Isovanhemmuus saattaa vaikuttaa aivojen biologiseen ikään. Erityisesti vaikutus näkyy silloin, jos isovanhempi auttaa silloin tällöin hoitamaan lapsenlapsiaan.
Tuore tutkimus todistaa, että yhteinen aika voi hyödyttää sekä isovanhempaa että lasta useammalla tavalla: lapsi saa seuraa sekä turvaa läheiseltä aikuiselta ja isovanhempi saattaa saada terävämmän mielen ja mahdollisesti pidemmän eliniän.
Yhteys lapsenlapseen auttaa säilyttämään kognitiivista toimintakykyä
Psychology and Aging -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin lähes 3 000 isovanhempaa, joiden keski-ikä oli 67 vuotta. Tutkijat seurasivat, kuinka usein isovanhemmat hoitivat lapsenlapsiaan, ja millaista hoiva oli. Mukana tarkastelussa olivat esimerkiksi yökyläilyt, ruoanlaitto, läksyissä auttaminen, lasten kuljettaminen harrastuksiin sekä yhdessä leikkiminen.
Tutkimuksessa havaittiin, että ne ikääntyneet aikuiset, jotka auttavat hoitamaan lapsenlapsiaan mutta eivät kasvata heitä kokopäiväisesti, näyttävät säilyttävän kognitiivisen toimintakykynsä iän myötä paremmin kuin ne ikääntyvät, jotka eivät osallistu lastenlastensa hoivaan.
Senkin jälkeen, kun analyysissa huomioitiin ikä, terveys ja muita taustatekijöitä, lastenhoitoa tarjonneet isovanhemmat suoriutuivat muistia ja sanasujuvuutta mittaavissa testeissä paremmin kuin ne osallistujat, jotka eivät hoitaneet lapsenlapsiaan.
“Aivoterveyttä ajatellaan usein pulmien, liikunnan tai ruokavalion kautta, mutta yhä useampi tutkimus viittaa siihen, että yhtä vahva tekijä on yhteys toisiin ihmisiin”, sanoo psykiatri MaryEllen Eller Prevention-lehdessä.
Tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti isoäidit, joilla oli lastenlastensa elämässä aktiivinen hoivarooli, kokivat ajan mittaan vähemmän kognitiivista heikkenemistä kuin mikään muu tutkimuksessa tarkasteltu ryhmä. Sekä hoivaan osallistuneet isoäidit että isoisät pärjäsivät muita paremmin sanasujuvuudessa ja muistitehtävissä.
“Erityisen huomionarvoista oli se, että hoivaavana isovanhempana toimiminen näytti olevan kognitiiviselle toimintakyvylle tärkeämpää kuin se, kuinka usein hoivaa annettiin tai mitä tarkalleen ottaen lasten kanssa tehtiin”, tutkimuksen johtava tutkija Flavia Chereches sanoo New York Postissa.
Isovanhemmuus ei ole ainoa aivoja suojaava sosiaalisuuden muoto
Sosiaalinen aktiivisuus ylipäätään tunnetaan suojaavana tekijänä dementiaa ja kognitiivista heikkenemistä vastaan.
Sosiaalisuuden tarkkaa roolia aivoterveydessä ei kuitenkaan täysin tunneta. Yhden teorian mukaan se haastaa ikääntyvät aikuiset monimutkaiseen vuorovaikutukseen, mikä voi auttaa ylläpitämään tai vahvistamaan hermoverkkoja.
Toisin sanoen sosiaalinen kanssakäyminen pitää aivot vireinä ja voi tehdä niistä joustavampia ikääntymiseen liittyville muutoksille. Chereches kuitenkin korostaa, että lisätutkimusta tarvitaan.
Nyt tehty tutkimus ei pystynyt osoittamaan, millainen ajankäyttö lastenlasten kanssa oli ikääntyneille hyödyllisintä. Tutkimuksessa ei myöskään voitu varmuudella erottaa, johtuiko hyöty nimenomaan lapsenlapsista vai sosiaalisesta yhteydestä, jota nuoremman sukupolven hoivaaminen ikääntyneille mahdollisti.
Saattaakin olla, että myös muut merkitykselliset ihmissuhteet, vapaaehtoistyö ja sosiaalisesti aktiivisena pysyminen voivat tarjota aivoille samankaltaista suojaa.
Lue myös: Aivojen rappeutuminen kiihtyy erityisesti tällaisilla henkilöillä, todistaa jättitutkimus