Kesäkuussa yhdysvaltalainen progemetalliyhtye Between the Buried and Me julkaisi uuden singlen ja samalla musiikkivideon. Varsin nopeasti somekommenteissa ryhdyttiin spekuloimaan, oliko video tehty tekoälyllä.

Epäilyt olivat ilmiselvästi tyhjänpäiväisiä. Video on toteutettu CGI-grafiikalla. Videossa ei näy mitään poikkeavuuksia fysiikoissa, selittämättömästi päättyviä viivoja tai tekoälylle ominaista säröisyyttä tai epätarkkuutta. Ainoa syy epäilyksille oli videon hitusen uniikki ilme.

Kesällä musiikin ja tekoälyn saralla suuren yleisön huomion vei kuitenkin toinen tapaus. Näennäisesti täysin tyhjästä ilmestynyt The Velvet Sundown -yhtye keräsi lyhyessä ajassa yli 850 000 kuuntelijaa Spotifyssä.

Tai no, ei kyseessä ole yhtye. Yhtyeen musiikki ja kuvat ”bändistä” ovat kaikki tekoälyn tuotoksia. Vieläkään ei tiedetä, kuka todella on projektin takana.

Suomen Yrittäjien Työelämägallupin mukaan suomalaiset käyttävät tekoälyä vain vähän. Vastaajista 26 prosenttia kertoi, että ei käytä tekoälyä lainkaan.

AI kuitenkin leviää kulovalkean tavoin, myös media-alalla. Keväällä STT:n ja Bauer Median tekoälyn lukemat radiouutiset palkittiin vuoden uudistajana Suuri journalistipalkinto-gaalassa.

– Reteämpää oman oksan sahaamista on vaikea media-alalta kuvitella, kuvaili Journalistin toimittaja Manu Haapalainen kolumnissaan.

Oletteko ikinä miettineet, kuka on Savon Aaltojen iltapäiväuutiset lukeva mies, joka ei aina pärjää lyhenteiden kanssa? Tai miksi uutinen ruotsalaisesta ”Mansikkana” tunnetusta jengirikollisesta löytyy Savon Sanomien verkossa aihesanan ”kausimarjat” alta?

Miksi kiinalaislapset halutaan nyt kenkävalmistajien lisäksi myös asiakaspalvelijoiksi?

Jotkut kutsuvat tekoälyn vastustajia luddiiteiksi. Tämä on loukkaavaa. Jokaista vastaantulevaa videota tekoälyllä tehdyksi kutsuvat eivät ole mitään primitivistejä, ja on solvaavaa edes implikoida, että heillä olisi yhtä paljon järkeä tai munaa kuin Ted Kaczynskillä.

Mutta vaikka somevalitus voi vaikuttaa ajattelemattomuudelta, se on oire. Politiikan tutkija Christopher Lucasin mukaan ihmiset ovat menettäneet uskoaan internetissä kohtaamiinsa tarinoihin tekoälyllä tehtyjen syväväärennösten yleistyttyä.

Karl Marx kirjoitti vuonna 1847 teoksessa Filosofian kurjuus seuraavasti:

– Lopulta tuli aika, jolloin kaikki se, mitä ennen oli pidetty mahdottomana myydä, joutui vaihdon, kaupustelun esineeksi ja myyntiin.

On kiistämätön fakta, että tekoäly tekee hyvää. Elokuussa uutisoitiin tekoälyn keksineen kaksi uutta antibioottia. Mutta lääketieteessä käytettävä tekoäly on hyvin erilainen kuin kännykältä löytyvä.

Mitä järkeä minun on käyttää 40 minuuttia yrittäen saada tekoälyä lukemaan radiosähkettä oikein? Aikaa kuluu moninkertaisesti. Onko ihmekään, että Työelämägallupin mukaan juuri johtoporras on tekoälystä innoissaan?

”Tekoäly tulee muuttamaan asian X” on lause, jonka kuulemiselta ei voi välttyä. Se ei kuitenkaan ole aukoton argumentti. Myös Kiina-ilmiö mullisti maailman, mutta senkään myötä aivan kaikkea ei ulkoistettu.

Miksi kiinalaislapset halutaan nyt kenkävalmistajien lisäksi myös asiakaspalvelijoiksi, uutistenlukijoiksi ja muusikoiksi?

Teknologian aallonharjalla ratsastamisesta ei ole mitään hyötyä, jos suunta ei ole tiedossa. Tekoälyn käyttöönotossa on muistettava, että määrä ei korvaa laatua.