Luonnosta ei voi tehdä kokonaan esteetöntä, mutta uudet apuvälineet mahdollistavat vaikeasti vammaiselle pääsyn metsään. Harrastusvälineisiin saa julkista tukea harvoin.
Vaikeasti vammaiset lapset ja nuoret pääsivät kokeilemaan uusia liikkumisen apuvälineitä Rasuanniemen luontopolulla Jämsässä. Videolla retkeläiset kertovat, miltä kyydissä tuntui. Video: Simo Pitkänen / Yle
Paavo Korvenpää, 13, päästää kimeitä kirkaisuja yksipyöräisen maastokärryn kyydissä keskellä metsää.
Siitä hänen ukkinsa Olavi Forssell tietää, että kivet ja kannot pompottavat kyytiläistä mukavasti ja vauhti on sopiva.
– Voi sanoa, että Paavo nauttii. Kyllä se ukinkin herkistää.
Avaa kuvien katselu
Myös Eero Suppulaa naurattaa ja laulattaa, kun vanhemmat Reetta Tikander ja Ilkka Suppula kyyditsevät. Kuva: Simo Pitkänen / Yle
Uudet liikkumisen apuvälineet saavat ilon pintaan, mutta ovat monille perheille liian kalliita hankkia omaksi.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa valmistettu yksipyöräinen maastokärry maksaa Suomeen tilattuna lähes 3 000 euroa.
Harrastusvälineisiin voi hakea julkista tukea vammaispalvelulain mukaisesti.
Hyvinvointialue korvaa vammaiselle muiden kuin lääkinnällisten välineiden kuluja enintään puolet laitteen hankintahinnasta. Hinnan pitää olla kohtuullinen ja käytön hyvin perusteltua.
Korvattavia harrastusvälineitä voivat olla esimerkiksi urheilussa käytettävät erikoispyörätuolit tai -kelkat.
Yleensä valtaosa määrärahoista myönnetään auton muutostöihin.
Avaa kuvien katselu
Retken Jämsässä järjesti Malike, joka kuuluu Kehitysvammaisten Tukiliittoon. Perheitä saapui Kaarinasta, Jämsästä, Jyväskylästä ja Vantaalta. Kuva: Simo Pitkänen / Yle
Avaa kuvien katselu
Kaarinalainen Emilia Gummerus ja Toivo-poika kokeilivat yksipyöräistä kärryä ensimmäistä kertaa. Perhe on pohtinut apuvälineen ostoa, koska sitä voisi myös lainata ja vuokrata muille. Kuva: Simo Pitkänen / YleUudet asiat jännittävät
Paavo Korvenpään raikuva nauru tarttuu koko kärryletkaan noin kuuden kilometrin matkalla.
Mukana kulkee myös hänen fysioterapeuttinsa Mira Mäkinen, joka huomaa heti muutokset pojan olemuksessa.
– Paavo on yleensä jäntevä kaveri. Nyt hän vaikuttaa rennolta, ja kädet ovat lämpimät.
Vielä lähtöpaikalla Korvenpää vapisi, kun hänet nostettiin ensimmäistä kertaa yksipyöräisen kyytiin.
Yleensä hän liikkuu pyörätuolilla, ja uusi kulkuväline vaatii totuttelua.
Avaa kuvien katselu
Ukki Olavi Forsell on Paavo Korvenpäälle tärkeä liikuttaja, sillä pojan omat vanhemmat eivät aina ehdi. – Paavon elämä on sidottu pyörätuoliin, siksi kaikki liikunta on hänelle elämys, Forsell kertoo. Kuva: Simo Pitkänen / Yle
Myös näön ja tasapainon häiriöistä kärsivä Eero Suppula, 21, säikähtää aluksi korkeaa kärryä.
Hän huutaa pelosta ja vaatii, että hänet irrotetaan vöistä.
– Olin aluksi, että hui, ja tuli itkupotkuraivari. Uudet asiat jännittävät, hän kertoo jälkeenpäin.
Vanhemmille Reetta Tikanderille ja Ilkka Suppulalle pelko on tuttua, ja he saavat nopeasti tyynnyteltyä poikansa.
– Tilanne näytti varmasti hurjalta, mutta niistä pitää vain päästä yli. Olemme tehneet Eeron kanssa hurjia temppuja ennenkin, isä kertoo.
Pian nuorimies jo laulaa kantotuolissaan Portion Boysia.
– Tämä on kuin veneessä tai huvipuistolaitteessa. Nautin elämästä, hetkestä kiitävästä…
Uuden apuvälineen kyyti jännitti Eero Suppulaa – lopussa jo laulatti
Avaa kuvien katselu
Jos vammaisella ei ole aikaisempaa kokemusta metsäretkestä, se voi kuulostaa jopa pelottavalta. – Puhun positiivisesta pakosta. Läheiset tietävät, että jos vain lähdemme, niin asiasta voi nauttia, johtava asiantuntija Susanna Tero sanoo. Kuva: Simo Pitkänen / YleMetsä alkaa siitä, mihin esteettömyys päättyy
Esteetön retkeily kelpaa nyt entistä laajemmalle joukolle. Leveillä pitkoksilla on helppo liikkua yhtä lailla lastenrattailla, pyörätuolilla tai keppien kanssa.
Metsähallituksen esteettömät väylät ovat lisääntyneet muutaman kilometrin vuosivauhtia. Myös kunnat rakentavat ja ylläpitävät omia reittejään.
Metsähallituksen esteettömät luontokohteet
Metsähallitus ylläpitää 74:ää esteetöntä luontoreittiä.
Niiden keskipituus on 700–800 metriä, ja kuljettavaa matkaa kertyy kaikkiaan yli sata kilometriä.
Pisin rengasreitti on Liesjärven kansallispuistossa. Sillä on pituutta 4,2 kilometriä.
Suurin osa esteettömistä reiteistä on vaativan tason reittejä.
Ensimmäinen esteetön reitti rakennettiin Ruunaan Neitikoskelle Lieksaan vuonna 1991.
Tänä vuonna Metsähallitus kunnostaa esteettömiä kohteita Ruunaan lisäksi Nuuksion kansallispuistossa Espoossa sekä Herrainpäivien luontopolulla Porissa.
Esteettömästä retkeilystä löytyy tietoa: luontoon.fi
Esteettömät väylät ovat kuitenkin lyhyitä, yleensä alle kilometrin mittaisia.
Metsä alkaa yleensä vasta siitä, mihin esteetön reitti päättyy, sanoo Maliken johtava asinatuntija Susanna Tero.
– Luontoa ei voi koskaan tehdä kokonaan esteettömäksi, mutta toimintavälineiden avulla on mahdollisuus päästä lähemmäs sitä.
Avaa kuvien katselu
Metsäretki yksipyöräisillä apuvälineillä vaatii kohtalaista fyysistä kuntoa. Elina Järvinen lähti vapaaehtoisena vetämään kärryä. Kuva: Simo Pitkänen / Yle
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Radio Suomessa keskusteltiin aiemmin tänä vuonna esteettömästä retkeilystä sekä siitä, millaisia apuvälineitä vammaisille on tarjolla:
