Alkujaan Duudsonit ihastuttivat spontaaniudellaan, mutta pohjalaisen luupäähuumorin lumo on vuosien saatossa lakastunut samaa tahtia kuin Duudsonien stuntit ja vitsit ovat muuttuneet käsikirjoitetummiksi.
On vaikeaa olla hauska suunnitellusti ja suunnitelmallisesti, todistaa myös Duudsonien comeback-elokuva Kotiinpaluu. Sen ohuet ansiot ovatkin aivan muualla kuin elokuvan komiikassa, joka on yhdeksässä tapauksessa kymmenestä kovin väkinäistä.
Parhaimmillaan Duudsonit-elokuva: Kotiinpaluu on neljän pitkäaikaisen kaveruksen ryhmädynamiikkaa ja sen kriisejä sivutessaan. Etenkin alkupuolellaan ohjaaja Jarno Laasala tavoittaa intiimin tunnelman, jossa kameran läsnäolo hämärtyy ja ihmiset lopettavat näyttelemisen – ja ovat aitoja, omia itsejään. Vastaavasti lopun kollektiivi-itkut ja kriisiä seuraavat ikuisen ystävyyden vakuuttelut vaikuttavat teennäisemmältä menolta.
Mikään varsinainen elokuva Kotiinpaluu ei ole. Dramaturgiaa siitä on mahdoton löytää, ja kyse on pikemminkin pötköön aseteltujen temppujen ja sketsien kimarasta. Niiden väliin on leikattu välähdyksiä Duudsonien yksityisemmästä puolesta, joskus aitoina ja usein käsikirjoitetun makuisina tuokioina kulissien takaa.
Paradoksaalisesti niistä suunnitelmallisin on myös hauskin: Jukka Hildén tuo kuvauksiin mukaan vauvaikäisen lapsensa, asettaa tämän vanhan Bemarin rattiin ja piiloutuu itse takapenkille, josta autoa tosiasiallisesti ajetaan. Kokeillaan totta kai sivuluisuja ja luonnollisesti vauva ajelee myös drive in -nakkikioskille. Kohtauksessa on jotain syvällisesti samaa kuin Duudsonien ilmeisen esikuvan Jackass-ryhmän parhaissa tempauksissa.
Ruutia, räminää ja räiskettä riittää, kun Duudsonit ottavat vielä kerran ilon irti poikaporukalla. SAMI TUORINIEMI
Huimapäisimpiä räjäytystemppuja kiinnostavammaksi nousee sketsimäinen juttu HP Parviaisesta kuokkavieraana häissä. Muut duudsonit antavat korvanappiin käskyjä mitä pitää milloinkin sanoa ja, ja ainakin vihkipappi sekä osa häävieraista vaikuttaa olevan täysin tietämätön välikohtauksen todellisesta luonteesta.
Orastavaa draamaa ohjaaja Laasala rakentaa ikääntymisen teeman ympärille. Duudsonit ovat keski-ikäistyneitä, ja jokaisella on elämässään muutakin tekemistä kuin ajaa hyppyristä mopolla järveen, mutta Kotiinpaluulla nelikko todistaa ikävuosien vain hidastavan, mutta ei lopettavan temppuilua.
Ulkopuolelta on mahdoton sanoa, onko Kotiinpaluussa kyse hiipuneen liekin uudelleenlämmityksestä vai suomalaisen populaarikulttuurin historiaan jääneen Duudson-ilmiön joutsenlaulusta.
Varmaa on vain se, että pohjalaiskvartetin kyyti toimii parhaiten televisiossa ja Youtubessa eikä niinkään valkokankaalla.
DUUDSONIT-ELOKUVA: KOTIINPALUU (Suomi 2026). Ohjaus: Jarno Laasala. Käsikirjoitus: Pekko Pesonen, Jarno Laasala, Jarppi Leppälä, Jukka Hildén ja HP Parviainen. Kuvaus: Jussi Tapionlinna. Leikkaus: Janne Vianto. Musiikki: Tuomas Kantelinen. Näyttelijät: Jarno Laasala, Jarppi Leppälä, Jukka Hildén, HP Parviainen, Chachi Hildén, Isabella Hildén.