Diplomaatin lapsi, pariisilainen perheenäiti, toimitusjohtaja, taiteen kerääjä. Tässä muutamia Rafaela Seppälän elämän rooleista.
Rafaela Seppälä tuo kirjastohuoneeseen tarjolle teetä ja kahvia. Pöydälle on katettu sitruunaisia marenkileivoksia. Olemme kahden – mutta toisaalta emme.
Seinältä, lukuisten taideteosten joukosta meitä katselee hänen sukulaisensa, runoilija Rudolf (Ruudi) Elias Erkko, jonka muotokuvan on maalannut Akseli Gallen-Kallela. Jossain päin asuntoa on tavallisesti Pekka Halosen maalaama alttaritaulu, mutta nyt se on museolainassa Pariisissa.
Moni muukin Rafaela Seppälän taidekokoelmaan kuuluva teos on usein lainassa näyttelyissä, niin Suomessa kuin maailmalla.
”Tällä hetkellä 11 teosta on liikkeellä. Lainaan taidetta järkeviin paikkoihin, joissa niistä pidetään huolta. Toisaalta esimerkiksi Halosta kysytään niin paljon, että välillä olisi kiva, että se olisi kotonakin.”
Suuressa huoneistossa Helsingin Kaivopuiston laidalla on hiljaista ja hieman viileää. Rafaela sytyttää tuikkuihin tulet. Sitten ryhdymme puhumaan suvusta, urasta, kansainvälisestä elämästä ja taiteen keräämisestä.
Reissussa olevaa Halosen maalausta Rafaela katseli jo lapsena, milloin Pariisin, milloin Washingtonin lähetystöjen seinillä. Isä Richard Rafael Seppälä toimi suurlähettiläänä, ja taulu oli tullut perheeseen äidin, Patricia Seppälän (os. Erkko) suvun kautta. Vaikka kuvataidetta ja erityisesti suomalaista designia oli Rafaelan ympärillä jo lapsena, taiteesta ei juuri perheen kesken keskusteltu.
Lue myös: Satu Hassin talossa on yksi huone, jonne hänen on vaikea mennä − muisto joulusta seuraa mukana
Pariisi avasi taiteen portit
Rafaela syttyi taiteeseen toden teolla vasta myöhemmin. Pariisilla ja nuoruuden liitolla ranskalaisen kuvataiteilijan Denis Paul Noyerin kanssa oli asiaan vaikutusta.
”Kiersin kaikki Pariisin taidenäyttelyt, tutustuin taiteilijoihin ja opin arvostamaan taidetta. Koulutin itse itseäni lukemalla taiteesta.”
Noyerista erottuaan Rafaela ryhtyi keräämään taidetta, jolloin hän tutustui tulevaan puolisoonsa, galleristi Kaj Forsblomiin. Kokoelma kasvoi, mutta tämäkin liitto on päättynyt eroon.
Rafaela on vaikuttanut myös Kansallisgallerian hallituksessa ja on ollut perustamassa Kiasman tukisäätiötä.
Tänä päivänä hänen nykytaiteeseen painottuva kokoelmansa käsittää yli 700 teosta, ja koti muistuttaakin galleriaa. Tuossa on Wassily Kandinskya, tuossa Nam June Paikia, tuossa Marianna Uutista, Hugo Simbergiä, Ai Weiweita sekä Anselm Kieferiä. Vessasta löytyy Pablo Picasson grafiikkatyö. Eliel Saarisen huonekaluja ja Paavo Tynellin valaisimia on huoneistossa lukuisia.
Vaikka kolmeen kerrokseen levittäytyvä asunto on melkoisen suuri yksinelävän tarpeisiin, Rafaela on onnellinen herätessään taiteen keskellä. Hän sanoo pitävänsä aivan erityisesti teoksista, jotka käsittelevät valoa.
Hän myös pitää hauskaa taiteen kanssa.
”Designin ja taiteen yhdistäminen on harrastukseni: koetan löytää oikean teoksen oikean esineen viereen. Vaihtelen usein niiden paikkoja.”
Rafaela Seppälä vietti lapsena vain kesät Suomessa
Pikkutyttönä Rafaela istui tuntikaupalla mallina Patricia-äidin maalatessa hänestä muotokuvaa Nauvon kesäpaikassa. Se oli hänestä tylsää.
”Äidille maalaaminen oli tapa rentoutua, koska hänen elämänsä oli muuten niin aktiivista.”
Kesät suvun huvilalla olivat tärkeitä. Ne olivat ainoita aikoja, jotka Rafaela vietti lapsena Suomessa, koska perhe asui vuoroin Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Kotona puhuttiin suomea, ruotsia, englantia ja ranskaa. Vanhemmat olivat työlleen omistautuneita.
”Isä luki ja kirjoitteli raportteja aamusta iltaan.”
Suurlähettilään puolison tehtävien ohella Patricia Seppälä vaikutti Lehtikuvan ja Sanoma Osakeyhtiön hallituksissa. Lähetystöissä hän emännöi muun muassa Marimekon muotinäytöksiä, joissa Rafaela toimi joskus mannekiinina.
”Suomessa seurattiin vähän liikaa, mitä Erkot tekevät”
Matkalla Nauvoon Rafaela pysähtyi usein Helsingissä ja tapasi yöpyä muutaman yön kummisetänsä Aatos Erkon sekä Jane Erkon luona Eirassa.
”Rakastin mennä heille, koska olin yhtäkkiä huomioitu omana itsenäni. Juttelimme, he kuuntelivat minua ja muistivat, että pidän lauantaimakkarasta.”
Kotona, diplomaattien kiireiseissä elämässä, vanhemmat eivät ehtineet olla lasten arjessa paljoa läsnä.
”Minulla oli hoitaja, joka luki satuja suomeksi, ja sittemmin meillä oli ihana taloudenhoitaja Iida Olkkonen, jonka kanssa kävin Suomessa mustikkametsässä.”
Yli 30 vuoden asuminen Ranskassa on jättänyt jälkensä Rafaelaan.
”Olen aika paljon ranskalainen luonteeltani. Kävin kouluni ja opiskelin ranskaksi ja edelleen kirjoitan mieluiten ranskaksi tai englanniksi.”
Elämä Pariisissa maistui Rafaelalle siksikin, että hän koki saavansa olla siellä oma itsensä, ei Erkkojen suvun edustaja.
”Suomessa piirit ovat pienet, ja täällä seurattiin vähän liikaa, mitä Erkot tekevät. Ranskassa elin aika normaalia elämää ja tein nuorena toimittajan töitä uutistoimisto UPI:ssa. Minua arvioitiin sen perusteella, mitä tein tai sanoin, eikä sen mukaan, mihin perheeseen olen sattunut syntymään.”
Pariisissa syntyivät perheen lapset Lorna ja Alex.
”Koska minulla ei ollut tuolloin vielä omaisuutta, perheemme oli riippuvainen tuloistani sekä mieheni taiteilija-ansioista, jotka olivat melko vaihtelevat. Lasten syntymän myötä minun piti vähentää töitäni, koska mieheni, sukupolvensa miesten tavoin, ei juuri osallistunut heidän hoitoonsa.”
Paluu Suomeen koitti nelikymppisenä
Rafaela Seppälä sanoo, ettei suku ole ohjannut hänen elämänvalintojaan.
”Olen itsestään selvästi ollut vapaa tekemään omat valintani.”
Pariisissa hän opiskeli valtio- ja yhteiskuntatieteitä ja juridiikkaa sekä myöhemmin journalismia New Yorkissa Columbian yliopistossa, josta valmistui vuonna 1976.
”Aatos oli ainoa, joka tuli paikalle, kun valmistuin, ja hän vei minut illalliselle.”
Nelikymppisenä koitti paluu Suomeen ja astuminen Sanomien johtotehtäviin. Rafaela oli hiljattain eronnut ”maailman ystävällisimmin” taiteilijamiehestään, ja tytär ja poika olivat jo isoja.
”Koin, että minun piti kokea Suomea, kun olin asunut niin kauan täältä poissa. Ei minulla ollut velvollisuutta tulla Sanoman johtotehtäviin, mutta ne kiinnostivat minua. Olin tehnyt Pariisissa jo vähän töitä Helsinki Medialle.”
Peritty raha velvoittaa
Rafaelan nimi on näkynyt vuosia Suomen rikkaimpien naisten joukossa, kun verotietoja on julkistettu mediassa. Joitain vuosia sitten hän kyllästyi ja pyysi poistamaan nimensä julkisten verotietojen aineistosta.
”Kannatan läpinäkyvyyttä, mutta verotietojen julkistaminen ruokkii paljon puhuttua kansalliskateutta. Suomi on ainoa maa, jossa tätä harrastetaan. Verotiedothan eivät kerro, mihin ihminen lopulta rahansa laittaa. Me tarvitsemme menestyviä ihmisiä, jotka luovat Suomeen työpaikkoja ja keksivät uusia asioita.”
Peritystä rahasta hän toteaa, että se velvoittaa.
”Peritty raha tulee säilyttää mahdollisimman hyvin. Niin, että siitä tulee suoja tuleville sukupolville. Tai käyttää niiden eteen, jotka tarvitsevat apua.”
Hyväntekeväisyyskohteita Rafaela Seppälällä on, mutta hän ei välitä avata niitä. Julkisesti hän tukenut esimerkiksi Ukrainaa.
Lue myös Kotiliesi.fi: Petri ja Eeva-Leena jonottivat legendaarisen taiteilijatalon asukkaiksi yli 10 vuotta – Lallukka houkuttelee myös rahasyistä
Mielenkiintoisia aikoja toimitusjohtajana
Rafaela Seppälä on Sanoma-konsernin pääomistajia, mutta hallituksessa hän ei ole istunut enää pariin vuoteen. 30 vuoden jälkeen hän halusi antaa tilaa nuorille ja uusille ajatuksille.
”Olin mukana kaikissa Sanomien mullistuksissa perheyrityksestä pörssiyhtiöön sekä toimin toimitusjohtajana Lehtikuvassa. Sain kokea mielenkiintoisia aikoja.”
Mutta oli raskaitakin aikoja, esimerkiksi Lehtikuvan valokuvalaboratorion sulkeminen digitalisaation myötä 2000-luvun alussa.
”Monelta nuorena laboratorioon töihin tulleelta loppuivat silloin työt. Johtotehtävissä olen kuitenkin oppinut, että ainoa, mikä on varmaa, on muutos, ja yritän hoitaa tilanteet mahdollisimman siististi. Niin työ- kuin yksityiselämässä pitää tehdä ratkaisuja, vaikka ne olisivat kipeitäkin.”
Rafaela Seppälä seuraa aktiivisesti, mitä mediassa ja maailmassa tapahtuu, mutta paljolti aika kuluu taiteen parissa. Hänen säätiönsä Tiftö Foundation edistää suomalaisen nykytaiteen tunnettuutta ja taiteilijoiden uraa kansainvälisesti.
Kotona vieraili viime vuonna 400 ihmistä
Päivän toista kahvimukillista siemaillessaan Rafaela sanoo elämänsä olevan mielenkiintoista. Helsingin lisäksi hänellä on koti Ranskan Cannesissa, ja hän reissaa maailmalla hankkimassa taidetta.
”Tapaan koko ajan kiinnostavia ihmisiä. Olen pysynyt ystävänä monen taiteilijan kanssa, vaikken olisi ostanut heiltä enää taidetta. Joidenkin kanssa sitä vain kolahtaa.”
Kodissaan hän järjestää usein tilaisuuksia, joissa taiteilijat, keräilijät, kuraattorit ja museoalan ihmiset tapaavat ja keskustelevat.
”Se on tärkeää, koska kohtaamispaikkoja ei juuri ole. Olen oppinut elämässäni, että oikeastaan kaikki tapahtuu ihmissuhteiden kautta.”
Kotiinsa kutsumalla hän haluaa myös näyttää, kuinka ihanaa on elää taiteen keskellä.
”Henkilökohtaiset tarpeeni eivät ole hirveän isoja, mutta nautin, että pääsen jakamaan taideasioita ihmisten kanssa. Ihmiset ovat elämän suola.”
Viime vuonna hulppeassa kodissa vieraili yli 400 ihmistä eri puolita maailmaa.
Lue myös Kotiliesi.fi: Valborg, 84, opetteli eläkkeellä kunnostamaan huonekaluja – näin upeiksi kalusteet muuttuvat hänen käsissään
Rafaela ostaa taidetta, josta itse pitää
Rafaela ei ajattele taidetta sijoituksena, vaan hankkii ennen kaikkea sitä, mistä pitää.
”Ihastun teoksiin, jotka olen hankkinut. Haluan kokea niihin aidon yhteyden. Teen päätökset usein nopeasti, koska tiedän, mitä haluan ja mitä en. Kerran ostin työn suoraan taiteilijan kodin seinältä, kun olin hänen luonaan lounaalla. Nyt Jannis Kounelliksen ’hiilisäkkityö’ on ruokasalin seinällä.”
Suomalaiseen muotoiluun hän sai tuntuman jo lapsena.
”Lähetystöissä puolustettiin suomalaista designia. Tutustuin Armi Ratiaan, Timo Sarpanevaan ja Laila Pulliseen, jotka olivat äitini ystäviä.”
Eliel Saarisen töitä Rafaela rakastaa aivan erityisesti, koska pitää tätä yhtenä suomalaisen identiteetin luojana, suorastaan suunnannäyttäjänä.
”Tänä päivänä puhuttaisiin brändäämisestä.”
Kirjastohuoneessa on Saarisen suunnittelemia huonekaluja ja kynttelikkö, joita Rafaela on hankkinut huutokaupasta. Alun perin ne ovat lähtöisin Suur-Merijoen kartanosta Viipurin maalaiskunnasta.
”Rakastan myös esimerkiksi Tapio Wirkkalan töitä sekä uudemmista tekijöistä Ilkka Suppasen ja Harri Koskisen töitä.”
Kun Rafaela peri äitinsä 2000-luvun alussa, antoi se hänelle ”ihan toisenlaiset mahdollisuudet hankkia taidetta”. Välillä hänen hankintansa ovat osoittautuneet myös oiviksi sijoituksiksi.
”On tapahtunut niinkin, että olen ostanut työn, jonka hinta on myöhemmin kymmenkertaistunut.”
Lapset ja lapsenlapset ovat elämän onni
Lapsiinsa sekä kuuteen lapsenlapseensa Rafaela pitää tiiviisti yhteyttä. Juristitytär asuu Pariisissa pyörittäen kolmea lastenkirjakauppaa ja elokuvaohjaajapoika Los Angelesissa. Kesäisin ja jouluisin kokoonnutaan isolla porukalla Suomessa.
Rafaela ei vielä tiedä, mihin hänen taidekokoelmansa lopulta päätyy, koska kokoelman lahjoittaminen museolle mietityttää häntä.
”Olen liian monta kertaa nähnyt, kuinka kokoelma katoaa museon syövereihin, eivätkä työt ole esillä. Esimerkiksi Pentti Kourin kokoelmalle Kiasmassa on käynyt näin. Haluan, että omasta kokoelmastani on aidosti iloa ihmisille.”
Hän sanoo suhtautuvansa optimistisesti useimpiin asioihin.
”Minulla on ollut hirveän suuri onni elämässäni. Kiitän joka päivä Luojaa siitä, että minulla on terveys, kaksi tervettä lasta ja kuusi ihanaa, fiksua lastenlasta.”
Rafaela Seppälä
Työ: Taiteen kerääjä, oma säätiö Tiftö Foundation, yksi Sanoma-konsernin pääomistajista.
Koti: Kaivopuistossa Helsingissä.
Perhe: Aikuiset lapset Lorna ja Alex, jotka asuvat Pariisissa ja Los Angelesissa, sekä kuusi lastenlasta.
Juttu on julkaistu Annassa 11/2026.
Sinua voi kiinnostaa myös:
-
Jasmine Hintsala elättää itsensä taiteella, vaikka professorit taidekoulussa kauhistelivat valintoja
