”Kasvoin 350 asukkaan kylässä Pensalassa Pohjanmaalla. Kylässä oli koulu, pankki, nuorisotalo ja kaksi kauppaa. Asukkaat olivat maanviljelijöitä, turkistarhaajia tai molempia. Minun vanhempani viljelivät maata.
Kun synnyin, äitini oli 18- ja isäni 17-vuotias. En lapsena ajatellut, että vanhempani olisivat erityisen nuoria. He olivat vain minun vanhempani.
Perheemme on ruotsinkielinen, ja olen vanhin kolmesta lapsesta. Lapsuutemme maalla oli kuin Melukylän lasten elämää. Opin ajamaan traktoria ehkä viisivuotiaana, heti, kun jalkani ylettivät polkimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Isäni vanhemmat, fammo ja faffa, ja täti asuivat naapurissa ja äidin vanhemmat muutaman kilometrin päässä. Oli ihanaa, että aina oli joku aikuinen lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”En lapsena ajatellut, että vanhempani olisivat erityisen nuoria. He olivat vain minun vanhempani.”
Vuotta vanhemman naapurinpojan kanssa poljimme polkutraktoreilla ja keksimme konnuuksia.
Olin jo pienenä hyvin kiinnostunut kirjaimista. Alle kouluikäisenä pyysin äitiäni kirjoittamaan kirjeitä läheiselle tädilleni sitä mukaa, kun minä sanelin kirjeeseen kysymyksiä sekä kertomuksia päivästäni.
Kun aloitin koulun, osasin jo lukea ja kirjoittaa. Ala-asteen lopulla minulla oli monia kirjekavereita.
Kouluaikana oli vähän nörttiä sanoa, että harrastaa kirjoittamista. Siksi tein sitä salassa. Äikän tunneilla kaikki kyllä tiesivät, että olen se, joka kirjoittaa todella pitkiä aineita ja saa hyviä numeroita.
En kuitenkaan kertonut kenellekään, että kirjoitin myös vapaa-ajalla tarinoita ruutuvihkooni. Kirjoitin ja kirjoitin ja jossain vaiheessa sitten mietin, että tarinalle täytyy tulla lopetus.
Nilla tuntee olonsa kotoisaksi myös kirjailijapiireissä. ”Haaveilen, että jonain päivänä olen myynyt miljoona kirjaa.”
Tätini tutustutti minut Neiti Etsivään ja Viisikkoon. Myöhemmin tulivat ruotsalaisdekkaristit Camilla Läckberg ja Liza Marklund.
Koska perheeni ei ollut kovin lukeva, ajattelin, että kirjailijuus on jotain, mitä ihmiset vain ovat. Yläasteen äidinkielen tunnilla tajusin ensimmäistä kertaa, että kirjailijaksi voi oikeasti myös tulla. Kirjoittamista voi opetella ja opiskella.
Silloin aloin haaveilla, että jonain päivänä kirjoittaisin kirjan. Silti minusta tuntui, että se oli liian kaukainen unelma. Ajattelin, että tulin väärästä paikasta. Minulla oli väärä tausta ja väärä sukunimi. Mielessäni kirjailijat tulivat kaupungeista ja lukevista suvuista. Minä en tullut kummastakaan.
Vartijan töitä ja poliisihaaveita
Aloitin vartijan työt alle parikymppisenä. Olin haaveillut myös poliisin ammatista ja ajattelin vartijan tehtävän olevan hyvä ensimmäinen askel. En vielä osannut tarttua kirjailijaunelmaani niin, että olisin kirjoittanut muuta kuin itselleni.
Muutin mieheni kanssa yhdessä Oravaisiin, lapsuudenkyläni naapuriin. Melko pian saimme kaksi lasta.
Olin jo lapsena rakastanut ajaa traktorilla ja peltoautolla, tehdä tilan hommia ja olla sormet mullassa. Siksi ammatinvalinnat tuntuivat minulle luonnollisilta.
Ratin takana koin itseni vapaaksi ja viihdyin työssä hyvin. En kuitenkaan osannut nähdä tulevaisuuttani rekan ratissa.
Autorahat kirjaan
Kirjoitin blogiini kaikenlaista lapsiperheen elämästä. Kerran julkaisin bucket listin eli listan asioista, joita haluaisin elämässäni tehdä. Yksi kohdista oli pitkään elänyt haaveeni: jonain päivänä kirjoitan kirjan.
Pari tuntia postauksen jälkeen sain sähköpostia. Viesti oli naapurissa asuvalta toimittajalta.
’Luin blogitekstisi ja unelmastasi kirjoittaa kirja. Sinun pitää tarttua siihen, sillä sinulla on kaunis ja elävä kieli.’
Viestin hän lopetti sanoin:
’Olet syntynyt kirjoittamaan.’
Koska kotona on aina puhuttu ruotsia, Nilla kirjoittaa kirjansa ruotsiksi. Hän ymmärtää kuitenkin myös suomea.
Viesti sai minussa aikaan jotain. Samana päivänä istuin alas ja aloin kirjoittaa rikostutkija Mija Wadösta. Hahmo oli elänyt mielessäni jo vuosia. Olin tiennyt, että sitten kun teen kirjan, siitä syntyy dekkarisarja Mijasta. Luen itse vain dekkareita.
Kirjoitin esikoisteostani noin viisi vuotta. Kirjoittamisprosessin loppupuolella aloin työskennellä myös asianajotoimistossa sihteerinä.
Ajattelin, että Suomessa ruotsinkielisillä kirjoilla ei ole kovin suurta yleisöä. Miksi ihmeessä en siis tähtäisi suoraan Ruotsiin?
Ensimmäinen kirjani I rättvisans blod julkaistiin äänikirjana Ruotsissa vuonna 2020. Olin iloinen.
”Minä ajattelin, että okei, jos joku on painanut 800 kirjaa, minä painan 1000.”
Halusin kuitenkin pitää kirjaa myös fyysisesti kädessäni. Päätin kustantaa itse saman kirjan painettuna versiona.
Painotalosta kerrottiin, että 500 on tavallinen tilausmäärä, mutta joku oli painanut 800 kirjaa. Minä ajattelin, että okei, jos joku on painanut 800, minä painan 1000.
Ehdotin miehelleni, että kustantaisin kirjani autoa varten säästetyillä rahoilla. Ajattelin, että saisimme rahat takaisin ja lisää tuottoa kirjan myynnistä. Miehestäni näki, mitä hän mietti: heippa rahat, voimme ostaa vanhan Fiatin. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan tuki minua.
Kun kirja ilmestyi, neljän päivän päästä puolet oli myyty. Päätin painaa 1500 kirjaa lisää, ja kaikki menivät.
Silloin aloin miettiä, että ehkä tästä kirjoittamisesta voisi tulla jotain.
Mitä ihmettä tapahtuu?
Kukaan ei halua julkaista toista kirjaani. Näin pelkäsin. Se oli mielestäni niin erilainen kuin ensimmäinen.
Pohdin kuitenkin, ettei minulla ole mitään menetettävää, ja uskalsin lopulta lähettää käsikirjoituksen isoon ruotsalaiseen Norstedts-kustantamoon.
Viikon päästä sain viestin, jossa kustantamo kertoi olevansa kiinnostunut kirjastani. En voinut uskoa lukemaani. Myös neljä muuta kustantamoa halusi julkaista kirjani. Se oli ihan hullua.
Kirjastani käytiin kustantajien kesken huutokauppa. Mietin joka hetki vain huutokauppaa, eikä unikaan tullut. Mietin, mitä ihmettä oikein tapahtuu. He oikeasti uskovat kirjaani!”
Miten huutokaupassa kävi? Miten Nilla päätyi Camilla Läckbergin juhliin? Mihin Nillan lapsi sairastui, ja miten sairauden kanssa on opittu elämään? Mitä Nilla miettii elämästään nyt avioeronsa jälkeen? Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 22/2024 tai tilaajana täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.