Viikon biisi|Hulluus-kappaleessa tunnelma vaihtelee pehmeiden sointujen soidessa kuin hidastetussa elokuvassa.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Antti Reikon uusi kappale Hulluus on hidas balladi, jossa on helsinkiläistä romantiikkaa ja vaihtelevaa tunnelmaa.
Reikko on etevä lauluntekijä, jonka tyyli on muotoutunut omaleimaiseksi suomenkieliseksi poprockiksi.
A. Reikko & Kaupungin ääni -yhtyeen Hulluus, rakkaus ja maailmanloppu -albumi ilmestyy 19. syyskuuta.
Pakko myöntää, että A. Reikko & Kaupungin ääni ei ole kovin vetävä nimi rockyhtyeelle.
Ei pidä antaa sen häiritä, sillä popmusiikin valtavirran sivuojissa jo pitkään häärännyt Antti Reikko on etevä lauluntekijä.
Hänellä on takanaan jo yksi sooloalbumi ja kolme englanninkielistä albumia Koria Kitten Riot -yhtyeen solistina. Vaikka Reikon tausta on indierockissa, niin vuosien mittaan hänen tyylinsä on muotoutunut omaleimaiseksi suomenkieliseksi poprockiksi, joka ei ole oikein indietä mutta ei kyllä suomirockiakaan.
Kuten nyt esimerkiksi HS:n viikon biisi eli A. Reikko & Kaupungin äänen Hulluus.
Hidas balladi alkaa kitaraintrolla, joka tuntuu jotenkin tutulta. Sointukulku on kuin yli 60 vuoden takaisista hienostuneen harmonisista hiteistä. Neljännen asteen sointu onkin molli, vähän kuin The Skylinersin vanhassa doo-wop-klassikossa Since I Don’t Have You.
Väliosan kitaramelodiassa tulee modulaatio, josta siirrytään sulavasti takaisin säkeistön sävellajiin. Kertosäkeessä laulustemmat leviävät kitaroiden alle kuin tulipalossa ikkunasta hyppääviä pelastava hyppytyyny.
Levottomuudesta kertova tekstikin asettuu pelastuslaitoksen naapuriin:
”Kohta Karhupuiston juoppokuoro taukoaa / aamun ensimmäinen vaunu ulvoo lauluaan”.
Hulluudessa on siis helsinkiläistä romantiikkaa, ja Kallion juopot on mainittu. Myös Reikon vaivattomalta kuulostava laulutyyli on Helsinkiin päin kallellaan. Hän venyttää diftongien ensimmäistä vokaalia samaan tapaan kuin J. Karjalainen, vaikka Reikko onkin oikeasti kotoisin Kiikoisista Satakunnan ja Pirkanmaan rajalta.
Mutta jos aiempien sukupolvien lauluntekijöiden tapa kuvata Helsinkiä on ollut karheaa ja särmikästä kuten Tuomari Nurmiolla tai melankolista, kuten Sir Elwoodin hiljaisten värien Juha Lehdellä, niin Reikon kappaleessa on unenomaisella tavalla vaihtelevaa tunnelmaa vähän kuin hidastetussa elokuvassa.
Sitä korostaa Reikon sopivasti säröytyvä ja kaiutettu soolokitara, joka rääkäisee välillä terävästi pehmeiden sointujen päälle.
Jos Hulluudessa on hieno dramaturgia, niin se voi johtua osin Reikon toisesta luovan alan ammatista. Hän on ansioitunut elokuvaleikkaaja, joka on leikannut useita kokoillan elokuvia ja dokumenttielokuvia ja ollut Jussi-ehdokkaana Mia Tervon Aurora-elokuvan leikkauksesta.
Hulluus on saanut radiosoittoa sekä Radio Helsingissä että Ylen Radio Suomessa, mikä kertoo orastavasta crossover-potentiaalista. A. Reikko & kaupungin ääni -yhtyeen Hulluus, rakkaus ja maailmanloppu -albumi ilmestyy 19. syyskuuta.
Levyllä yhtye esittelee myös osaamistaan ripeätempoisemmassa musiikissa. Sitä edustaa myös levyn tuorein singlejulkaisu Oi Anehdonia!.