Jenni käy elokuvissa Kino Konepajalla, joka on lähellä hänen kotiaan. ”Tämä on sympaattinen pieni elokuvateatteri, jossa on tullut vietettyä monta iltaa.”Sampo Korhonen
Radiotoimittaja Jenni Poikeluksesta on tulossa äiti. Vaikka hän pitää itseään liiankin pihinä, hän on valmis tarvittaessa hankkimaan täydellisen imetystyynyn.
Jenni Poikelus, 38, on omien sanojensa mukaan ”tarkan markan muija”. Pihi-Poikelukseksi itseään kutsuva radiotoimittaja ja juontaja tuntee olevansa välillä turhankin nuuka.
”Tarkan markan muijuuteni on lama-ajan lapsuuden peruja. Perheellämme ei ollut kauheasti ylimääräistä ja koin pienenä stressiä perheen rahatilanteesta. Kun kaverit saivat uudet Dieselin farkut, meillä ei ollut varaa sellaisiin. Se on jättänyt minuun pysyvän jäljen, kun vanhemmat sanoivat, ettei ole varaa ostaa jotakin”, YleX:n aamulähetystä juontava Jenni myöntää.
Lapsuus- ja nuoruusvuosien niukkuus on vaikuttanut siihen, ettei Jenni osaa vieläkään tuhlailla, vaikka hänellä olisi mahdollisuus käyttää rahaa vapaammin.
”Olen tehnyt pitkään töitä, eikä minun tarvitsisi koko ajan pihistellä. Silti pitelen rahoista kaksin käsin kiinni. Eräs ystäväni osti 80 euroa maksavan designmukin. En ikinä ostaisi niin kallista mukia, mutta samaan aikaan ihailen tuollaista. Olisi hienoa osata ostaa oikeaa taidetta sen sijaan, että nappaa monikansallisesta yrityksestä halvimman taulun, joka on joka toisen opiskelijajampan seinällä.”
Ruokaostoksilla viehättää helppous
Jenni pihistelee pienissä ja vähäpätöisissä asioissa, mutta käyttää huoletta rahaa ruoan tilaamiseen.
”Rahankäyttöni on tosi epäsuhtaista. Ruokakaupassa katselen litra- ja kilohintoja, vertailen tarjouksia ja tutkin, maksaako joku jauhelihapakkaus 20 senttiä vähemmän kuin toinen. Mutta sitten saatankin yhtäkkiä tilata jatkuvasti ruokaa kotiin, enkä katso yhtään, mitä se maksaa.”
Siinä asiassa helppous ja mukavuus menevät taloudellisuuden edelle.
”Kaupassa käyminenhän on kauhean rasittavaa. Olen ratkaissut tilanteen käyttämällä palvelua, jossa minulle toimitetaan päivän ateriat kotiin. Se on järkevämpää kuin jatkuva wolttaaminen.”
Suuret rahat hämärtävät todellisuuden tajun
Mitä isommista hankinnoista on kyse, sitä rohkeammaksi Jenni muuttuu. Ensiasuntonsa hän osti heräteostoksena kuusi vuotta sitten.
”Mitä isommista rahoista on kyse, sitä todennäköisemmin ajattelen, että ihan sama. En silloin enää hahmota rahaa samalla tavalla.”
Asunnon ostaminen harmitti Jenniä jälkikäteen, sillä korot nousivat reippaasti.
”Vuoden sisään ostosta alkoi julkisivuremontti, joka ei muka aikaisemmin ollut tiedossa. Jos olisin tiennyt tai tajunnut ottaa asiasta selvää, olisin ehkä toiminut toisin.”
Jennillä on viha-rakkaussuhde rahaan. Vaikka hän on rahankäyttäjänä järkevä, raha-asiat ahdistavat, koska hän ei ymmärrä niistä tarpeeksi.
”Mitä enemmän rahaa on, sitä enemmän ahdistaa, ettei sitä osaa käyttää oikein. En ymmärrä sijoittamisesta juuri mitään. Se harmittaa, koska mitä sillä rahalla tekee, jos se seisoo tilillä – ei mitään.”
Nykyään hän sijoittaa matalan riskin rahastoihin.
”Huvittavaa tässä on se, että hoen koko ajan, että olisi pitänyt aloittaa sijoittaminen aiemmin, mutta en silti tee sitä vieläkään kunnolla. Saan varmaan joskus 10 vuoden kuluttua aikaiseksi jonkun liikkeen ja sitten hoen taas, että olisi kyllä pitänyt aikaisemmin tehdä se. Aina sama laulu”, Jenni naurahtaa.
Lue myös Kotiliesi.fi: Milja-Emilia joutui ulosottoon ja opettelee nyt taloustaitoja: ”Minun on tehtävä töitä, jotta ostovimma ei lähde päälle”
Vauvanvaatteet Jenni aikoo hankkia käytettyinä
Jenni kertoi hiljattain odottavansa esikoistaan. Äidiksi tuleminen tulee varmasti vaikuttamaan myös kulutustottumuksiin.
”Havahduin jo siihen, etteivät mitkään housut mahdu päälle. Ajatus äitiyshousujen ostamisesta tuntuu älyttömältä, koska niitä tarvitaan niin vähän aikaa. Ehkä yritän etsiä sellaisia käytettynä.”
Hän ei ole vielä hankkinut vauvalle mitään, eikä ensikertalaisella ole tietoa siitä, paljonko vauvatavaroihin tulee menemään rahaa.
”Olen kysellyt ystäviltäni, mitä kannattaa ehdottomasti hankkia. Olen valmis sijoittamaan täydelliseen imetystyynyyn, jos sellainen tarvitaan. Vauvan vaatteita aion hankkia käytettynä. Olenkin jo huudellut kamuilleni, että kaikki ylimääräiset ja pieneksi jääneet vaatteet tänne, kiitos.”
Jennin ostoslistalla
Panostan liikuntaan. Vaikka olen tarkka rahasta, hyvinvointi menee säästäväisyyden edelle. Olen valmis maksamaan kuntosalista, jumpista sekä barre- ja tanssitunneista.
Pihistän joukkoliikenteessä matkustamisessa. Laskeskelen usein, kannattaako minun ottaa kertalippua vai ei. Vaikka olisi helpompaa ja miellyttävämpää mennä ratikalla tai taksilla, päädyn usein kävelemään tai pyöräilemään sateessa ja ihan jäässä. Onhan se kuitenkin ilmaista!
Haaveilen aamiaiskaapista. Sitä varten tarvitsisin tosin myös isomman keittiön.
Viimeisin ostokseni olivat verhot. Minun on hankala hahmottaa, mitä sopii minnekin, joten ostin vain yhden verhon, jotta voin laittaa sen seinälle ja katsoa, sopiiko se ollenkaan.
Paras ostokseni on polkupyörä. Se on ahkerassa käytössä, vaikka onkin raskas mummopyörä.
Hyvän mielen hankintani on kirja. Ostan kirjoja harvoin, mutta aina kun ostan, niin ilahdun valtavasti. Viimeksi hankin lomalukemiseksi Satu Rämön Hildurin. Äänikirjoja en ole oppinut kuuntelemaan. Ajatukseni puskevat kuunnellessa liikaa päälle ja joudun jatkuvasti kelaamaan taaksepäin.
Juttu on ilmestynyt Annassa 14-15/2026.