Toisen maailmansodan alkuvaiheilla Ranska oli voimiensa tunnossa olleen natsi-Saksan tärkeimpien valloituskohteiden listalla.

Natsien kunnianhimoisen suunnitelman edessä seisoi kuitenkin Ranskan rajalle ensimmäisen maailmansodan päätteeksi rakennettu Maginot-linja.

Belgiasta aina Italiaan asti ulottuvaa puolustuslinjaa pidettiin ylitsepääsemättömänä. Se koostui sadoista toisiinsa maanalaisin tunnelein yhdistetyistä linnoituksista ja bunkkereista.

Saksalainen aseteollisuussuku Krupp oli kuitenkin jo 1930-luvulla alkanut kehittää yksinomaan Maginot-linjan murtamiseen tarkoitettua asetta, jonka ammukset pystyisivät porautumaan seitsemän metriä vahvistettuun betoniin ja metrin paksuiseen panssariin.

Krupp-insinöörit olivat laskeneet, että tällaiseen temppuun kykenevän tykin putken halkaisijan tulisi olla noin 80 senttiä ja se ampuisi yli 30-metrisestä putkestaan seitsemän tonnin ammuksia. Järjestelmä kokonaisuutena painaisi yli 1000 tonnia.

Keväällä 1940 Saksa hyökkäsi Belgiaan ja pääsi Maginot-linjan ohi maan pohjoisosan vaikeakulkuista maastoa pitkin Ranskaan, joka antautui nopeasti natsijoukkojen vyöryttyä sisämaahan.

Maginot-linja sekä Puola säästyivät Kruppin kehittämän valtavan rautatietykin tuhovoimalta, sillä se myöhästyi alkuperäisestä valmistumisaikataulustaan. Ensimmäinen kahdesta valmistuneesta tykistä vihittiin käyttöön vasta syksyllä 1941.

Dora-tykin pienoismalli.

Scargill / Wikimedia Commons

Tykki oli suurin, jonka maailma oli koskaan nähnyt. Se oli 47 metriä pitkä, 12 metriä korkea ja painoi 1 350 tonnia – niin paljon, että tykkiä liikutellakseen tarvittiin kaksi vierekkäin kulkevaa raidetta. Sen putken pituus oli 32,5 metriä.

Massiivinen tykki sai kutsumanimen ”Raskas Gustav” (Schwerer Gustav), teollisuussuvun tuolloisen pään, Gustav Kruppin mukaan. War History Online -sivusto kertoo Kruppin antaneen tykin Hitlerille ilmaiseksi osoituksena tuestaan.

Raskas Gustav käytti kahta ammustyyppiä. Seitsemän tonnin betoninmurtajan kantomatka oli 37 kilometriä ja ammuksen lähtönopeus 720 metriä sekunnissa. Yli neljä tonnia painaneet kranaatit kantoivat lähes viidenkymmenen kilometrin päähän.

Gustavin lisäksi natsit tilasivat Kruppilta toisen samanlaisen tykin, joka sai lempinimen Dora. Se maksoi natseille seitsemän miljoonaa Saksan markkaa.

Kevääseen 1942 mennessä tykit olivat viimein valmiita taistelukäyttöön. Hitler käski molemmat tykit toimitettavaksi Krimin niemimaalle, jossa akselivallat piirittivät Sevastopolin satamakaupunkia.

Adolf Hitler (toinen oikealla) ja Albert Speer (oikealla) ihailemassa Raskasta Gustavia 1943.

Tykit toimitettiin asemiinsa palasina kymmenissä ajoneuvoissa, ja niiden valmistelu taistelukäyttöön vei viikkoja.

Krimillä natsit huomasivatkin nopeasti, että aikansa suurin tykki ei ollut ongelmaton, War History Online kirjoittaa. Massiivisuutensa vuoksi sitä oli mahdoton piilottaa ilmatiedustelulta, jonka vuoksi liittoutuneet tiesivät natsien suunnitelmista jo viikkoja etukäteen.

Raskas Gustav oli myös helppo kohde ilmaiskuille, mikä tarkoitti, että sen suojeluun täytyi uhrata valtavasti resursseja. Tykin operoinnin kerrotaan sitoneen 2 000 miestä. Vain viisisataa työskenteli itse tykin parissa, loput suojasivat sen toimintaa maasta ja ilmasta.

Tykin valtavan tuhovoiman kääntöpuolena oli onneton tulinopeus. Tykki piti kalibroida uudelleen jokaisen laukauksen jälkeen, mikä rajoitti sen käyttöä (lähteestä riippuen) vain pariinkymmeneen laukaukseen vuorokaudessa.

Raskaan Gustavin kerrotaan ampuneen kesäkuussa 1942 yhteensä 48 ammusta Sevastopoliin. Ne ja tykin testauksen aikana ammutut 250 laukausta riittivät kuluttamaan sen putken vaihtokuntoon. Yhden ammuksen kerrotaan tuhonneen maanalaisen ammusvaraston.

Raskas Gustav ja Dora toimitettiin seuraavaksi tukemaan Leningradin piiritystä, mutta niillä ei ehditty ampua laukaustakaan ennen kuin Neuvostoliitto ajoi saksalaiset perääntymään.

Peläten, että liittoutuneet onnistuisivat valtaamaan rautatietykit itselleen, saksalaiset päättivät tuhota Raskaan Gustavin ja Doran itse sodan loppuhetkillä.

Raskas Gustav on suurin koskaan rakennettu rihlattu ase, jota on käytetty taistelussa. Massansa puolesta se on myös suurin koskaan rakennettu liikuteltava tykki.

Vaikka itse tykit tuhottiin sodan lopussa, niiden ammuksia on säilynyt museoihin. Esimerkiksi Lontoon sotahistoriallisen museon kokoelmissa on 80 senttimetrin Schwerer Gustav -ammus, jonka pituus on 3,87 metriä ja paino 4 830 kiloa.

Raskaan Gustavin ammus esillä Lontoon sotahistoriallisessa museossa.

Daniel Perez Sutil

Gustavia on esitelty myös alla olevilla videoilla.

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa lokakuussa 2019. Sitä on päivitetty ja täydennetty maaliskuussa 2026.