Tutkijat ovat saaneet viimein selville, miten hyttyset löytävät ihmisen. Kyky ei perustu lajitovereiden seuraamiseen, vaan ne reagoivat itsenäisesti samoihin ympäristön vihjeisiin.
Georgia Institute of Technologyn ja Massachusetts Institute of Technologyn tutkijat ovat kehittäneet matemaattisen mallin, joka ennustaa, miten naarashyttynen löytää ihmisen. Tutkimuksessa seurattiin satojen ihmisten ympärillä parveilevan hyttysten liikkeitä ja analysoitiin noin 20 miljoonaa datapistettä, joiden pohjalta malli kehitettiin.
Tulokset tarjoavat ensimmäistä kertaa yksityiskohtaisen käsityksen hyttysten lentokäyttäytymisestä ja voivat auttaa kehittämään tehokkaampia torjuntamenetelmiä. Vaikka Suomessa hyttyset ovat verrattain vaarattomia, maailmanlaajuisesti eri hyttyslajit levittävät muun muassa malariaa, keltakuumetta ja zikavirusta, jotka aiheuttavat yhteensä yli 700 000 kuolemaa vuosittain.
Tutkijat hyödynsivät kolmiulotteisia infrapunakameroita selvittääkseen, miten hyttyset liikkuvat esineiden ympärillä visuaalisten vihjeiden ja hiilidioksidin perusteella. Koeasetelmassa hyönteisten ympäristöä muokattiin, ja lopulta kammioon tuotiin ihminen, jonka vaatetuksen värejä vaihdeltiin. Samalla hyttysten liikkumista seurattiin.
Tulokset julkaistiin Science Advances -tiedelehdessä, ja ne koskevat erityisesti keltakuumehyttystä (Aedes aegypti). Jokainen yksilö reagoi erikseen samoihin ärsykkeisiin ja päätyy näin samaan paikkaan samaan aikaan. Erityisesti tummat värit ja hiilidioksidi houkuttavat niitä ja laukaisevat parveilu- ja pistokäyttäytymisen.
”Se on kuin ruuhkainen baari”, sanoo David Hu, Georgia Techin George W. Woodruff -koneenrakennuskoulun ja biologisten tieteiden koulun professori tiedotteessa.
”Asiakkaat eivät ole siellä siksi, että he olisivat seuranneet toisiaan sisään. Heitä vetävät puoleensa samat asiat: juomat, musiikki ja tunnelma. Sama pätee hyttysiin. Ne eivät seuraa johtajaa, vaan signaaleja, ja sattuvat päätymään samaan paikkaan muiden kanssa. Ne ovat kuin hyviä kopioita toisistaan.”
Tutkijat tarkastelivat erikseen visuaalisten kohteiden ja hiilidioksidin vaikutusta. Musta kohde houkutteli hyttysiä vain silloin, kun ne olivat jo lentämässä sitä kohti, eivätkä ne yleensä jääneet paikalle. Valkoinen kohde yhdistettynä hiilidioksidiin puolestaan auttoi hyttysiä paikantamaan kohteen, mutta vain lyhyeltä etäisyydeltä. Hyttyset pysähtyivät ennen kuin kokoontuivat lähistölle.
Kun musta kohde ja hiilidioksidi esiintyivät yhdessä, vaikutus oli selvästi voimakkain. Hyttyset parveilivat kohteen ympärillä, viipyivät pidempään ja yrittivät imeä verta.
”Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että visuaaliset vihjeet ja hiilidioksidi houkuttelevat hyttysiä. Emme kuitenkaan tienneet, miten ne yhdistävät nämä vihjeet päättääkseen, mihin lentää”, kertoo tutkimukseen osallistunut Christopher Zuo Georgia Techistä tiedotteessa.
”Ne ovat kuin pieniä robotteja. Meidän piti vain selvittää niiden säännöt.”
Zuo testasi havaintoja myös itse osallistumalla kokeeseen. Hän seisoi kammiossa eri värisissä vaatteissa kädet ojennettuina, kun kamerat tallensivat hyttysten lentoratoja. Hyttyset käyttäytyivät kuin hän olisi ollut mikä tahansa esine, ja suurimmat parvet muodostuivat pään ja hartioiden alueelle.
Tutkimusryhmä on julkaissut myös interaktiivisen verkkosivuston, jolla hyttysten liikkeitä voi tarkastella eri olosuhteissa. Käyttäjät voivat säätää muun muassa väriä ja hiilidioksidia, ja myös ladata sivulle itse kuvia hyttysten kohteiksi. Tulosten perusteella hyttystorjuntaa voidaan kehittää, tutkijat arvelevat.
”Yksi keino on käyttää imuloukkuja, jotka perustuvat tasaisiin vihjeisiin, kuten jatkuvaan hiilidioksidin vapautumiseen tai valonlähteisiin”, Zuo sanoo.
”Tutkimuksemme viittaa siihen, että niiden käyttö jaksottaisesti ja imun aktivoiminen tietyin välein voi olla parempi ratkaisu. Hyttyset eivät nimittäin jää kohteeseen, jos molemmat vihjeet eivät ole yhtä aikaa käytössä.”