Kirjat|Kirjailija Veijo Meren vanha käsikirjoitus toimitettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran haltuun.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Kirjailija Veijo Meren Mannerheim-teoksen käsikirjoitus löytyi SPR:n Kontti-myymälästä Tampereella.
Käsikirjoitus toimitettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkittavaksi sen sijaan että se olisi myyty kirpputorilla.
SKS:n Veijo Meri -arkistossa on jo ennestään Mannerheimin elämäkertateokseen liittyvää aineistoa.
Kirjailija ja akateemikko Veijo Meren (1928–2015) Mannerheim-teoksen käsikirjoitus päätyi kesällä kirpputorille Tampereella. Vuosikymmeniä vanha käsikirjoitus oli jätetty lahjoituksena Punaisen ristin Kontti-myymälään.
Asiasta kertoo SPR Kontti kotisivuillaan.
”Tampereen myymäläämme ilmestyi vanha kansio täynnä koneella kirjoitettuja arkkeja, kannessaan käsin kirjoitettuna ’Veijo Meri’ & ’Mannerheim’. Myymälässä ymmärrettiin nopeasti, että kyseessä on jotain ainutlaatuista”, Kontin julkaisussa kerrotaan.
Käsikirjoitus ei ehtinyt myyntiin asti, sillä SPR:n henkilökunta halusi toimittaa sen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) tutkittavaksi.
”Kontti ei juuri koskaan lahjoita lahjoituksia eteenpäin, mutta tässä tilanteessa johtomme teki poikkeuksellisen päätöksen.”
SKS:n hallussa on jo ennestäänkin runsaasti Veijo Meren aineistoa, kuten kirjeenvaihtoa, valokuvia, asiakirjoja, lehtileikkeitä ja käsikirjoituksia.
”Sovimme, että katsomme ensin, että kyseessä on varmasti aito, alkuperäinen käsikirjoitus. Mannerheim-teos ilmestyi 1980-luvulla. On hyvin tyypillistä, että siihen aikaan käsikirjoitukset ovat olleet konekirjoitettuja. Veijo Meren arkistossa on muutenkin jo ennestään Mannerheimin elämäkertateokseen liittyvää aineistoa, joten sen perusteella totesimme sen vaikuttavan aidolta”, SKS:n arkistotutkija Maiju Korte kertoo.
Kyse ei siis ole sellaisesta ainutlaatuisesta löydöstä, jonka olemassaolosta ei olisi tiedetty.
Meren teos C. G. Mannerheim – Suomen Marsalkka julkaistiin vuonna 1988. Se oli osa neliosaista Suuret suomalaiset -sarjaa. Nyt löytyneet käsikirjoitusliuskat olivat kansiossa, jonka päälle oli kirjoitettu nimi: Tarmo Mäki-Kuutti / WSOY.
Mäki-Kuutti työskenteli pitkään kustannusalalla ja oli Mannerheim-teoksen valmistumisen aikaan WSOY:n projektipäällikkö. Korte epäileekin, että käsikirjoitus on päätynyt Konttiin hänen jäämistöstään.
”Tämä on tosin vain arvailua. Monilla kustannustoimittajillahan on paljon muiden käsikirjoituksia hallussaan. Tuohon aikaan on ollut ihan tyypillistä, että käsikirjoitukset on printattu eikä niitä ei ole palautettu. Nykyään kun kaikki on kirjoitettu sähköisesti, niin muokkausversioita ei ehkä enää samassa määrin synny”, Korte sanoo.
Yleensä kirjailijoiden aineistoa päätyy SKS:n arkistoon joko kirjailijan itsensä luovuttamana tai hänen sukulaistensa kautta kirjailijan kuoleman jälkeen.
”Jotkut kirjailijat haluavat jo eläessään luovuttaa itse aineistoa, jolloin he voivat itse määritellä aineiston käyttöehdot. Useimmiten ne ovat vapaaseen käyttöön tutkimukseen tai muuhun kulttuurikäyttöön, esimerkiksi elämäkertoja varten”, Korte kertoo.
Kortteen mukaan osa kirjailijoista ei missään nimessä halua, että heidän aineistojaan päätyisi mihinkään arkistoon vapaasti tutkittavaksi.
”Olen kuullut eräästäkin kirjailijasta, joka on sanonut, että sytytti aina omilla käsikirjoituksillaan takan tuleen. Se kyllä vähän särähtää arkistotutkijan korvaan. Surullista, että on hävinnyt ehkä kiinnostavaa tutkimusaineistoa.”
Toisaalta kaikkea ei voida kuitenkaan ikinä tallettaa, Korte toteaa.
”Meiltä kysytään monesti tuoreempia kirjailijoiden aineistoja, mutta usein aktiiviset toimijat haluavat säilyttää itsellään niitä.”