Moni suomalainen sairastaa kroonista munuaistautia tietämättään.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Reseptivapaat tulehduskipulääkkeet voivat olla tietyissä tilanteissa haitallisia munuaisille, kertoo nefrologian erikoislääkäri Patrik Finne.
Riski koskee erityisesti iäkkäitä ja muita sairauksia potevia, sekä varsinkin tulehduskipulääkkeen pitkäaikaiskäyttöä.
Parasetamoli on munuaisten kannalta turvallisin kipulääke, kun sen annosohjetta noudattaa tarkasti.
Tavallinen reseptivapaasti myytävä särkylääke saattaa joskus olla munuaisille haitallinen.
– Tietyissä tilanteissa yleiset tulehduskipulääkkeet, joita voi ostaa apteekista ilman reseptiä, voivat olla vaarallisia munuaisille, kertoo nefrologian erikoislääkäri, professori Patrik Finne.
Mahdollinen riski koskee tulehduskipulääkkeitä, joiden vaikuttavia aineita ovat esimerkiksi ibuprofeeni, ketoprofeeni ja diklofenaakki.
Näitä myydään reseptivapaasti kauppanimillä kuten Burana ja Ketorin sekä reseptillä kauppanimellä Voltaren.
Ole tarkkana näissä tilanteissa
Finne korostaa, että monelle nämä tulehduskipulääkkeet ovat hyviä ja turvallisia lääkkeitä – mutta osalle ihmisistä niistä voi koitua munuaishaittoja varsinkin, jos käyttö jatkuu pitkään.
– Nuoren ja perusterveen ihmisen munuainen ei vahingoitu tulehduskipulääkkeiden satunnaisesta käytöstä, erikoislääkäri sanoo.
Sen sijaan muita sairauksia potevia tai iäkkäitä voi uhata akuutti tai krooninen munuaistauti.
– Tulehduskipulääkkeet voivat olla munuaisille vaarallisia erityisesti silloin, jos ihmisellä on jo muita sairauksia, kuten diabetes tai sydän- ja verisuonitauteja, tai jos hänellä on käytössä verenpaineen hoitoon ACE-estäjät tai ATR-salpaajat tai nesteenpoistolääkkeet.
Suun kautta otettavat lääkkeet vaikuttavat joka puolella elimistössä, eli myös munuaisissa. Kuva: Colourbox
Erityisen varovainen pitää olla silloin, jos keho on kuivunut nestehukan takia esimerkiksi hellesäällä tai vatsataudissa.
– Joskus nähdään tulehduskipulääkkeiden käytön jälkeen niin akuutteja tilanteita, että virtsan tulo loppuu kokonaan, eli munuaistoiminta lakkaa, ja ihminen joutuu sairaalahoitoon. Näissä tapauksissa voidaan tarvita väliaikaista dialyysihoitoa.
Finne sanoo, että iäkkäät ovat erityisessä riskissä siksi, että munuaisten toiminta usein heikkenee iän myötä.
– Ikäihmisistä noin 40 prosentilla on krooninen munuaistauti, ja moni sairastaa sitä tietämättään. Jos munuaistautiin on jo sairastunut, sen jälkeen ei suositella tulehduskipulääkkeiden käyttöä ollenkaan.
Tästä munuaishaitat johtuvat
Tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa munuaishaittoja, koska ne vaikuttavat välittäjäaine prostaglandiiniin.
– Tulehduskipulääkkeet nostavat kipukynnystä vähentämällä prostaglandiinien muodostumista. Prostaglandiini on tärkeä viestimolekyyli myös munuaisten verenkierron säätelyssä, ja kun sen muodostaminen estyy, munuaisen normaali toiminta häiriintyy.
Suun kautta otettavat lääkkeet vaikuttavat joka puolella elimistössä, eli myös munuaisissa.
– Munuaisissa kiertää todella paljon verta, sillä noin neljäsosa kaikesta sydämen pumppaamasta verestä menee suoraan munuaisiin. Se tarkoittaa joka minuutti noin litraa verta. Prostaglandiinit auttavat tarkalla mekanismilla ylläpitämään tätä verenkiertoa.
Munuaisten kannalta turvallisin kipulääke on parasetamoli. Kuva: Colourbox
Parasetamoli on munuaisten kannalta turvallisin
Munuaisten kannalta turvallisin kipulääke on parasetamoli, sillä se ei vähennä prostaglandiinin muodostumista munuaisissa lainkaan.
– Parasetamoli on turvallinen, kunhan sen annosohjetta noudatetaan tarkasti. Käytön yläraja on 3 grammaa vuorokaudessa ja 2 grammaa niille, jotka sairastavat munuaistautia. Jos annos ylittyy, parasetamolista tulee nopeasti vaarallinen maksalle.
Samoin turvallisesti voi käyttää voidemaisia tulehduskipulääkkeitä.
– Niitä levitetään pienelle ihoalueelle, jossa ne vaikuttavat paikallisesti. Elimistöön voidemaiset lääkkeet eivät juuri imeydy, joten ne vaikuttavat munuaisiinkin vain vähän.
Fakta
Munuaistauti on pitkään oireeton
■ Munuaistaudin ensimmäinen merkki voi olla virtsan vaahtoaminen, joka tarkoittaa, että virtsassa on liikaa proteiinia.
■ Pitkälle edenneen taudin yleisoireita ovat väsymys ja suorituskyvyn lasku.
■ Tyypillisiä ovat myös suonenvedot ja levottomat jalat.
■ Myös turvotuksia voi esiintyä.
■ Keskittymisvaikeudet, pahoinvointi ja etova olo ovat mahdollisia.
■ Myöhäisiä oireita ovat ihon kutina, ruokahaluttomuus, pahoinvointi ja painonlasku.