Tekemistä vaille valmis. Näillä sanoilla juontaja Vappu Pimiä, 47, oli summannut läheisilleen ja ystävilleen viimeisen viiden vuoden intensiivisen pohdintansa kääntymisestään ortodoksisuuteen.
Lopulta koitti hetki, jolloin Vappu soitti tutulle perhepapille isä Ambrosiukselle.
Keskustelut alkoivat.
Pitkä odotus pohdintoineen tuli päätökseen vuosi sitten maaliskuussa. Metropoliitta Ambrosius toimitti mirhavoitelun Kulttuurikeskus Sofiassa, ja Vappu liitettiin ortodoksikirkon jäseneksi.
”Toimitus tuntui luontevalta ja kotoisalta. Olen saanut seurata puolisoni rinnalla ortodoksisuutta läheltä jo kauan, yli 15 vuoden ajan. Nyt ortodoksikirkko on myös minun kirkkoni.”
Ei säikähdystä
Kun tapaluterilaisessa kodissa kasvanut Vappu kohtasi tulevan puolisonsa Teemu Huuhtasen Tahkolla vuonna 2009, kirkkokuntaan liittyvät asiat eivät olleet alussa keskustelunaiheina.
Kun suhde myöhemmin vakiintui, myös uskonto tuli puheeksi.
”En säikähtänyt kuullessani Teemun olevan ortodoksi, sillä tiesin sen olevan lähellä luterilaisuutta. Koin, että jollakin tavalla ammensimme samasta laarista.”
Ensimmäiset vakavammat keskustelut hengellisyydestä käytiin Vapun alkaessa odottaa pariskunnan esikoista Violaa vuonna 2012.
”Minulle oli heti itsestään selvää, että Viola kastetaan ortodoksikirkon jäseneksi. Tiesin sen merkitsevän Teemulle paljon, ja siten se oli tärkeää myös minulle. Myös kuopuksemme Selma on saanut ortodoksikasteen.”
Luontevalta tuntui niin ikään avioliiton solmiminen ortodoksisin menoin kauniissa Uspenskin katedraalissa Helsingissä keväällä 2013.
Samalle hautausmaalle
Vaikka Vappu oli vuosien ajan perheen ainut luterilainen, hän ei kokenut ulkopuolisuuden tunnetta. Vapun ja Teemun välillä on alusta asti vallinnut reipas huumori, josta eri kirkkokunnatkin saivat osansa esimerkiksi Teemun letkauttaessa tytöille, ettei äiti ole meidän kirkossa vaan siellä omassaan.
”Liittymiseni jälkeen puoliso tuumi, että nyt pääsemme vierekkäin samalle hautuumaalle. Nauroin, että äläs vielä! Entä jos kuolet paljon ennen minua ja lähdenkin vielä uudelle kierrokselle.”
Viime huhtikuussa Vappu osallistui Kuopiossa ensimmäistä kertaa pääsiäisyön palvelukseen ortodoksina. Kaupungissa asuvat Vapun appivanhemmat ja edelleen moni puolison ystävistä.
”Olemme aikaisempinakin vuosina käyneet Teemun kanssa pääsiäisyön jumalanpalveluksessa. Pidän siitä, että kirkkoon voi tulla matalalla kynnyksellä kesken toimituksen ja poistua, kun itselle sopii.”
Tänä vuonna Vappu seuraa television välityksellä metropoliitta Leon toimittamaa palvelusta Helsingin Uspenskin katedraalista.
Naispappeus tärkeä teema
Kääntyminen luterilaisesta ortodoksiksi on ollut Vapun ikioma projekti, johon puoliso ei ole halunnut puuttua. Matkan varrelle on mahtunut myös pohdintaa: esimerkiksi naispappeuden kannattaminen ja samaa sukupuolta olevien parien oikeus kirkolliseen vihkimiseen ovat Vapulle tärkeitä aiheita.
”Ortodoksikirkossa ajatellaan näistä aiheista toisin. Näkemykset ovat hyvin perinteiset ja patriarkaaliset. Tämä vaati minulta työstämistä ja pohdintaa.”
Tärkeä keskustelukumppani Vapulle on ollut isä Ambrosiuksen lisäksi ortodoksiksi aikuisiällä kääntynyt pitkäaikainen ystävä, näyttelijä Janne Kataja.
”Kun purin huoltani Jannelle, sain viisaan vastauksen. Yleensä asioihin pystyy vaikuttamaan paremmin sisältä käsin kuin ulkopuolelta, hän muistutti. Minusta se oli hyvin sanottu, vaikka en olekaan aikeissa nousta barrikadeille.”
Ortodoksikirkon tiukka linja naispappeuteen tuntuu Vapusta yhä vanhakantaiselta, mutta hän voi jo elää asian kanssa. Eikä kirkon suhtautuminen tarkoita sitä, ettei naisia pidettäisi arvossa, hän huomauttaa.
Omaa pohdintaansa Vappu peilasi myös yhteiskunnassa vallitsevaan minäkeskeisyyteen.
”Vaikka puutun herkästi epäkohtiin, yletön yksilön huomioiminen menee mielestäni tässä ajassa joskus överiksi. Ei koko maailman tai kirkkokunnan tarvitse muuttua vain siksi että minusta tuntuu tältä.”
Lue myös: Anna-lehti: Vappu Pimiä paljastaa todellisen luonteensa iloisen julkisuuskuvan takaa
Enemmän armollisuutta
Ortodoksisuudessa Vappua on alusta saakka puhutellut iloisuus, armo ja elämästä nauttiminen.
”Erityisesti armollisuus on minulle tärkeä arvo. Koen, että se on keskeneräisyyden hyväksymistä itsessäni ja toisissa ja myös sen muistamista ja tunnustamista, että kukaan meistä ei ole täydellinen.”
Armollisuus näkyy myös paastossa, jolla laskeudutaan ortodoksiseen pääsiäiseen, vuoden tärkeimpään kirkkopyhään. Paastoa ei tarvitse harjoittaa orjallisesti syömällä kuukauden ajan kasviskeittoa, Vappu sanoo.
”Otan paaston mahdollisuutena tarkastella elämääni ja harjoitan sitä itselleni sopivalla tavalla. Yleensä pidättäydyn lihansyönnistä ennen pääsiäissunnuntain juhlavaa lammasateriaa.”
Vappu toivoo ylipäänsä näkevänsä enemmän armollisuutta ja ymmärrystä nykyisessä maailmassa, jossa vihapuhe kukkii ja rehottaa.
”Ihmiset huutelevat sosiaalisen median kuplistaan tuomitsevia kommentteja, eikä suurista poliittisista maailmanjohtajistakaan ole näyttämään esimerkkiä.”
Rukouksesta rauhaa
Vuosi sitten Vapulle toimitetussa mirhavoitelussa olivat läsnä metropoliitta Ambrosiuksen lisäksi puoliso Teemu sekä Vapun ortodoksikummi Janne Kataja. Sääntönä on, että jokainen kastettava tarvitsee samaan kirkkokuntaan kuuluvan kummin.
Vappu tarttui hetkeen oman Valo pimiässä -podcastinsa nauhoituksissa, jossa Janne oli vieraana.
”Keskustelun lomassa pyysin Jannea kummikseni. Hän vastasi oitis myöntävästi. Se oli ihana hetki! Jannelle uskonnot ovat vakavasti otettava harrastus, joka on poikinut hänelle oman tv-ohjelmankin. Janne todella tietää ja on lukenut uskonnoista kaiken.”
Jannen rinnalla kulkee Vapun luterilainen kummitäti, tärkeä ihminen lapsuudesta saakka. Hänelle Vappu soittaa säännöllisesti etenkin autosta keikkamatkoja ajaessaan.
”Vielä yhdeksääkymmentä lähestyessään kummitätini muistaa minua jokaisessa iltarukouksessaan ja rukoilee minulle varjelusta tien päälle.”
Syvästi uskovaisena kummitäti piti aikanaan hyvää huolta Vapun kristillisestä kasvatuksesta mutta ei koskaan tuputtanut omaa vakaumustaan. Vappu on kuitenkin aina uskonut johonkin korkeampaan voimaan, jota hän kutsuu Jumalaksi.
Hän muistaa saaneensa ensimmäisen hengellisen kokemuksensa viiden vanhana.
”Kuten moni lapsi tuossa iässä, minäkin aloin pohtia kuolemaa ja sitä, mitä sillä hetkellä ihmiselle tapahtuu. Muistan, että ahdistuin ajatuksesta aivan hirveästi. Ristin käteni ja pyysin apua. Sitten laskeutui rauha.”
Myöhemminkin, kun elämässä on tullut vastaan vaikeuksia tai pelon hetkiä, Vappu on laittanut kädet ristiin.
”Olen aina uskonut johonkin suurempaan voimaan. Minulle on luontevaa kutsua sitä Jumalaksi. Mutta mikään hurahtelija en ole koskaan ollut, en nuorena rippileirilläkään.”
Kaikki lähtevät joskus
Ortodoksikirkkoa kutsutaan ylösnousemuksen kirkoksi, ja pääsiäinen on ylösnousemuksen juhla.
Elämä ja kuolema ovat luonnollinen osa elämää, Vappu sanoo. Siksi hän on halunnut puhua kuolemasta myös podcastissaan. Vaikka kuolemaan liittyy paljon surua ja menettämisen tuskaa, se ei suoranaisesti pelota Vappua.
Kun Vapun isoäiti kuoli 2000-luvun alussa, hän kävi katsomassa mummia pian tämän kuoleman jälkeen.
”Näin, että jotakin mummista oli lähtenyt. Itse uskon, että ihmisen sielu – energia ja läsnäolo – jatkavat kulkuaan jossakin muodossa.”
Kukaan ei tiedä, mitä kuolemassa lopulta tapahtuu. Vappu uskoo, että jollakin tasolla ihminen joutuu kohtaamaan kuoleman jälkeen omat tekonsa.
”Siksi pyrin itse elämään niin, ettei hirveästi tarvitsisi miettiä, mikä kuoleman jälkeen odottaa.”
Kuvausvaatteet: Paljettitoppi ja -takki Muotikuu, farkut My O My, toppi ja kukkakuvioiset farkut Lindex.
Vappu Pimiä
Syntynyt: 1978 Helsingissä.
Asuu: Helsingissä.
Perhe: Puoliso Teemu Huuhtanen, lapset Viola, 13, ja Selma, 10.
Ura: Juontaja, radiotoimittaja.
Ajankohtaista: Toimii MasterChef Suomi 2026 -ohjelman tuomarina MTV3-kanavalla ja juontaa saman kanavan uutta Maajussille morsian -kautta. Oma Valo pimiässä -podcast Podimossa.