Mainion Ready or Not -kauhuelokuvan jatko-osa yrittää tehdä kaiken isommin ja verisemmin kuin edeltäjänsä. Mutta kuka oikeasti kaipasi sille jatkoa?
READY OR NOT 2: HERE I COME
Ensi-ilta: 1.4.2026
Alkuperäisnimi: Ready or Not 2: Here I Come
Ohjaus: Matt Bettinelli-Olpin & Tyler Gillett
Käsikirjoitus: Guy Busick & R. Christopher Murphy
Pääosissa: Samara Weaving, Kathryn Newton, Sarah Michelle Gellar, Shawn Hatosy, Elijah Wood & Néstor Carbonell
Pituus: 108 minuuttia
Ikäraja: K16
Viime viikolla Muropaketissa julkaistiin arvostelu elokuvasta They Will Kill You otsikolla “Veri roiskuu saatananpalvojien päämajassa”. Saman otsikon voisi periaattessa heittää myös tämän viikon Ready or Not 2: Here I Come -ensi-illan arvostelulle, sillä molemmilla elokuvilla on hämmentävän samat lähtökohdat. Molemmissa vastakkain ovat altavastaaja ja iso paha, veri lentää kaaressa ja taustavaikuttimet ovat varsin saatanallisia.
Ready or Not 2: Here I Come ei kuitenkaan ole yhtä anteeksipyytelemättömästi B-luokan genrekauhukomediaa, vaan se tähtää kiehtovan ykkösosan jälkeen John Wick -tyylisesti kohti jotain isompaa.
Vuonna 2019 julkaistu Ready or Not ihastutti sillä, että se pysyi niin napakasti kasassa aiheellaan “yksinäinen morsian vastaan sulhasen rikas ja tappohullu suku”, ja hykerrytti aidosti kekseliäällä verenlennätyksellään. Se ei ollut suurensuuri hitti, eikä se jäänyt kaipaamaan jatkoa, mutta tekijät näkivät siinä silti franchise-potentiaalia.
Ready or Not 2: Here I Come nostaa panoksia alkuperäisestä: keskushahmoja on nyt yhden sijaan kaksi ja pahisten maailman konsepti laajenee reippaasti ykkösosan perhekokonaisuudesta. Kun ensimmäisessä piiloleikissä panoksena oli vain yhden ihmisen henki, nyt lähdetään kokonaan uudelle tasolle ja puhutaan jo koko maailman herruudesta.
Jatko-osan tekijäkaarti on ensimmäisestä elokuvasta tuttu: ohjaajina toimivat Radio Silence -kollektiivina tunnetut Matt Bettinelli-Olpin ja Tyler Gillett, ja käsikirjoituksesta vastaavat puolestaan samaiset Guy Busick ja R. Christopher Murphy.
Kuva: © 2026 Searchlight Pictures
Juokse pahaa pakoon!
Ready or Not 2: Here I Come jatkaa vuosien tauosta huolimatta suoraan alkuperäisen elokuvan lopun tapahtumista. Se on kirjaimellisesti suora jatko-osa ja alkaa hetkestä, jossa Samara Weavingin esittämä Grace seisoo verinen hääpuku yllään entisen sulhasensa tuhoutuneen kartanon portailla.
Kovia kokenut Grace ei saa edelleenkään rauhaa. Sairaalassa paikalle hälytetään Gracen etääntynyt sisko Faith (Kathryn Newton). Eikä siinä vielä kaikki. Le Domasin suvun pyyhkiminen kartalta nimittäin laittaa rattaat pyörimään saatanallisessa taustaorganisaatiossa.
Le Domasien tyhjäksi jättämä paikka täytyy täyttää, eikä se onnistu, jos Grace on hengissä. Veri alkaa roiskua jo sairaalan käytävillä.
Le Bailin eli paholaisen asianajaja (Elijah Wood) selittää siskoksille tilanteen: Gracella on jälleen aamunkoittoon asti aikaa pysyä hengissä, kun organisaation jäsenet pyrkivät kierossa piiloleikissä tappamaan hänet – saadakseen vallan hallita suurin piirtein koko maailmaa.
Eripuraiseen ja elitistiseen jahtijoukkoon kuuluvat muun muassa Sarah Michelle Gellarin ja Shawn Hatosyn esittämät kaksoset, jotka astuvat isänsä (kauhuohjaaja David Cronenberg) kuoleman jälkeen perheensä johtoon, Nestor Carbonellin esittämä Ignacio sekä Kevin Durandin Bill. Sääntöihin kuuluu, etteivät he saa tappaa toisiaan, ja sääntöjen rikkojille käy huonosti.
Kuva: © 2026 Searchlight Pictures
Suurempi ei ole aina parempi
Ready or Not 2: Here I Come on siinä mielessä ongelmallinen jatko-osa, ettei sellaista jäänyt millään muotoa kaipaamaan ensimmäisen elokuvan jälkeen. Se jatkaa edeltäjänsä verisellä tyylillä, mutta tuntuu mustasta huumoristaan huolimatta synkemmältä ja jotenkin raskaammalta. Jatko-osa ei ole niin hykerryttävällä tavalla hauska kuin edeltäjänsä, vaikka pahiksia edelleen teurastetaankin mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla.
Yllättämään se onnistuu vain harvoin.
Elokuva on edelleen viihdyttävä – tokihan täysin alisteisesta asemasta nousevien altavastaajien rellestämistä itsekeskeisten, vallanhimoisten ja hieman myös tyhmien elitistien keskuudessa katsoo mielellään. Mutta jatko-osa ei onnistu jättämään jälkeensä yhtä hilpeän viihdytettyä tunnelmaa kuin alkuperäinen elokuva.
Raskaus johtunee siitä, että jatko-osissa kaikki pitää olla aina suurempaa.
Elokuvan suuri saatananpalvontakuvio tuntuu väkisin väännetyltä ja pahisorganisaatio vain halpisversiolta monista aiemmin nähdyistä. Maailmanvalloitusviritelmä ei ole tällä porukalla millään tavalla uskottava, eikä uskottavuuden puutetta ole korjattu kunnollisella itseironiallakaan. Tämä saa ihmettelemään, miksi niin suuri valtakuvio on pitänyt ottaa tarinaan mukaan, kun vähempikin olisi riittänyt.
Käsikirjoitusta latistavat myös tarinan pahikset, jotka karikatyyrimäisyydestään huolimatta eivät ole kovin mielenkiintoisia tai edes hauskoja. Tämä on saavutus elokuvalta, jossa ihmiset räjähtelevät pitkin seiniä.
Pelissä on tällä kertaa kyseessä suuri valta, ja vaikka sivuhahmot on kirjoitettu kevyeksi “tykinruoaksi”, keskushahmot suhtautuvat asiaansa naama peruslukemilla. Elijah Woodin hahmon osalta tämä toimii, mutta etenkin Gellarin ja Hatosyn pökkelömäiset kaksoset jäävät masentavan tylsiksi. Heistä erityisesti Hatosy tuntuu täysin karismattomalta ja siksi kummalliselta valinnalta keskeiseen miesrooliin. Hänen hahmonsa astuessa toiminnalliseen keskiöön koko asetelma lässähtää kuin tyhjenevä ilmapallo.
Kuva: © 2026 Searchlight Pictures
Vallanhimoiset sekopäät silppuriin
Koska tämän tyyppisessä elokuvassa keskeisimpänä tehtävänä on esitellä erilaisia tapoja päästä pahiksista eroon, pääsee (joutuu?) Grace jatko-osassakin tappamaan vastustajiaan näyttävästi. Veri roiskuu, ruumiinosat räjähtelevät ja eräskin kokee kohtalonsa ikävällä tavalla pesutuvassa. Lavastustiimi osaa jälleen asiansa ja tekoverta kuluu enemmän kuin keskivertofestareilla kaljaa.
Weaving ei saa olla kovinkaan pitkää valkokangasaikaa puhtoisena verestä. Tällä kertaa tehokeino tuntuu kuitenkin päälleliimatulta, kuin sillä vain pyrittäisiin inspiroimaan amerikkalaisia nuoria seuraavaa Halloween-asua varten.
Grace ja Faith ovat uskottavia sisaruksina, vaikka heidän taustatarinansa toisistaan erkaantumisesta onkin aika kaukaa haettu. Newton ja Weaving ovat molemmat vakuuttaneet kauhusankareina aiemminkin, ja näyttelijät toimivat hyvin yhteen. Mutta miten sähäkkä sisaruskemia heillä onkin, ei se vedä vertoja ykkösosan yksinäiselle selviytymistaistelulle.
Kuvio sekopäisiä elitistejä vastaan käyvistä altavastaajataviksista on aina periaatteessa kiehtova. Niin myös Ready or Not 2 viihdyttää tiettyyn rajaan asti. Suurine juonikuvioineen se kuitenkin tuntuu enemmän irralliselta yritykseltä rakentaa franchisea kuin aidosti tarpeelliselta jatkolta.
