Marita Paasonen neuloi punaisen gaalamekkonsa 40 päivässä. Projektin saama julkisuus yllätti hänet ja toi jopa paineita. ”Mielessäkään ei alussa käynyt, että asiasta kehkeytyisi näin valtava juttu”, hän sanoo.
Kun Marita Paasonen asteli viime lauantaina Emma-gaalan punaiselle matolle paljon julkisuutta keränneessä neulemekossaan, oli hänellä itsevarma olo. Hän tiesi, että mekko on kaunis ja näyttää hyvältä hänen yllään.
Edellisten viikkojen myllerryksen jälkeen olotila oli ihastuttava, suorastaan pieni ihme. Mekon tekeminen kesti yhteensä 40 päivää, eikä siinä vältytty vaikeuksilta.
Idea itse neulotusta mekosta gaalaan syntyi viime syksynä ja ”tietyllä tavalla ex-tempore”.
”Olen ollut ties kuinka monena vuonna Heikin avecina Emma-gaalassa, ja joka kerta on ollut vähän vaikeaa ja ahdistavaakin miettiä, mitä laitan päälle. Nyt syntyi jostakin tämä idea”, neulomista ahkerasti harrastava Marita kertoo.
Maritan puoliso Heikki Paasonen on Emma-gaalan konkarijuontajia. Hän on juontanut gaalan vuodesta 2022 lähtien ja sitäkin ennen joitakin kertoja.
Ideasta valtavaksi jutuksi
Aivan yksin Marita ei mekkoprojektiin ryhtynyt. Marraskuussa hän tapasi neulesuunnittelija Tiia Holmin, joka on tunnettu erityisesti pitsiohjeistaan.
Marita päätti heittää ideansa ilmoille:
”Kysyin Tiialta, kiinnostaisiko häntä tällainen projekti. Hän innostui ihan hulluna, ja siitä se oikeastaan lähti. Vaikka harrastan neulomista, en olisi uskaltanut lähteä näin isoon projektiin ilman, että oli ammattisuunnittelija mukana”, Marita kertoo.
Mielessäkään ei hänellä siinä vaiheessa käynyt, että asiasta kehkeytyisi näin valtava juttu.
Keskellä pimeää marraskuuta alkanut neulemekkoprojekti herätti kiinnostusta Maritan someseuraajien keskuudessa ja sai yhä enemmän julkisuutta.
Lue myös Kotiliesi.fi: Nämä julkkikset ovat innokkaita neulojia – osalle käsityöt ovat sivubisnes
Mitä pidemmäksi mekko tuli, sitä painavammaksi se kävi. Pitsinen mekko tuntuu painavuudestaan huolimatta mukavalta päällä, Marita kertoo. Alle tarvitsi vain kokovartalobodyn.
© Janita Suomi
Punainen valikoitui väriksi jouluna
Joulunpunainen, aavistuksen oranssiin vivahtava värivalinta sai innoituksensa – joulusta.
”Muutimme joulun aikaan tähän uuteen kotiimme, ja muuton keskellä neuloin 10 päivässä punaisen jouluneuleen. Huomasin, että hei, punainenhan sopii minulle”, Marita nauraa.
Mekkoon hän päätti valita saman valmistajan samanvärisen puuvillalangan, siinä missä jouluneule oli syntynyt villalangasta.
Samaa väriä löytyy Maritan ja Heikin uudesta kodista, 110 vuotta vanhasta puutalosta Helsingissä: olohuoneen seinällä roikkuu taiteilija Antti Arkoman taulu, jossa pohjaväri on lähes identtinen mekon punaisuuden kanssa.
Se on Maritan mukaan puhdasta sattumaa. Mistään erityisestä lempiväristä ei mekon punaisessa ole kyse.
Valmis mekko näytti aivan erilaiselta päällä kuin pesemätön, juuri puikoilta pudonnut mekko. ”Ero oli kuin yöllä ja päivällä”, Marita kuvaa.
© Janita Suomi
Kuopus oppi projektin aikana kävelemään
Marita neuloi pari kolme tuntia joka päivä, kuopuksen päiväunien aikana ja lasten nukkumaanmenon jälkeen illalla. Yksivuotiaan kuopuksen lisäksi perheeseen kuuluu 4,5-vuotias esikoinen.
Ensimmäiset kaksi viikkoa sujuivat helposti, sillä kotihoidossa oleva vuoden ikäinen kuopus ei osannut vielä kävellä.
Seuraavina viikkoina hän sen taidon oppi ja lopulta jo juoksi. Neulominen nojatuolissa lapsi kiltisti vieressä ei enää onnistunut.
Täytyi ottaa mekko käsivarsille ja neuloa samalla, kun juoksi pienokaisen perässä, milloin kotona huoneesta toiseen, milloin esimerkiksi Oodi-kirjastossa. Melko pian tämä tekniikka oli unohdettava, kun pituutta jatkuvasti lisää saava mekko alkoi käydä liian painavaksi käsivarsilla kannatteluun.
”Yllättävän paljon tällainen puuvillaneulos painaa!” Marita huomauttaa.
Mekon neulomiseen kuluneita 40 päivää Marita kuvailee tunneskaalalta vaihtelevaksi ajaksi. Projekti osoittautui yllättävän vaikeaksi. Vaikeus ei niinkään liittynyt pitsin neulomiseen, joka sinänsä ei Maritan mukaan ollut supervaikeaa, vaan projektin saamaan mediahuomioon.
Sen mukana kasvoi halu saada mekkoon punaisen maton ansaitsema, erityinen vau-efekti, Marita kuvaa.
”Alun perin tarkoitus oli enemmänkin tehdä juhlava mekko, jonka voisi myöhemmin muokata festarilookiin sopivaksi. Mediahuomion myötä ajatus kääntyi sen suuntaan, että käsistä syntyisi myös neulontayhteisölle sopiva mekko, jonka pystyy tekemään itse ja joka päällä voi mennä vaikka Linnan juhliin.”
Yksityiskohtia mietittiin tarkkaan.
”Halusimme, että mekko on tiukka. Kaula-aukon syvyyttä mietimme tarkasti, samoin kuin halkion paikkaa ja syvyyttä, jotta jalat tulisivat punaisella matolla esiin niin, että vau-efekti syntyy.”
Latistavat kommentit tuntuivat pahalta
Viimeinen viikko oli 40 päivän koettelemuksessa kaikkein vaikein.
Marita sai somen kautta inhottavaa palautetta neulomiskäsialastaan. Joku jopa kommentoi, että hän nolaa mekollaan koko käsityöyhteisön.
”Minulle sanottiin, että ethän sinä voi tuossa sinne gaalaan mennä. Oli selkeästi tsuumailtu keskeneräistä työtä.”
Kommentit latistivat niin pahasti, että Maritasta mekko alkoi tuntua ”aivan hirveältä”.
Hän oli aina ennen ollut huoleton käsialansa suhteen eikä ajatellutkaan, että sen täytyisi olla täydellinen.
”Nyt kaikki, mitä en ollut aiemmin työjäljessäni nähnyt, hyppäsi silmille.”
Elokuvamainen draaman kaari
Vain viisi päivää ennen Emma-gaalaa hän päätti saada itseluottamuksensa takaisin. Se onnistuisi uudenlaisen helman tekemisellä.
”Kaksi päivää ja yötä sitä neuloin, 75 senttiä uutta helmaa. Aloitin tiistaina ja valmista tuli torstaina. Torstaiaamuna mekko oli pakko saada loppupesuun, jotta se ehtisi kuivua ja tasoittua ennen lauantaita.”
Perjantaina koitti viimeinen sovitus. Mekko istui täydellisesti.
”Kyllä siinä tuli iso helpotus”, Marita sanoo.
Hän kuvailee projektin saamaa draaman kaarta lähes elokuvamaiseksi: lopussa tulee notkahdus, sen jälkeen hullut päivät ja lopuksi onnellinen loppu.
Halkion paikka ja pituus mietittiin tarkkaan, jotta vau-efekti olisi taattu.
© Janita Suomi
Puolison usko ei horjunut
Myös puoliso oli projektin päätyttyä tyytyväinen, tosin ennen kaikkea eräästä toisesta syystä.
”Heikki sanoi minulle, että nyt hän viimein sai 40 päivää neulomiseen keskittyneen vaimonsa takaisin”, Marita nauraa.
Mekkoprojektin onnistumiseen Heikki oli kyllä koko ajan uskonut.
”Hän on sellainen järjen ääni. Hän sai täällä kotonakin minun pääni käännettyä, kun eniten panikoin mekon onnistumisen kanssa, vaikkei koko mekko edes nähnyt ylläni kuin vasta Emma-gaalassa”, Marita paljastaa.
Neulevaikuttajuus naurattaa perheessä
Neulomisharrastus tulee jatkumaan mekkoprojektin jälkeenkin, hän lupaa.
Nelisen vuotta sitten alkanut innostus neulomiseen osoittautui vanhaan taloon muuton myötä erittäin hyödylliseksi.
”Viime talvi oli aika kylmä, ja lämpimät vaatteet olivat tarpeen vanhassa talossa, jossa asumista vasta opettelemme.”
Perheessään Marita on se, josta on tullut neulevaikuttaja. Asia hieman huvittaa häntä.
”Äitini on neulonut koko ikänsä ja siskoni myös, ja minä olen aina ollut enemminkin se outo tyyppi, joka en neulo. Yhdessä nauramme, että nyt minä olen meistä se neulevaikuttaja.”
Sinua voi kiinnostaa myös:
