Toimittaja Anne Moilasen esikoisromaani kertoo uhmakkaasta naisesta, joka etsii elämänsä miestä.
Anne Moilanen: Uhma. Johnny Kniga 2025. 197 s.
Helsinkiläinen Anne Moilanen (s. 1976) on tehnyt työuransa toimittajana. Suomussalmelta lähtöisin olevan media-ammattilaisen esikoisromaani Uhma ilmestyi elokuussa.
Autofiktiivisen pienoisromaanin päähenkilö Maria on keski-ikäinen, yksinäinen nainen, jolla on neljä lasta. Avioerosta Turbo-nimisen aviomiehen kanssa on kulunut vuosia, ja eroon on päättynyt myös pitkäaikainen suhde Pedro-rakastajan kanssa. Maria jätti aikoinaan Turbon, Pedro taas Marian.
Pedron lähdettyä omille teilleen Maria masentuu ensin sängyn pohjalle mutta raahautuu kuitenkin töihin ja alkaa taas huolehtia lapsistaan. Aikansa surtuaan hän ei tyydy osaansa miesten hylkäämänä naisena vaan lähtee uudestaan miesjahtiin, kuin voimakkaan vietin ohjaamana. Maria onnistuu löytämään tämän tästä mukavaa miesseuraa, mutta löytyykö kuitenkaan sitä oikeaa, jonka kanssa voisi jakaa loppuelämän, myös vanhuuden?
Uhma on lukuromaanina sujuvakielinen, havainnollinen, lakoninen ja hieman surullinenkin. Moilanen kirjoittaa yksinäisen naisen kujanjuoksusta myötätuntoisesti ja turhia liioittelematta. Havainnollista seksikuvausta on varsin paljon.
Uhmaan on sisällytetty aikuisen naisen mikromaailma moninaisine yksityiskohtineen. Harmaan sävyjä ja kiintoisia yksityiskohtia on kosolti. Moilanen on nähnyt vaivaa kuvatakseen naisen silmin esimerkiksi luontoa, kodin tavaroita ja tietysti miehisiä kummallisuuksia. Esimerkiksi vauvakuumetta käydään läpi hyvinkin yksityiskohtaisesti.
Hauska detalji on se, että Marian avioero Turbon kanssa ei lopeta heidän yhteisiä autoharrastuksiaan. Tämä on mieliinpainuva kuva menneisyyden otteesta ihmisen elämässä. Painolastia tai ei, ihminen ei vapaudu puolisostaan täysin, ellei päästä irti myös parin yhteisistä harrastuksista.
Uhman syvemmät sanomat tuppaavat jäädä pinnallisen vauhtikerronnan jalkoihin. Miesjahdissaan Maria etsii vimmatusti itseään ja juuri itselleen sopivaa ”oikeaa” elämäntapaa. Samalla hän käy läpi menneitä elämänratkaisujaan eikä vaikuta epärehelliseltä itsensä pettäjältä. Rakkauden vastakohdaksi ei paljastu viha vaan välinpitämättömyys.
Rehellinen asenne omiin kompurointeihin nähden lienee Anne Moilasen romaanikertojan keskeinen eetos.