Heikki Kinnusen isä mahdollisti koulunkäynnin yhdeksälle lapselleen. Vaikka Heikin koulu ei niin hyvin sujunutkaan, oli isä tyytyväinen poikansa pärjäämiseen näytelmäkerhoissa.
Näyttelijä Heikki Kinnunen aloitti näyttelijänuransa yhdeksänvuotiaana Lumikki-näytelmässä Mikkelin kaupunginteatterissa.
Sen jälkeen se oli menoa, näytteleminen oli sitä mitä suurperheen poika osasi ja halusi tehdä.
Heikki kertoo Anna-lehden haastattelussa, ettei hänen isäänsä Paavo Kinnusta erityisesti haitannut, vaikkei poika menestynyt koulussa.
Isä maksoi mukisematta koulumaksut ja oli tyytyväinen, kun poika pärjäsi näytelmäkerhoissa.
Työnteollaan Paavo ansaitsi perheen yhdeksälle lapselle mahdollisuuden käydä koulut.
”En tiedä mitään halvempaa kuin koulunkäynti. Se mikä maksaa on eläminen”, isä sanoi aina.
”Pian minä ilmoitinkin, muistaakseni 13-vuotiaana, että pyrin teatterikouluun”, Heikki sanoo.
Tasa-arvon asialla
Heikki Kinnunen kuvailee isäänsä Anna-lehden haastattelussa jäyhäksi ja ankaraksikin mieheksi, joka nauroi harvoin.
Paavo Kinnunen arvosti naisia ja oli tavallaan tasa-arvon mies. Heikki on itse ollut vaatimassa naisille ja miehille samaa palkkaa näyttelijän työstä.
Näyttelijän mielestä ihminen on ihminen.
”Kun mä menen kauppahalliin ja katselen omanikäisiä naisia ja miehiä, ei niissä ole mitään eroa. Miehet ja naiset lähestyy toisiaan vanhemmiten.”
On Heikki saanut isältään niin ikään neuvon naisasioihinkin − ”sellaisen saat kuin otat”.
”Olisi kai romanttista ajatella, että toista ihmistä voisi muuttaa”, Heikki pohtii.
Jaana Saarinen ja Heikki Kinnunen pohtivat työtään ja rakastamisen vaikeutta.
© Tommi Tuomi