Janne Lehikoisen ja Kiisseli-kissan lempipaikka on yläkerran sohvalla. Värikkään kodin vihreä sohvakalusto on Kirpputori Aarresaaren kahvilasta. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Vihreä sohva oli pakko saada! Outi Lehikoinen ihastui Kirpputori Aarresaaren kahvilan sohvakalustoon niin paljon, että sai neuvoteltua sen itselleen, vaikkei se ollut myynnissä.
– Kun sohvaa sitten kannettiin tänne portaita ylös, kantamassa ollut kaveri sanoi, ettei huolisi sitä edes ilmaiseksi.
Sohva antoi inspiraatiota seinän oranssiin, vastaväriin. Jokaisella huoneella on yksi tai kaksi hallitsevaa kirkasta väriä. Kodin tyyli on pääosin 1960–70-lukua.
– Eivät tällaisesta varmaan kaikki tykkää, mutta me tykkäämme, Janne Lehikoinen toteaa.
Siitä ei kuitenkaan ole kauan, kun heilläkin oli harmaa, nykyaikainen koti.
– Olemme olleet kimpassa kuusi vuotta. Kummallakin oli sitä ennen harmaata, valkoista ja mustaa, Outi Lehikoinen kertoo.
– Se lähti meidän vanhan tavaran kaupastamme, että ruvettiin sisustamaan värikkäästi yhdessä, Janne Lehikoinen jatkaa.
Eteisen väri on oranssi. Nojatuolit ovat Ikean vuoden 1967 mallia, jota tehtiin jonkin aikaa uustuotantona. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Janne ja Outi Lehikoinen viihtyvät nostalgisessa 1960-70-lukujen tunnelmassa. Pöytänä oleva arkku on vanhempi, mutta se valittiin olohuoneeseen värin perusteella. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Kodin pihapiirissä Salon Isokylässä toimii vanhan tavaran liike Hiiden Aarteet. Se sai alkunsa Janne Lehikoisen kirppisharrastuksesta. Hän oli jo aiemmin pitänyt vanhasta tavarasta ja värikkyydestä esimerkiksi vaatteissa, mutta koti oli silti ollut tavallisempi.
– Kyllähän sisustusmaailma muuttuu elämän aikana monta kertaa. Nyt ollaan varmaan lähimpänä sitä pysyvää, hän sanoo.
Outi Lehikoinen puolestaan näkee 1960–70-lukujen esineissä nostalgiaa, jota osaa nyt erilaisten vaiheiden jälkeen arvostaa uudella tavalla.
– Lapsuudenkodissani oli näitä Palaset-sarjan hyllyjä ja samanlainen kasettiteline, hän esittelee olohuoneessa.
Ensimmäinen vahvan värinen sisustushankinta oli punainen nojatuoli, joka ehti olla jo edellisessä kodissa Hiidessä. Siellä liike sai nimensä. Muuton yhteydessä nimeä ei vaihdettu, mutta kodin kalusteet vaihdettiin.
– Yhden sohvan toimme, sillä kaksi tanskandoggiamme olivat vallanneet sen, ja ajattelimme että vaihdamme sohvan vasta, kun meillä ei enää ole koiria, Outi Lehikoinen kertoo.
He ovat joutuneet kahden vuoden aikana luopumaan neljästä iäkkäästä eläimestä, koirien lisäksi kahdesta kissasta. Jäljellä on kolmivuotias Kiisseli-kissa.
Vanhasta talosta ei ulkoa arvaisi, mitä sisäpuolelta löytyy. Talo oli ostettaessa hyvässä kunnossa. Lasiterassi on 1990-luvulta. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Oma lampi oli yksi asioista, jotka vaikuttivat talon ostopäätökseen. Lehikoiset harrastavat uintia ympäri vuoden. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Oikeastaan he eivät suunnitelleet muuttoa, sillä he viihtyivät hyvin omakotitalossa Hiidessä. Tarkoitus oli sen sijaan hankkia varastotilaa liikettä varten jostakin. Sitten tuli ehdotus, josta he eivät kieltäytyneet.
– Yhtenä lauantai-iltana poikani laittoi viestin, että haluaa ostaa kotitalonsa. Hän oli miettinyt asiaa avovaimonsa kanssa. Vastasin että sopii, jos meille löytyy uusi koti.
Seuraavana aamuna Janne Lehikoinen ehti etsiä kymmenen minuuttia, kun nykyinen talo jo tuli vastaan. Etsinnässä oli kriteerinä, että kovin kauas Salon keskustasta ei lähdettäisi.
– Menin vain Oikotielle ja löysin tämän. Sanoin Outille, että olisi kiinnostava talo, vaikka onkin vähän kallis.
Outi Lehikoinen innostui myös, kun kuuli, mitä kohteesta löytyi.
– Talon lisäksi oli viisi rakennusta ja lampi, ja olin aina ajatellut, että oma lampi olisi ihana. Olimme miettineet, että pitäisi olla mökki, kun harrastamme ympäri vuoden uintia. Tässä oli kaikki samassa nipussa, koti, mökki ja varastotilaa.
He kävivät katsomassa paikkaa, joka todella täytti toiveet. Muutaman viikon neuvottelun jälkeen hinnasta päästiin sopimukseen.
Palaset-hyllyjä oli Outi Lehikoisen lapsuudenkodissa, ja nyt hän on ihastunut niihin uudelleen. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Talon ostossa oli tärkeää sekin, että satavuotias rakennus oli hyvässä kunnossa. Se oli ollut samalla suvulla 1990-luvulle asti, jolloin uusi omistaja teki ison peruskorjauksen ja otti yläkerran asuinkäyttöön. Myös ulkorakennuksista oli pidetty hyvää huolta.
Myynnissä ollessaan talo oli herättänyt kiinnostusta muissakin.
– Ainakin kolme asiakasta on kertonut, että he kävivät katsomassa tätä. Osto kaatui heillä siihen, etteivät tilat ole hyvät lapsiperheelle, Janne Lehikoinen kertoo.
– Portaat ovat jyrkät, pesutilat on vain yläkerrassa ja ulkosaunassa, eikä ole ylimääräistä makuuhuonetta lastenhuoneeksi, Outi Lehikoinen jatkaa.
He ovat ratkaisseet vierashuoneen puuttumisen tekemällä talvilämpimän huoneen vanhaan kanalaan. Siinä yöpyy usein Outi Lehikoisen tytär, joka asuu Tampereella.
Makuuhuoneen tehosteväri on punainen. Yöpöydät ja magneetilla alustassaan kiinni olevat pallovalaisimet maalattiin. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Punainen nojatuoli oli ensimmäinen Lehikoisten värikäs huonekalu. Yhteiseen kotiin kelpasi myös Janne Lehikoisen suosikki Marilyn Monroe. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Vaikka talon kunnon puolesta olisi voinut vain muuttaa sisään, Lehikoiset remontoivat kuitenkin seinä- ja lattiapinnat. Edellisten asukkaiden maku oli ollut erilainen.
– Täällä oli kukkatapetteja joka huoneessa, maalaisromanttista tyyliä.
Keskustan läheisyys oli muutossa toiveena siksi, että ihmisiä tulisi helpommin liikkeeseen. Se toimi aiemmin vain nettikauppana, mutta nyt vanhaan navettaan tehty liiketila on avoinna muutaman tunnin viikonloppuisin.
Päätyökseen molemmat tekevät muuta: Janne Lehikoinen työskentelee metallialalla ja Outi Lehikoisella on liikkeenjohdon konsulttiyritys.
– Hiiden Aarteet on harrastus, Outi Lehikoinen määrittelee.
Puoliso on samaa mieltä, vaikka hetkittäin liikkeen pitäminen saattaa tuntua työltäkin, jos tyhjennettävänä on useampi talo yhtä aikaa.
Kiirettä riittää, mutta molemmat myös nauttivat siitä, että on tekemistä.
– Yhtenä jouluna vanhassa paikassa ajattelimme, että nyt saa oikein rentoutua. Tapaninpäivänä tuntui että ei tästä tule mitään, ei jaksa katsoa telkkaria, ja lähdettiin halkoja tekemään, Janne Lehikoinen kertoo.
– Ehkä se on luonnekysymys, että tykkää olla liikkeessä. Haaveilen, että ehtisin enemmän entisöidä huonekaluja ja tehdä käsilläni kaikenlaista, Outi Lehikoinen sanoo.
Kun liike on pihapiirissä, nettikaupasta ostettujen esineiden nouto voidaan sopia muulloinkin kuin aukioloaikoihin.
Välillä asiakkaat pääsevät myös kotiin sisälle katsomaan jotakin esinettä. Keittiön seinälle on ripustettu ulkorakennuksista löytyneitä työkaluja, joiden rivissä on aukko, kun yksi on lähtenyt ostajan mukaan.
Outi Lehikoinen halusi keittiöön keltaisen pöytäryhmän, ja kun sopivaa ei löytynyt, pinnatuolit, pöytä ja valaisin maalattiin.
Värien ehdoilla tehty sisustus on saatu aikaan tarvittaessa maalaamalla huonekaluja. Outi Lehikoinen haluksi keittiöön keltaisen pöytäryhmän, ja kun sellaista ei löytynyt, vanhat pinnatuolit, uusi pyöreä pöytä ja pöydän yllä oleva valaisin maalautettiin kiiltäviksi teollisuusmaalarilla.
Ainoassa varsinaisessa antiikkihuonekalussa, keittiön puusohvassa, puolestaan viehättää juuri se, kuinka sen monet maalikerrokset rapisevat.
Useat Marilyn Monroen ja Elvis Presleyn kuvat kiinnittävät huomion olohuoneessa. Janne Lehikoinen arveli, että joutuu ehkä luopumaan vanhasta suosikistaan Marilynistä, kun he muuttavat yhteen. Sen sijaan kuvia onkin tullut vain lisää.
– Taiteesta emme niin hirveästi tykkää, mutta mustavalkokuvista kyllä.
Elvis-kellossa yhdistyvät kolme pariskunnan mieltymystä: aikakausi, rock-musiikki ja mustavalkovalokuvat. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Värikkäille levyille, joita ei kuunnella, löytyi muuta käyttöä. Kissa Kiisseli on Lehikoisten lemmikki. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Klassisesta musiikistakaan Lehikoiset eivät välitä, ja niinpä sitä sisältäviä vinyylilevyjä on päätynyt ruokapöydälle tableteiksi.
– Ne on valittu värin perusteella. Meillä ei soi muu kuin rock, Outi Lehikoinen sanoo Ramones-paidassaan.
Ruokailutilan nurkassa seisoo flipperi vuodelta 1976, USA:n vapaussodan 200-vuotisjuhlamalli.
Flipperi ruokailutilassa on USA:n vapaussodan 200-vuotisjuhlamalli vuodelta 1976. Sillä pelaillaan kun on sopivasti porukkaa. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Ikeaakin täältä löytyy, ei tosin ihan tyypillisintä nyky-Ikeaa.
– Oranssit nojatuolit eteisessä ovat Ikean vuoden 1967 mallistoa, joka tuli hetkellisesti uuteen valmistukseen, Outi Lehikoinen kertoo.
Parhaana huonekalulöytönään hän pitää nostalgista keltaovista kirjahyllyä.
– Kirjahylly on aarteeni, jonka ostin kolme vuotta sitten. Säästin sitä varastossa, tiesin että haluan sen tänne, mutta vasta kun tehty ensin remonttia. Moni on halunnut ostaa sen, mutta se ei ole myynnissä.
Lue lisää: Miten Hiiden Aarteet -liike syntyi?