The Map That Leads to You -elokuva on täynnä kliseitä, mutta sen kuvaus hivelee silmää.
Tv-lehti arvioi: Hyvän rakkauselokuvan peruskaavaan kuuluu se, ettei kaikki ole itsestään selvää, vaan katsojat jännittävät päähenkilön mukana. Onko kuplintaa tai ärsytystä aiheuttava tyyppi se oikea, jota sankaritar ei vielä tiedä? Entä saako hän rakkautensa lopulta vai joutuuko hän pettymään?
Ruotsalaisen konkariohjaajan Lasse Hallströmin The Map That Leads to You (2025) sortuu mokaan. Katsojalle kaikki on selvää heti ensi hetkistä alkaen. Salaperäinen Jack (KJ Apa) kiipeää Barcelonan-yöjunassa amerikkalaisen kaveriporukan ohi hattuhyllylle nukkumaan ja kiinnittää erityisesti Heatherin (Madelyn Cline) huomion. Katseita vaihdetaan, ja molemminpuolinen kiinnostus leimahtaa.
Heather on Ernest Hemingwayta lukeva älykkö, jota odottaa ura pankkialalla New Yorkissa. Uusiseelantilainen Jack kiertää Eurooppaa toisessa maailmansodassa sotineen isoisoisänsä ja tämän päiväkirjan innoittamana. Heatherin ja Jackin tarina on turhan ohut sykähdyttääkseen, vaikka loppuiän onni ei ole sinetöity. Molemmille yhteinen reissu on ennen kaikkea matka itsensä löytämiseen. Luvassa on paljon kliseitä, mutta turhan vähän yllätyksiä.
kirjailija J.P. Monningerin teokseen perustuva elokuva sijoittuu kesäiseen Eurooppaan ja on kuin interrailin matkailumainos. Siinä Prime Video -suoratoistopalvelun The Map Leads to You on parhaimmillaan.
Heather seikkailee (Madelyn Cline) ystäviensä Connien (Sofia Wylie) ja Amyn (Madison Thompson kanssa Euroopassa. Kuva: Amazon Prime Video
Espanjalaiskuvaaja Elías M. Félixin kuvaus on aistikasta. Elokuvaa katsoessa elää mukana Espanjan, Italian ja Portugalin kuumilla rautatieasemilla, hikisissä junissa ja kiukuttelevilla lippuautomaateilla. Jokainen interraililla käynyt muistaa rinkan painon, hiertävät tennarit ja tasapainoilun mukulakivikaduilla. Hallströmin elokuva näyttää siitä tosin amerikkalaisen kiiltokuvaversion.
Elokuvaa ei voi olla vertaamatta Netflixin tuoreeseen My Oxford Yeariin, joka onnistui paremmin koskettamaan katsojaansa. Niistä molemmista löytyy samoja teemoja ja visuaaliset puitteet ovat yhtä lailla kunnossa, mutta My Oxford Yearin päätähdet Sofia Carson ja Corey Mylchreest ovat uskottavampia rooleissaan.
Kahden ja puolen tähden arvoinen elokuva jää valitettavan keskinkertaiseksi tuotokseksi. Se on saanut maailmalla ristiriitaisia arvioita.
Edesmenneen kriitikon Roger Ebertin nimeä kantavalla leffasivustolla elokuvaa kuvaillaan Z-sukupolven versioksi Rakkautta ennen aamua – (1995) ja Eat Pray Love (2010) -leffoista.
Elokuvan kuvaus on silmiä hivelevää. Kuva: Amazon Prime Video
– Valitettavasti elokuvalla on yhtä paljon syvyyttä kuin keskinkertaisella, rannalla luettavalla nyyhkykirjalla. Pidin sen katsomisesta, mutta se ei jättänyt minkäänlaista jälkeä muistiini saati sitten sydämeeni, kriitikko lyttää.
New York Timesin kriitikko pitää elokuvaa haaleana, mutta kiittää Elías M. Félixin tapaa kuvata Espanjaa ja Portugalia. Kuvaaja saa kehuja siitä, miten hän onnistuu tavoittamaan Pyreneiden niemimaan nähtävyydet ja äänet sellaisella lämmöllä, että tekisi itsekin mieli lähteä matkalle sen kaltaisiin henkeä salpaaviin maisemiin.
★★ ½
The Map That Leads to You Prime Video -palvelussa