If I Had Legs I’d Kick You. Kuva: A24
A24

If I Had Legs I’d Kick You saa ensi-iltansa elokuvateattereissa perjantaina 27. maaliskuuta 2026.

If
I Had Legs I’d Kick You

Draama

on korvaamaton synkässä
draamakomediassa, jossa perheenäidin mieli murenee samaan tahtiin tämän elämän
peruspilareiden kanssa. Tarinaltaan elokuva jää kuitenkin yksiulotteiseksi painekammionäytelmäksi,
jonka tärkein päämäärä on saada katsoja haluamaan kirkuen ulos kuvatusta maailmasta.

Byrnen esittämällä
Lindalla menee huonosti. Hänen nuorella tyttärellään on salaperäinen sairaus,
jonka jatkohoidosta äiti on eri linjoilla lääkäreiden kanssa. Hänen merikapteenimiehensä
on jatkuvasti pois kotoa, jonka katto romahtaa vesivahingon vuoksi.

Yliajalle venähtävä remontti
ajaa Lindan tyttärineen motelliin, jonka outo henkilökunta koettelee myös
hermoja. Samalla Lindan päivätyö terapeuttina syventää painajaista, jota hän
käy purkamassa tympääntyneelle kollegalle. Roolissa nähdään briljantilla pokerinaamalla
pelaava .

Conan O'Brien ja Rose Byrne elokuvassa If I Had Legs I'd Kick You.

Conan O’Brien ja Rose Byrne elokuvassa If I Had Legs I’d Kick You.
A24

Täydellinen pääosasuoritus

If I Had Legs I’d Kick You
on elokuva, joka kannattaa katsoa jo Byrnen ilmiömäisen pääosan ansiosta. Berliinin
elokuvajuhlien Hopeisen karhun, Golden Globen sekä useiden kriitikkopalkintojen
jälkeen Byrne sai myös Oscar-ehdokkuuden, vaikka hävisikin odotetusti Hamnet-elokuvan
.

Suoritus on joka
tapauksessa historiallinen, sellainen, josta laitettaisiin pätkä pyörimään toistolla,
jos näyttelijöillä olisi hautakiven tilalla videomonitori.

Ohjaaja-käsikirjoittaja
pitää kameran melkein koko ajan tiukasti kiinni Lindassa, jonka ärtymys, ahdistus ja romahtaminen tuntuvat käsinkosketeltavilta.

Kyseessä on elokuva, joka
on suunniteltu koettavaksi, ei ymmärrettäväksi. Kuin tätä korostaakseen Bronstein
viljelee vahvoja Lynch-viboja tulvivaa tunnelmaa ja kuvastoa, jotka
tekevät koko jutusta entistä vieraannuttavamman.

If I Had Legs I’d Kick You ei ole nautinnollinen, vaan turhauttava, jopa raivostuttava elokuva. Silti
en vaihtaisi minuuttiakaan kokemastani. En, vaikka tuskin haluan nähdä Bronsteinin
teosta koskaan uudestaan.

(USA 2025).
113 min.