Matti Matikainen

Juhani Palmun leski muistelee lämmöllä kansainvälistä Nizzaa ja seurapiirielämää.

Pääsiäinen on merkityksellinen juhla liettualaistaustaiselle .

Hänellä ja edesmenneellä taidemaalarilla (1944–2024) oli tapana kutsua ystäviä syömään kotiinsa.

– Se tapahtui tietysti aina palmusunnuntaina, Leila kertoo.

– Nyt Juhania ei enää ole, mutta tykkään silti kokkailla. Opin sen taidon äidiltäni. Ruoanlaitto on toinen intohimoni taiteen ohella, leski selostaa Seiskalla Härmässä.

Kampaajalla käyneen Leilan hiukset ovat aiempaa lyhyemmät. Pirtsakka lady on valmis kevääseen.

Kampaajalla käyneen Leilan hiukset ovat aiempaa lyhyemmät. Pirtsakka lady on valmis kevääseen.
Timo Korhonen

Kääryleitä taiteilijalle

Tänäkin pääsiäisenä Leila kolistelee kattiloiden kanssa. Hän jatkaa herkullista perinnettä, vaikkei aviomies ole enää maistelemassa.

Juhani oli paras asiakkaani.

– Tarjoilen aina ensin keiton, sitten pääruoan. Juhanin lempiruokaa olivat kaalikääryleet liettualaiseen tapaan. Ne keitetään, eikä kypsytetä uunissa.

– Kysyin Juhanilta joka päivä, mitä hän haluaisi syödä. Hän vastasi, että mitä vain mitä teen, koska se on hyvää. Juhani oli paras asiakkaani.

Leila ja Juhani Palmu kuvattuna Härmässä 2020.

Leila ja Juhani Palmu kuvattuna Härmässä 2020.
Atte Kajova

Elanto tulee tauluista

Leilalla on myös oikeita taideasiakkaita. Hän on työskennellyt 20 vuotta galleristina ja taidekauppiaana.

Leskirouva pyörittää Härmän kotimuseossa Juhani Palmun Galleriaa, joka on täydellinen läpileikkuu taidemaalarin elämäntyöhön.

Lisäksi Leila liikkuu ympäri Suomea pystyttämässä myyntinäyttelyitä. Hän vietti hiljattain neljä kuukautta Oulussa juhlanäyttelyn tiimoilla.

– On myös verkkokauppa, huutokaupat ja tämä kotigalleria. Olemme kesällä auki joka päivä, Leila luettelee.

Juhani viimeiseksi jääneeseen maalauspalettiin ei ole koskettu taiteilijan kuoleman jälkeen.

Juhani viimeiseksi jääneeseen maalauspalettiin ei ole koskettu taiteilijan kuoleman jälkeen.
Timo Korhonen

Taulukaupat peruuntuvat

Ajat ovat kovat myös taidekentällä. Leilalle on tullut uutena ilmiönä taulukauppojen peruuntuminen.

– Tehdään kauppa ja tarjous lyödään lukkoon, mutta sitten ei enää kuulukaan mitään. Se on tietysti suuri pettymys. Tällaista ei ollut ennen.

Ihmisillä on nykyään jokin henkinen lama.

Kaupan pitäisi käydä, eikä vähiten yli 500-neliöisen talon sähkölaskjen vuoksi.

– Voi sanoa, että on taidetta osata myydä taidetta. Ihmisillä on nykyään jokin henkinen lama. Rahaa on, mutta sitä pidetään pankissa, Leila hymähtää.

Leila on nimennyt kissansa Söpöksi. – Sänkyni on aivan sen karvoissa.

Leila on nimennyt kissansa Söpöksi. – Sänkyni on aivan sen karvoissa.
Timo Korhonen

Rakas uima-allas

Leila ei kuitenkaan luovuta. Hän kartoittaa parhaillaan näyttelytiloja ympäri Suomea. Syksyllä on tulossa ulkopuolisen tahon järjestämä retrospektiivinen näyttely Ouluun.

– Tietysti voi olla, että menen maskotiksi myös sinne.

Juuri nyt leskestä tuntuu hyvältä saada olla kotona. Hän joutui olemaan Oulussa kuukausia ilman rakasta uima-allastaan.

Yli 500-neliöisen kodin sydän on iso uima-allas. Se on Leilalle tärkeä paikka.

Yli 500-neliöisen kodin sydän on iso uima-allas. Se on Leilalle tärkeä paikka.
Timo Korhonen

– Uin altaassa melkein joka aamu. Pääsen suoraan sängystä pulikoimaan, se on niin helppoa, Leila kiittelee.

– Vesielementti on itselleni oikein tärkeä. Myös Juhani piti uimisesta. Kodeissamme on aina ollut uima-allas, Helsingissä ja täällä Härmässä. Nizzassa oli tietysti meri.

Juhani ja Leila nauttimassa Nizzassa 2004.

Juhani ja Leila nauttimassa Nizzassa 2004.
Seiskan arkisto

“Muistojeni vanki”

Leila myöntää kaipaavansa erityisesti Nizzaa ja Monte Carlon kasinoa. Siellä he viettivät unohtumattomia iltoja, toisinaan jopa kuninkaallisessa seurassa.

Hän viihtyy hyvin Härmässäkin, johon mutti Juhanin kanssa jo vuonna 2004.

Tuntuisi mahdottomalta lopettaa täällä.

– Siitä on siis yli 20 vuotta. Se on pitkä aika. Olimme täällä toistemme seurassa 24 tuntia vuorokaudessa. Olen muistojeni vanki, Leila huokaa haikeana.

– Tuntuisi mahdottomalta lopettaa täällä. Nautin tauluista ja olla taiteen kanssa tekemisissä. Se on intohimoni. Ei siitä niin vain pääse eroon.

Taiteilijan traaginen kohtalo

Juhani Palmun kuolemasta tulee kesäkuussa kuluneeksi kaksi vuotta.

Latomaalauksistaan tunnetun taidemaalarin elämän loppuvaiheet olivat traagiset.

Juhani syttyi palamaan kotonaan kesällä 2017. Taiteilija selvisi, mutta hänen alavartaloonsa tuli kolmannen asteen palovammat ja yhdeksän varvasta amputoitiin.

Alkuvuonna 2021 Juhani syttyi jälleen tuleen. Sen seurauksena häneltä amputoitiin vasen jalka polven yläpuolelta sekä vasemman eli maalauskäden sormet.

Hän siirtyi ajasta ikuisuuteen 26.6.2024 hoitolaitoksessa Kauhavalla. Juhani oli kuollessaan 79-vuotias.

Leila asuttaa yksin jättimäistä kotigalleriaa. – Joskus huutelen Juhanille, missä pirussa sinä olet?

Leila asuttaa yksin jättimäistä kotigalleriaa. – Joskus huutelen Juhanille, missä pirussa sinä olet?
Timo Korhonen

Juhani Palmu siirtyi ajasta ikuisuuteen kesäkuussa 2024. Hän oli kuollessaan 79-vuotias.

Juhani Palmu siirtyi ajasta ikuisuuteen kesäkuussa 2024. Hän oli kuollessaan 79-vuotias.
Atte Kajova