Monille suomalaisille näyttelijä Kiti Kokkonen on ikuisesti balettiasuinen Tanhupallo, joka hurmasi katsojat rehellisillä ja hieman kömpelöillä totuuksillaan.
Hahmo syntyi kuitenkin jo vuosia ennen Putous-ohjelmaa. Kiti pyrki parikymppisenä Teatterikorkeakouluun Tanhupallona mutta ei tullut valituksi. Koulutuksen puutteen vuoksi hänen oli pitkään vaikea kutsua itseään näyttelijäksi.
Elämäniloisena Tanhupallo-hahmona esiintyminen ei ollut kuitenkaan aina helppoa.
Kiti Kokkonen on kulttuuriperheen kasvatti
Melodramaattinen, melankolinen ja aika rasittavakin. Tällaiseksi Kiti kuvailee itseään lapsena. Päiväkirjaansa hän vuodatti tunteistaan tiuhaan vaihtuviin ihastuksiinsa.
”Minulla on ollut aina värikäs tunne-elämä.”
Jo nuorena Kiti koki, että maailma on hurja ja raju paikka. Hän muistaa miettineensä epäoikeudenmukaisuutta ja pelänneensä elämän rajallisuutta jo ensimmäisellä luokalla.
”Olen edelleen aika tosikko, haluan joskus analysoida asioita syvällisesti. Alkoholi teki minusta vieläkin analyyttisemman sellaisella matalapaineisella tavalla. Siksi en tykkää juoda.”
Huumori on ollut aina Kitille tärkeä selviytymiskeino. Kun maailmantuska vyöryy päälle, komediallinen näkökulma ja nauru vapauttavat. Kiti tajusi jo nuorena, että elämä on paljon helpompaa, kun ei ota itseään liian vakavasti.
”Olemme kaikki samaa tähtipölyä, kaikilla on omat kompleksit ja vaillinaisuudet. Itseironia, tilannekomiikan taju ja häpeilemättömyys ovat peräisin äidiltäni.”
Kiti on näyttelijä Titta Jokisen ja ohjaaja Ere Kokkosen tytär. Kulttuuriperheen kasvatti esiintyi jo lapsena kuunnelmissa ja tv-ohjelmissa ja dubbasi piirrettyjä. Kiti on lainannut äänensä muun muassa Minni Hiirelle, Pokemonin Mistylle ja yhdessä elokuvassa kaikille My Little Ponyille.
Vuonna 1983 hän esiintyi tv-sarjassa Tavataan Karppisilla. Karppisten aikaan Kiti oli kolmannella luokalla, asui Klaukkalassa ja oli omasta mielestään iso stara. Hän jakeli välitunnilla nimmareita siitä huolimatta, ettei kukaan tullut pyytämään niitä.
Tienesteillä Kiti osti kavereille lehtipihvit ja ranskalaiset
Kun töistä alkoi tulla rahaa, hän ajeli taksilla, tarjosi kavereilleen lehtipihvit ja ranskalaiset Klaukkalan Pihvimyllärissä ja avasi tilin paikalliseen karkkikauppaan sekä kaikkiin Klaukkalan pankkeihin.
”Olen ollut todella ylimielinen ja itsevarma, tosi rasittava.”
Kiti halusi isona näyttelijäksi, mutta koska hän ei päässyt Kallion ilmaisutaidon lukioon, hänen mieleensä hiipi epäilys: eikö hänen kuulunutkaan näytellä? Myöskään Teatterikorkeakoulun ovet eivät aikanaan auenneet, vaikka hän pyrki sisään kolme kertaa.
”Se ei kuitenkaan ollut niin kova paikka kuin olisi luullut. Arvostan kouluja ja opiskelemista, mutta olen aina kokenut olevani enemmän tekemällä oppivaa ihmistyyppiä.”
Lue myös: Kiti Kokkonen tunnustaa: ”Isä opetti pärjäämään”
Ere-isän kuolema yllätti
Kiti kertoo, että hänellä on aina ollut hyvä itsetunto. Se on kuulemma hänen isänsä ansiota.
”Isä otti minut vakavasti. Hänelle oli tärkeää, että olen pärjäävä, itsenäinen nainen.”
Aikuisena Kiti ymmärsi, että ennen hänen syntymäänsä isä oli toivonut lasta jo pitkään. Kun Kiti sitten syntyi, Ere oli 36-vuotias.
”Hänellä oli jo elämänviisautta, ja hän osasi olla minulle läsnä. Olen tullut kuulluksi ja nähdyksi pienestä pitäen. Ehkä siksi väleistämme tuli niin tiiviit.”
Kiti pohtii, että hänessä ja hänen isässään oli paljon samaa. Isä oli lempeä, kuitenkin tarpeen tullen äkkiväärä. Jos isä koki vääryyttä, hän ei empinyt avata suutaan. Molemmat olivat myös olivat poliittisesti sitoutumattomia sekä kovia puhumaan. Vaikeistakin aiheista keskusteltiin hartaasti.
Kumpikin on aina ollut myös kova tekemään töitä.
”Isäni teki kaiken täysillä ja opetti asenteen myös minulle. Mitä järkeä on tehdä mitään sinne päin?”
Isän kuolema vuonna 2008 tuli Kitille puun takaa. Isä oli toki sairastanut pitkään, mutta Kiti ei tiennyt, että hän oli kuolemansairas. Kiti päinvastoin luuli, että tilanne oli menossa parempaan suuntaan. Kun isän vaimo ja Kitin bonusäiti Anna-Maija tuona syksyisenä aamuna sitten soitti, Kitin maailma hajosi palasiksi.
Isä oli henkinen tukipilari
”Olen jälkikäteen miettinyt, että olisi pitänyt tajuta. Mutta en ehkä halunnut ymmärtää, että tilanne oli niin huono. Joku kieltohomma oli päällä. Luulen, että isä myös järjesti asiat niin, että emme tienneet. ”
Kiti ymmärtää isänsä ratkaisun ja olisi todennäköisesti toiminut vastaavassa tilanteessa samoin.
”Kun elämässäni on kaksi kertaa ollut sellainen tilanne, että on epäilty vakavaa terveyteen liittyvää ongelmaa, en kertonut kummallakaan kerralla kellekään. En olisi kestänyt muiden empatiaa.”
Isä oli Kitille henkinen tukipilari, jonka katoaminen jätti elämään ison aukon. Kiti kokee itsenäistyneensä aidosti vasta isänsä poismenon jälkeen.
Valtaisassa surussa Kitiä on auttanut kaksi asiaa. Niistä toinen on liilakantinen menetystä käsittelevä kirja, jonka nimeä hän ei muista.
Kiti kertoo, ettei hän yleensä lue self-help-oppaita, mutta tähän hän todella syventyi. Hän teki kirjassa olevia tehtäviä, piirsi yhteisen aikajanan ja kirjoitti isälle kirjeen. Siinä hän muun muassa kiitti isää ja kertoi, mitä hänelle oli kuoleman jälkeen tapahtunut.
”Sen jälkeen tapahtui jotain. Jostain syystä oli helpompi sietää surua.”
Kitille oli lohdullista ymmärtää, että isän rakkaus, hänen kanssaan käydyt keskustelut ja hänen läsnäolonsa ovat yhä tallessa hänen sydämessään. Eivätkä keskustelut ole vieläkään ohi. Kiti juttelee isänsä kanssa edelleen. Yleensä silloin, kun jotain isoa tapahtuu.
”Olen päättänyt, että näemme vielä jossain. Haluan ajatella, että kun aika minusta jättää, isä on minua vastassa.”
Kiti pohtii, että tärkein isältä saatu perintö on omatunto. Kun Kiti oli pieni, isä vertasi omaatuntoa kuusikulmioon. Hän sanoi, että kun valehtelee tai tekee jotain väärää, kuusikulmio pyörähtää yhden pykälän eteenpäin ja terävä kulma pistää. Jos valehtelee usein, kulmat tylsyvät, kunnes ne katoavat kokonaan ja kuviosta tulee ympyrä. Moraali on kadonnut.
”Vertaus on seurannut minua läpi elämän. En ole valehdellut isosti koskaan, eikä minun ole vaikea pyytää anteeksi tai myöntää, jos olen väärässä. Minun on tosi hyvä olla itseni kanssa.”
”300 virpojaa” ovella
Pari vuotta isän kuoleman jälkeen Kiti astui isänsä saappaisiin ja ryhtyi Suomen Komediateatterin taiteelliseksi johtajaksi. Tätä ennen Kiti oli näytellyt samassa teatterissa ja myynyt siellä lippuja. Isän perustaman teatterin johtoon nouseminen tuntui arvokkaalta.
”Se oli iso hyppäys. Jälkikäteen ajateltuna aika hullukin. Muutuin kertaheitolla työntekijästä työnantajaksi. Aloin tajuta, miten paljon kaikki maksaa ja kuinka haastavaa yrityksen toiminnan ylläpitäminen on.”
Kiti oli noihin aikoihin 36-vuotias ja näytellyt teatterissa useamman vuoden. Silti hän kutsui itseään mieluummin ”ilmaisun sekatyöläiseksi” kuin näyttelijäksi. Syynä oli, ettei hänellä ollut näyttelijän koulutusta.
”Vasta nelikymppisenä saatoin sanoa, että olin näyttelijä. Siinä kohtaa olin mielestäni elättänyt itseni näyttelemällä riittävän kauan.”
Ennen varsinaista näyttelijän uraansa Kiti ehti työskennellä kymmenisen vuotta mainosalalla. Visuaalisista taidoista on ollut hyötyä teatterissa.
Nykyisin Kiti suunnittelee ja taittaa myös teatterin esitysten visuaalisia ilmeitä myynti- ja markkinointimateriaaleihin.
Suuren yleisön suosikiksi Kiti ampaisi vuonna 2018 Putous-ohjelman balettiasuisena Tanhupallona. Koska Kiti suhtautuu huumoriin vakavasti, hahmo on luotu tosissaan. Tanhupallolla piti olla sanoma.
”Halusin sanoa, että kaikilla on oikeus rakastaa ja kaikilla on kaikenlaista. Tanhupallon eno istuu vankilassa talousrikoksista ja vanhemmat eroavat. Hahmon tarkoitus on tuoda ihmisiä lähemmäs toisiaan.”
Mistään muusta työstä Kiti ei ole saanut yhtä paljon palautetta. Moni on kertonut, että hahmo toi heille korona-aikanakin lohtua ja iloa.
”Joku halusi adoptoida Tanhupallon, mikä oli ehkä vähän pelottavaakin”, hän nauraa.
Suursuosiolla oli muitakin hämmentäviä lieveilmiöitä. Sinä keväänä, jolloin Tanhupallo voitti sketsihahmokisan, Kitin ovella kävi palmusunnuntaina ”300 virpojaa”.
Kitin rakkaimmat muistot
- Lapsuuden kesät molemmissa mummoloissa Säkylässä ja Savonlinnassa olivat aivan ihania. Oli sukua ja perhettä paikalla. Isän siskolla Ulla-tädillä oli aina askarteluaarteita meille lapsille. Yhdessä valokuvassa lojumme kaikki rannalla vilteillä ja isä lukee lehteä.
- Olen saanut tehdä pitkään töitä perheeni kanssa. Yhtäkkiä oli niin, että isä, äiti, bonusäiti, veli, sisko ja minä työskentelimme kaikki samassa työpaikassa, silloisessa Komediateatteri Arenassa. Myöhemmin myös ex-mieheni ja nykyinenkin mieheni olivat siellä samaan aikaan. On älyttömän ihanaa tehdä yhdessä töitä ja tutustua myös kunkin työminään.
- Puolisoni Ollin 50-vuotismatka Lontooseen kymmenen vuotta sitten. Vein hänet Albert Royal Halliin katsomaan David Gilmourin keikkaa. Keikka oli hieno ja koko viikonloppu oli täynnä ihania kokemuksia.
Kaikkeen tottuu
Kitin oli tarkoitus osallistua Putoukseen myös seuraavalla kaudella, mutta suunnitelma piti haudata. Hän kärsi äärimmäisen kovista kivuista.
Kivut olivat alkaneet jo hieman ennen Tanhupallon ensiesiintymistä. Yhdessä suorassa lähetyksessä kehoon koski niin paljon, että Kiti joutui esiintymään vahvojen särkylääkkeiden turruttamana. Ennen seuraavaa kautta tilanne oli edennyt niin pahaksi, ettei hän saanut vedettyä sukkia jalkaansa.
Sittemmin toimintakyky on palannut hoitavan lääkityksen avulla, mutta lääke toi mukanaan muita terveysriesoja. Voimakkaita kipulääkkeitä hän joutuu syömään edelleen.
”Nykyisin minulla ei enää ole kivuttomia päiviä. On vain parempia hetkiä päivien sisällä. Pahimpina hetkinä muistelen haikeudella aikoja, jolloin olin kivuton.”
Kaikkeen kuitenkin tottuu, kipuunkin. Kiti pohtii, että hän on pitkäaikaissairauden myötä oppinut arvostamaan elämää entistä enemmän.
”Vaikka totta kai kipujen kanssa eläminen harmittaa välillä ihan hirveästi.”
Toinenkin hopeareunus sairastamiseen liittyy.
”Olen suurella todennäköisyydellä perinyt tämän isältäni. Voi kuulostaa oudolta, mutta se tuntuu lohdulliselta nyt, kun isä ei ole täällä. Isä elää minussa tälläkin tavoin.”
Kitistä on ristiriitaista, että vaikka fyysinen hyvinvointi merkitsee hänelle paljon, hän kokee tekevänsä sen eteen liian vähän. Säännöllistä päivärytmiä hänellä ei ole. Aamut alkavat kolalla ja tupakalla ja voi olla, että hän syö ensimmäisen ateriansa vasta illalla.
”Olen hedonisti, kova nautiskelemaan. Koen, että olen ansainnut elää näin, kun kerran joudun kärsimään kivuista.”
Liikuntaa hän ei erikseen harrasta mutta tykkää kantaa painavia asioita, riehua puutarhassa, tehdä lumitöitä ja viettää joka päivä aikaa syväkyykyssä.
”Ajattelen, että jotain hyvää syväkyykyn on tehtävä.”
”Hain paikkaani pitkään”
Kiti ei ole saanut biologisia lapsia, ja nyt viisikymppisenä hän uskaltaa myöntää, ettei niitä aidosti sisimmässään koskaan halunnutkaan.
”Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Lapsettomuuteen liittyvät dramaattiset ulostulot ovat liittyneet enemmän entisten puolisoiden odotuksiin sekä olettamuksiin, että biologinen lapsi pitäisi olla. Tämän ääneen sanominen tuntuu nyt vapauttavalta.”
Lapsen hän kuitenkin lopulta sai. Ensin elämään tuli vuonna 2010 Olavi ”Olli” Tikka, lastenyhtye Hevisauruksen laulaja. Hän näytteli Hevisaurus-musikaalin Herra Hevisaurusta, Kiti Purppura Louhikäärmettä. Yhdessä kohtauksessa hahmot halasivat, ja se halaus kesti näytös näytökseltä kauemmin ja kauemmin.
”Olli sai ensin sieluni sekaisin, sitten vuorossa oli sydän, pää ja lopulta kaikki muukin.”
Kun Kiti tapasi ensi kertaa Ollin 3-vuotiaan tyttären Sofian Linnanmäellä, tyttö juoksi suoraan Kitin syliin.
”Tuli heti sellainen olo, että ei voi olla totta. Teen mitä tahansa suojellakseni tuota tyyppiä. Se kaikki vyöryi isolla voimalla. Rakastin tyttöä heti.”
Tyttö on nyt 19-vuotias ja kirjoittaa tänä keväänä ylioppilaaksi. Kiti oli alkuun bonusäiti, mutta ajan myötä etuliite on tippunut pois. Hän kutsuu Sofiaa tyttärekseen tai ”meidän perheen tyttäreksi”.
”On ihanaa, että Sofian äiti ja isä ovat antaneet minulle luvan olla Sofian vanhempi. Tiedän uusperheessä kasvaneena, että kuvioon liittyy paljon kaikenlaista.”
Vanhemmuuteen kasvaminen ei kuitenkaan ole ollut pelkkää auvoa. Ensimmäiset vuodet olo oli välillä ulkopuolinen.
”Tunsin jopa mustasukkaisuutta lapsen syntymästä, jota en saanut kokea. Hain paikkaani perheessä pitkään.”
Yksinkertaiset, pienet, arkiset asiat. Niistä Kiti nauttii nykyisin eniten. Kaikki on kohdallaan, kun koko perhe on kotona ja kukin puuhaa omiaan. Välillä he juttelevat ja syövät yhdessä. Kiti tekee keramiikkaa, käsitöitä ja hoitaa puutarhaa. Olli soittaa kitaraa ja rumpuja sekä säveltää, äänittää, kirjoittaa ja heittää dartsia.
”En kaipaa ulkomaanmatkoja tai ravintoloita. Vaivaannun pompööseistä jutuista.”
Vaikka joka päivä sattuu ja oireet seilaavat ympäri kehoa, elämä juuri nyt tuntuu ihmeen hyvältä.
”Viisikymppisenä tiedän, kuka olen. On perhe, kissat, luonto, piha ja vuodenajat. On harmoninen olo.”
Tähtihetkeni
Uusioperh(s)e-näytelmä sai Uusperheiden liiton Vuoden uusperheteko -tunnustuksen vuonna 2015. Se oli ensimmäinen näytelmä, jonka kirjoitin teatteriin. Halusin antaa äänen erolapsille ja uusperheiden lapsille ja bonusvanhemmille ja eroisille. Siitä tuli upeaa palautetta. Onnistuimme jakamaan vertaistukea.
Kiti Kokkonen
Syntynyt: Helsingissä 1974.
Asuu: Espoossa.
Perhe: Aviomies Olli, perheen 19-vuotias tytär Sofia, rescuekissat Aimo ja Lilja.
Ura: Toimii Suomen Komediateatterin taiteellisena johtajana. Työskennellyt aiemmin teatterissa, televisio-ohjelmissa ja elokuvissa.
Ajankohtaista: Kitin, Olavi Tikan ja Ella Pyhältön käsikirjoittaman Hevisaurus-jurahevimusikaalin näytökset palaavat Suomen Komediateatterin Peacock-näyttämölle 1. huhtikuuta alkaen. Kiti nähdään Lentoliskon roolissa. Kiti on mukana myös Huumorivekkulit vauhdissa -revyyssä Peacockissa, ensi-ilta 22. lokakuuta.
Kuvausvaatteet: Mekko Maryisa, tennarit Adidas.