Monet kokevat merisään rauhoittavana, jopa meditatiivisena.

Videolta näet, miten suomalaiset lukevat merisäätä, ja miten Kassu-kissa siihen reagoi. Video: Mikko Pakkala / Yle

  • Merisää-ohjelma täyttää 100 vuotta sunnuntaina 15. maaliskuuta 2026.
  • Ylen kuuntelijat kuvailevat lähetystä perinteikkääksi, turvalliseksi ja nostalgiseksi.
  • Moni yhdistää sen lapsuuden kesiin ja mökkimuistoihin ajalta, jolloin radio oli tärkein tietolähde.

Perinteikäs, turvallinen ja nostalginen.

Näin Ylen kuuntelijat kuvailevat merisäätä, joka täyttää sata vuotta sunnuntaina 15. maaliskuuta 2026.

Yle pyysi ihmisiä lähettämään oman lukunäytteensä merisäästä. Noin 250 kuuntelijaa teki niin. Tässä jutussa on muutama poiminta yleisön lähettämistä videoista ja audioista.

– Merisää on rauhoittava ääni lapsuuden kesistä, kertoo Silja Vuorikuru, 48.

Yllä olevalla videokoosteella hänen Kassu-kissansa venyttelee nautinnollisesti, kun Vuorikuru lukee sille merisäätä.

– Halusin kokeilla, miten se reagoi siihen kesken päiväuniensa.

Iida Mattila, 24, kuuntelee paljon radiota, joten merisääkin on tullut tutuksi. Radio on hänen mielestään sukupolvia yhdistävä kokemus.

– Olen henkisesti mummo, hän toteaa.

Ympäristötieteiden opiskelijana hän on kiinnostunut merestä, joka on juuri nyt ajankohtainen asia myös hänen perheelleen, sillä hänen vanhempansa aikovat hankkia veneen.

Näin Ylen kuuntelijat lukevat merisäätä

Iina Mattila, Toni Tolonen, Marikka Illman, Ville Mäkelä ja Sofia Peilimö lukevat katkelman merisää-tiedotteesta.Merisää meni vaikka lätkän lomassa

Katja Luostarinen, 45, kertoo, että merisää on tuttu lapsuuden mökkireissuilta, kun ei ollut televisiota vaan ainoastaan radio.

– Siihen voi nukahtaa hyvin, jos sitä kuuntelee. Se on rauhallinen ja turvallinen.

Merisää kuuluu myös Markus Isomeren, 35, lapsuuden mökkimuistoihin Hangon saaristossa.

– Oli vain öljylamppu ja radio. Merisään kuuntelu oli tärkeä seremonia joka ilta, kun ei ollut internetiä tai muutakaan keinoa kuulla säätiedotusta. Saaressa oli hyvin tärkeää tietää, pääseekö sieltä ylipäätään pois.

Gekko Paavilainen, 54, muistaa ihmetelleensä lapsena kummallisia sanoja ja paikkoja, joita hän merisäälähetyksessä kuuli.

– En vieläkään ymmärrä puoliakaan, missä mikäkin sijaitsee, mutta siinä on rauhoittava ääni. Nautin joka kerta, kun se tulee radiosta.

Myös Benjam Jyrinki, 36, kokee merisään rauhoittavana.

– Muistan, kun isän kyydissä ajettiin aina pelivuorolta kotiin ja kuunneltiin jääkiekkokierrosta, joka on nyt valitettavasti on lopetettu. Sen välissä tuli aina merisää. Vaikka intohimoinen kiekonpelaaja olin, ei se merisää haitannut. Se tuntui jo silloin nostalgiselta.

Alex Aaltolalle, 47, merisää on tuttu mummolasta.

– Mummo ja ukki asuivat meren rannalla Loviisan kupeessa. Radio oli jatkuvasti päällä ja merisää oli osa heidän elämäänsä. Nyt se on hyvä nostalgiatrippi.

Minna Piispanen, 53, kokee, että merisää on tuttu ja turvallinen, koska se on aina tullut.

– Merisää on meditatiivinen hetki päivässä.

Merisää on vanhempi kuin Yle

Ensimmäisen kerran säätiedotus merenkulkijoille lähetettiin Hanko-radiossa 15. maaliskuuta vuonna 1926. Vaasa-radio ja Viipuri-radio tekivät pian samoin perässä.

Radiosta lähetetyt säätiedotukset ja myrskyvaroitukset ovat olleet arkipäivää tuosta päivästä lähtien.

Suomen Yleisradio – Finlands Rundradio -yhtiön ensimmäinen radion ohjelmalähetys tehtiin vielä samana vuonna, 9. syyskuuta 1926. Se lähetettiin Helsingissä Unioninkatu 20:ssä sijainneesta studiosta Suomen Radioyhdistykseltä hankituilla laitteistoilla.

Suomen rannikon säätietoja mitataan nykyään 36 rannikkoasemalla. Ilmatieteen laitos päivittää säätiedot sääasemilta parhaimmillaan 140–150 kertaa vuorokaudessa.

Asemilta ilmoitetaan lämpötila sekä tuulen suunta ja nopeus, elleivät tekniset ongelmat ole estäneet mittauksia. Osalta asemista ilmoitetaan lisäksi näkyvyys.

Nykyään sääasemat toimivat automaation voimin. Kotkan Kirkonmaalla oli viimeinen puolustusvoimien ylläpitämä merisääasema, jossa varusmiehet kirjasivat havaintoja. Sen toiminta loppui vuonna 2013.