Suomalaisen elokuvan suurnimen Pirjo Honkasalon ohjaama Orenda on vaikuttava taide-elokuva kahdesta voimakastahtoisesta naisesta.

Yhteistyöelokuvien ohitse Pirjo Honkasalon ohjaustuotannon valtalinjoiksi nousevat henkisyyttä tutkivat dokumentit – Hyvän ja pahan trilogia – sekä kumppani Pirkko Saision teksteihin pohjautuvat näytelmäelokuvat.

Näistä Tulennielijä (1998) tutki kaksostyttöjen symbioottista suhdetta ja Betoniyö (2013) – jota itse pidän ohjaajan eheimpänä työnä – väkivaltaankin hajoavan perheen veljeksiä. Pitkän tauon jälkeen valmistui vielä lukuisia taiteilijakaksikolle toisteisia teemoja yhteen kokoava Orenda.

Teoksen nimi tarkoittaa muun muassa alkuvoimaa ja muutosta, toteaa Saision itsensä näyttelemä, näkemystensä vuoksi kirkollisten piirien vieroksumaksi joutunut pappi. Hänet haluaa itsemurhan tehnyttä miestään siunaamaan äkkipikainen mezzosopraano (Alma Pöysti). Keskusteluja pappi käy myös nuoren pojan (Luca Leino) ja perinteisiä näkemyksiä puoltavan piispan (Hannu-Pekka Björkman) kanssa.

Klassisesti määritellen Orenda on tarkovskilainen taide-elokuva, visuaalisesti upea ja uskonnollisfilosofisesti ajatuksekas teos, jonka pastissinen symboliikka, kulttuurinen viitteellisyys ja uskomisen tulkinnanvaraisuus tekevät sen henkisestä etsinnästä ja syyllisyydentuntojen tutkinnasta nautinnollisen haastavan katseluelämyksen.

✪✪✪✪1/2

Orenda, maanantai 6.4. klo 12.00, Teema & fem

Lue myös: Anna-lehti: Nuorena Alma Pöysti häpesi koulussa, kun avasi suunsa – ”Turhauduin ja tunsin itseni tyhmäksi”