Risto Autio: Kotikadun ”Hannes” pohtii muistelmien kirjoittamista ja elämän käännekohtia

Yle / Jyrki Valkama

Tekisikö Kotikadun Hannesta näytellyt Risto muistelmat? Kukaties. Mutta Neil Hardwick ehti jo varastaa täydellisen alkukohtauksen.

Kotikadussa kenties näkyvimmän uransa tehnyt , 71, tunnetaan näyttelijänä, mutta harva katsoja tietää hänen lahjakkuuttaan kirjoittajana. Siksi on hyvä aloittaa ajatuksesta Ristosta naamallaan lumessa. Siitä hän itse haluaisi aloittaa.

Video: Risto nousi Kotikadun käsikirjoitustiimiin

Kohtaus lumiselle kadulle kaatuneesta miehestä olisi Riston mielestä mainio kirjan alku, mutta hän kiroaa.

Nykyiseltä eläkeläiseltä on pyydetty omaelämäkerran kirjoittamista, ja vaikka hän itse ei ole työhön ryhtynyt, hänen aivonsa ovat.

Monen sairauden kanssa kärvistelevällä Ristolla on unettomina öinä aikaa luoda pelkkänä ajatuksena olevalle kirjalle rakennetta. Mieli olisi valinnut alkukohdaksi lumeen kaatuneen miehen.

– Mutta perkele. meni tekemään omaelämänkertansa ja käytti saman idean tosta alusta, Risto sanoo.

Päälle hän käkättää käheästi ja aidosti hauskuuttuneena.

Ristoa piinaava sairauksien ketju alkoi vakavasta liukastumisesta Yleisradion pihassa 2011. Yksi loukkaantuminen johti sairauskierteeseen, ja Risto jäi pian työkyvyttömyyseläkkeelle.

Nyt hän kirjoittaa kotonaan Hämeenlinnassa näytelmiä, ja omaelämäkerta on ainakin ajatuskokeiden tasolla harkinnassa.

Kaatuminen on kuin teema

Risto aloitti haastattelun kertomalla kaatumisistaan. Tarkoitus oli kuvittaa, miten elämä nyt sujuu.

– Minulla on näitä kaatumisia ollut. Lokakuussa lähdin Lidliin, mutta siellä on sellainen perkeleen jyrkkä luiska portaiden vieressä.

Rollaattorilla liikkuva Risto kaatui kaupasta ulos tullessaan.

– Olin niin kuin jossain elokuvassa katon reunalla, kun hamusin rollaattoria.

Risto ja Mauno. Rollaattoriaan Risto kutsuu rollaksi, mutta on antanut sille myös nimen Mauno laitteen mallin mukaan. Riston sairauden kulkua selittää vuoden 2011 vakavan kaatumisen jälkeen harmeiksi tullut monilihaskipureuma, ja sen tuomat säryt ovat ikävintä. Vakavia sairauksia on kiertynyt alkusyyn ympärille muitakin.
Timo Korhonen

Kaatuminen johti sairaalaan 11 murtuneen kylkiluun kanssa. Kuukauden sairaala-ajata Risto vietti viikon tehostetun tarkkailun osastolla.

Viikkoa sairaalasta kotiutumisensa jälkeen Risto otti jälleen yhteen painovoiman kanssa. Hän kaatui noustessaan istumasta seisomaan.

– En tietenkään sängylle, vaan suoraan tuohon yöpöydälle. istuin sen ihan linttaan ja havahduin, että istuin ihan verilammikossa. Syvä haava kädessä, josta kudoksiakin tunki ulos

Eniten Risto haaveilee juoksemisesta. Se ei kuitenkaan enää onnistu, joten kuntoa hän hoitaa polkemalla kuntopyörää. Myös vesijuoksu on mieluista, mutta kortisonilääkkeet ovat tehneet ihon hauraaksi, eikä iho aina ole uima-allaskunnossa.
Timo Korhonen

Metallisen yöpöydän osa oli tehnyt lihashaavan oikeaan käteen olkapään alapuolelle. Apua oli onneksi helppo saada ranteessa olevan piipparin kautta.

– Joo. Että koko ajan tämä on tällaista, Risto toteaa.

Eikä hän kuulosta väsyneeltä tai surumieliseltä. Hän kertoo juttunsa joko keveästi naurahtaen tai kuin puhuisi mistä tahansa kaupassa käynnistä.

Risto paljastaa keskikohdan

Jos kaatuilu tai arjen helposti sattuvat haverit ovat arkipäivää, on elämän keskiössä silti muuta.

Siitä kertoakseen pitää tehdä jälleen nopea retki ajassa taaksepäin. Risto on tehnyt poikkeuksellisen monipuolisen uran. 1980-luvulla hän oli sen aikaisessa unelmatyössä, Finnairilla stuerttina. Saatuaan sattumaroolin Jorma Uotisen tanssiesityksessä hän tunsi jotain muuta. Yksi kohtaus sai hänet itkemään joka esityksessä.

Siitä alkanut pohdinta vei hänet Teatterikorkeakouluun.

Kirjoittaminen sujuu yhä, vaikka sairauden tuomat yllättävät kipukohtaukest pitävät 71-vuotiaan tehokkaasti poissa lavoilta, ovat pitäneet jo yli 10 vuotta.
Timo Korhonen

– Ymmärsin ensin kohtauksen merkityksen, kun jokainen esiintyjä kulki lavalla eri suuntaan. Se oli jokaisen oma polku, kohti kuolemaa. Tajusin että tunteenpurkaus tuli siitä, että itkin äitiäni.

Riston koko perhe oli vakavassa auto-onnettomuudessa 1960-luvulla Riston ollessa vielä teini. Onnettomuus vei kuskina olleen isän terveyden sekä Ristolta äidin, ja kaikki henkiin jääneet saivat omat jälkensä.

Sitä Risto voi pitää yhtenä elämänsä keskikohtana, kuka ties mahdollisen elämäkertakirjankin keskikohtana.

Riston tavaramerkki on harkittu puhe ja väkevä esiintyminen. Jutut moottorin rassauksesta ja kuolemasta tulevat vaikka peräkkäisissä virkkeissä.
Timo Korhonen

– Olen hakenut itseäni, niinhän kaikki tekevät. Oma elämäni filosofiaksi on tullut sen kolarin jälkeen, että uskalla elää.

Kaksi viimeistä sanaa Risto sanoo painavasti kuin laskisi lekan varovasti maahan. Naurua ei tällä kertaa äänessä kuulu, mutta ei myöskään surua pelkoa.

Tarkka havaitsija jättää keskikohdan avoimeksi. 

– Ne on niin kuin nämä minun kaatumiseni tai kenen tahansa mikä tahansa onnettomuus. Joka päivä voi sattua mitä vaan, ja sitten ollaan uuden edessä.