Löysät pois alkuun: Lappeenrannan SaiPa on pelannut fantastisen runkosarjan. Ennätyksiä on taottu niin seura- kuin yksilötasolla hengästyttävään tahtiin. Ne, jotka ajattelivat menneen kauden finaalipaikan olleen yksittäisen suonenvedon, voivat käydä istumaan.
Helmi-maaliskuulla Sputnikin voittosaldo kirjataan komeasti 10–2.
Toisaalta jos halutaan saivarrella, vastassa ei viimeisimmän kuuman putken aikana ole ollut liigan kermaa. Kaksi voittoa Sportista, kaksi Ässistä, kaksi HIFK:sta sekä yksi HPK:sta, Pelicansista sekä TPS:sta. KooKoon voittaminen selkeästi kotona oli yhtä kaikki viimeisin muistutus, että kevättäkin ajatellen lappeenrantalaisiin tulee suhtautua vakavasti.
Ei SaiPakaan silti valmis ole.
Ylivoimapeli laahaa
Jos keltamustien pelistä pitää hakea kehityskohteita, yksi osa-alue nousee ylitse muiden. Eikä tätä tarvitse edes tiheällä kammalla seuloa: SaiPan ylivoimapeli ei ole sellaisella tasolla, millä sen pitäisi kevään mestaruushaaveita ajatellen olla. Itse asiassa päinvastoin.
Viimeisin osoitus tästä saatiin keskiviikkona Lahdessa, missä SaiPan ylivoimapeli oli karmeaa katseltavaa. Etenkin Pelicansin Oscars Batnan suihkukomennusta seurannut viiden minuutin ylivoima holahti viemäristä äkkiä. SaiPan ylivoimalla pelaamasta yhdeksästä minuutista ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa.
Avaa kuvien katselu
SaiPa hävisi keskiviikkona Pelicansille. Kuva: Mikko Lieri / All Over Press
Esimerkkejä riittäisi pidempäänkin esseeseen.
Taannoin SaiPa sai kahdessa HPK-ottelussa 15 ylivoimamahdollisuutta, joista se hyödynsi yhden. Siis puoli tuntia ylivoimaa ja yksi maali. Ei ole ihme, että joukkueen ylivoimaprosentti on tammi-maaliskuulla 15 prosenttia. Takaa tältä osin löytyy vain heittopussi Sport, jonka olisi voinut siirtää kevätkaudeksi vaikka Mestikseen tuomaan väriä kakkossarjan pudotuspeleihin.
SaiPa on saanut kuluvan vuoden puolella ylivoimaisesti eniten ylivoimamahdollisuuksia koko sarjassa (86), mutta leiponut niistä vain 13 ylivoimamaalia. Kun omissa on vielä samaan aikaan kolissut alivoimaalin merkiksi kolmesti, on ylivoimapelin nettoprosentti luokaton 11,6.
Koko kauden mitassa joukkueen ylivoimaprosentti on 20,8.
Mistä kiikastaa?
Erikoista SaiPan ylivoima-ahdingossa on se, että joukkueella pitäisi paperilla olla kaikki edellytykset saada homma toimimaan alkaen päävalmentaja Raimo Helmisestä. Helminen teki pelaajaurallaan leipänsä nimenomaan ylivoimapelin erikoispelaajana ja tätä osaamista löytyy esimerkiksi Otto Kivenmäen osalta myös tästä SaiPa-joukkueesta.
On helpompi osata kuin opettaa.
SaiPan pelaamisesta ylivoimalla tulee rauhaton tunne. Väärillä urilla ollaan usein jo niin sanotun ylivoimahaun kanssa. Kiekkoa heitellään sinne tänne vailla selkeää sapluunaa ja usein välittämättä siitä, onko kiekon saavalla pelaajilla tukia lähellä. Milloin vuotaa haltuunotot, milloin syötöt eivät tule lapaan – ja taas kiekkoa haetaan oman maalin takaa.
Tältä osin vuodenvaihteen jälkeen on tapahtunut selkeä muutos huonompaan suuntaan.
Pakkopelin pyörimään saaminen tuottaa juuri nyt valtavaa tuskaa. Hyökkäysalueellakin pelaamista leimaa kiire ja hätäiset ratkaisut, mikä saattaa hyvinkin olla alati kasvavan ahdistuksen sivuoire. Pelaajat tiedostavat kyllä ongelman. Toisaalta, kun alueelle on päästy ja rytmit ovat kohdillaan, etenkin Kivenmäen kyky luoda maalipaikkoja on maailmanluokkaa.
Avaa kuvien katselu
Otto Kivenmäki on SaiPan ylivoimapelin aivot. Kuva: Mikko Lieri / All Over Press
Keskiviikkona Antti Kalapudas jätti käyttämättä pari Kivenmäen alustamaa huippupaikkaa.
Iso kuva on yhtä kaikki rikki, tai vähintäänkin säröllä. Ylivoimapelaamisesta huokuu selkeän suunnitelmallisuuden puute. Paperillahan ei huipputason jääkiekkoa voi pelata, mutta ei luomunakaan. Etenkin hakuihin joukkue kaipaa kipeästi yksinkertaistamista, selkeyttä ja suoraviivaisuutta.
Mikä eteen?
Mitä SaiPan sitten pitäisi asialle tehdä?
Katseet kääntyvät ensimmäiseksi valmennusjohtoon, mikä käsittää Helmisen ohella Janne Hietaniemen sekä Santeri Immosen. Ennen tulevan viikon perjantaina käynnistyviä pudotuspelejä jotakin olisi tehtävä. Jos ei muuta, yksinkertaistaa ylivoimapelaamista.
Jos alueelle vieminen tuottaa nähdyn kaltaista tuskaa, pitäisikö pelata enemmän päädyn kautta? Alkaisin henkilökohtaisesti myös peluuttamaan ensimmäistä ylivoimakoostumusta selkeästi enemmän. Kivenmäen, Kalaputaan, Henri Nikkasen, Maxime Fortierin ja Santeri Airolan pitäisi pelata jokaisesta ylivoimasta puolitoista minuuttia.
Avaa kuvien katselu
Yskivästä ylivoimapelistä huolimatta Raimo Helminen on tehnyt Lappeenrannassa erinomaista työtä. Kuva: Mika Kylmäniemi / All Over Press
Näiden viiden kautta ylivoimapeli aukeaa, jos on auetakseen.
Ei ylivoimapeli elämän ja kuoleman kysymys tietenkään ole, mutta näin heikkoa se ei voi pudotuspeleissä olla. Nyt erinomaisella 5–5-pelillä hankitut jäähyt enemmänkin syövät joukkueen tunnetilaa kuin nostaisivat sitä. Peli tasaviisikoin kantaa SaiPaa jatkossakin, mutta isoissa peleissä myös ylivoimalla on kyettävä tekemää maali sinne, toinen tänne.