti iltaisin ja voi häiritä yöunia. Yhdyntä saattaa sattua, ja intiimialueen iho voi alkaa arpeutua, naistentautautien ja synnytysten erikoislääkäri Satu Wedenoja Terveystalosta kertoo eroavaisuuksista.
Valkojäkälää esiintyy arviolta alle prosentilla väestöstä. Tauti on yleisin vaihdevuosi-ikäisillä naisilla, mutta sitä tavataan myös synnytysikäisillä naisilla ja harvinaisissa tapauksissa lapsilla. Myös miehillä tautia esiintyy esinahassa.
Valkojäkälä voi vaikuttaa synnytykseen
Valkojäkälä aiheuttaa tyypillisesti välilihan, häpyhuulten ja klitoriksen alueelle valkoisia läiskiä, haavaumia ja kudosten kiristymistä. Sairaus diagnosoidaan ihottuman sijainnin ja ulkonäön perusteella, eikä koepalaa yleensä tarvita.
– Valkojäkälää myös ylidiagnosoidaan, sillä joskus jokin muu krooninen ihottuma esimerkiksi atopia tulkitaan valkojäkäläksi.
Pitkään jatkuessaan valkojäkälä voi arpeuttaa kudoksia ja kiristää ulkosynnyttimiä, mikä voi aiheuttaa yhdyntäkipuja ja harvinaisissa tapauksissa vaikuttaa jopa synnytykseen.
– Arpeutuminen voi vaikuttaa yhdyntöihin pitkällä aikavälillä, vaikka itse ihottuma olisi jo rauhoittunut. Muutokset, jotka ahtauttavat emättimen aukkoa ja vaikuttavat näin synnytykseen, ovat hyvin harvinaisia, Wedenoja kertoo.
Valkojäkälän taustalla epäillään autoimmuuniprosessia. Riski sairastua on suurempi henkilöillä, joilla on jokin muu autoimmuunisairaus, kuten nuoruustyypin diabetes tai keliakia. Myös limakalvojen kuivuus altistaa valkojäkälälle, minkä vuoksi tautia tavataan eniten vaihdevuosien jälkeen.
Hoito helpottaa, mutta ei paranna
Valkojäkälä on krooninen ihottuma, jota ei voida pysyvästi parantaa. Vaikka alttius uusiutumiseen säilyy, hoidon avulla päästään yleensä oireettomaan ja rauhalliseen tilanteeseen.
– Valkojäkälän hoitoon käytetään vahvoja kortisonivoiteita. Joskus käytetään myös muita kroonisten ihottumien hoitoon tarkoitettuja voiteita, jos kortisoni ei riitä rauhoittamaan tilannetta. Lisäksi perusvoiteet ja ihoöljyt ovat hyödyllisiä päivittäisessä käytössä.
Valkojäkälään liittyy hieman kohonnut riski levyepiteelisyövän kehittymiseen. Erityisesti hoitamaton ihottuma ja krooninen tulehdus voivat altistaa solumuutoksille ja harvinaisissa tapauksissa johtaa syöpään.
– Jos intiimialueella on huonosti paraneva haava tai poikkeava patti, se täytyy aina tutkia. Pääsääntöisesti valkojäkälään liittyvä syöpäriski on kuitenkin hyvin matala, Wedenoja sanoo.
Artikkeliin liittyvät aiheet