Kuolleet|Tor Arne oli kollegojen ja asiantuntijoiden korkealle arvostama, mutta suuren yleisön keskuudessa vähän tunnettu taidemaalari.
Taidemaalari Tor Arne (oik. Söderblom) kuoli äkillisesti Helsingissä sunnuntaina 24. elokuuta. Hän oli syntynyt Turussa 16. maaliskuuta 1934 ja oli kuollessaan 91-vuotias.
Tor Arne opiskeli Vapaassa taidekoulussa Helsingissä 1956–59 opettajinaan Unto Pusa ja Sam Vanni, kaksi kansainvälisesti suuntautunutta modernistia, joiden vaikutus nuorempaan taiteilijapolveen oli tuohon aikaan valtava.
Kolme vuotta valmistumisensa jälkeen Arnesta tuli Vapaan taidekoulun opettaja ja neljä vuotta myöhemmin myös koulun rehtori. Hän hoiti molempia toimia vuoteen 1988 saakka. Hän uudisti 1970-luvulla koulun opetusohjelman ja käynnisti sen ansiokkaan julkaisutoiminnan. Julkaisuista huomattavin oli Josef Albersin monumentaalinen Värien vuorovaikutus, jonka suomenkielinen laitos ilmestyi 1978. Sitä seurasivat muun muassa Agnes Martinin ja Ad Reinhardtin kirjoituskokoelmat.
Taiteilijana Arne oli sukupolvensa merkittävimpiä. Kuten monesti on sanottu, hän oli taiteilijoiden taiteilija, kollegojen ja asiantuntijoiden korkealle arvostama, mutta suuren yleisön keskuudessa vähän tunnettu. Yksi syy oli epäilemättä Arnessa itsessään. Hän ei välittänyt taidemaailman peleistä eikä parrasvaloista. Hän viihtyi työhuoneessaan ja keskittyi syventämään maalauksiaan, joita hän esitti etupäässä gallerianäyttelyissä.
Arnen taiteen lähtökohdat olivat eurooppalaisessa modernismissa. Hän kuului Vapaan taidekoulun piirissä syntyneeseen ja 1960-luvun alussa aktiiviseen Ryhmä 4:ään, joka oli ensimmäinen ohjelmallisesti konkretistinen taiteilijaryhmä Suomessa.
Myöhemmin hän kuitenkin hylkäsi sekä konkretismin että siihen liittyvät ajatukset puhtaasta abstraktiosta ja virheettömästä suorituksesta. Hän totesi, että konkretistinen maalaus on taideteoksena mahdottomuus, sillä maalauksella tuli olla suhde maailmaan, josta se nousee ja johon se viittaa. Keskeiseksi viitekehykseksi muodostui amerikkalainen taide, etenkin abstrakti ekspressionismi.
Tyypillinen Arnen teos on maalauksellinen, väljästi geometrinen sommitelma, jonka symmetrinen rakenne antaa valolle ja jalokivien lailla sädehtiville väreille paljon tilaa. Vaikka hänen teoksensa voivat tuoda mieleen viljapellot tai merimaisemat, ne eivät ole kuvia nähdystä vaan tiivistymiä muistoista. ”Minun teoksissani on aina pohjalla jotain, mitä olen kokenut”, Arne sanoi HS:n haastattelussa keväällä 2018. Teoksilla on kontakti maisemaan, mutta ei muodon vaan tunnetilan kautta.
Keskeistä Arnen taiteessa oli maalausprosessi, jonka jäljet näkyvät kankaan pinnassa. Hän ei suunnitellut teoksiaan etukäteen, vaan kasasi erilaisia asioita yhteen, kunnes jokin herätti aavistuksen mahdollisuudesta, muiston tai tunnetilan. ”Maalausprosessi on ainoa mahdollisuus mennä johonkin tuntemattomaan. Se on minulle ainoa mahdollisuus olla luova”, hän sanoi.
Tor Arne on saanut useita palkintoja ja tunnustuksia, joista tuoreimmat ovat Pro Finlandia -mitali 2019 ja ruotsalainen Prins Eugen -mitali 2020. Hänen teoksiaan on suurimpien suomalaisten museoiden ja säätiöiden kokoelmissa.
Arnen teoksia on ollut esillä vuodesta 1959 lähtien yksityisnäyttelyissä Suomessa sekä yhteisnäyttelyissä pohjoismaissa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Espoon modernin taiteen museo Emma järjesti Arnen retrospektiivisen näyttelyn 2011. Parhaillaan hänen teoksiaan on esillä Helsingin taidemuseon Vapaa 90 -näyttelyssä Tennispalatsissa.
Arnen julkisista teoksista merkittävin on vuonna 1974 valmistunut Valtionarkiston seinämaalaus Vastavaloa. Sitä hallitsee suuri aamuauringon täyttämä kaarimuoto, sillä juuri valo – taiteilijaa lainatakseni – ”liittää meidät tähän, kaikkeen mikä on”.
Lue lisää: Kuvataiteilija Tor Arne on kansallisaarre, vaikka moni ei ole hänestä kuullutkaan – nyt hän epäilee pitävänsä ehkä viimeistä näyttelyään