Rautjärvellä vapaana virtaavan Hiitolanjoen ennallistaminen on ollut vuosien työ. Puhutaan vaelluskalojen paluusta ja luonnon monimuotoisuuden vahvistumisesta. Mutta mitä hyötyä siitä varsinaisesti on alueen asukkaille varsinkaan, kun kalojen ravintohyöty koetaan vasta vuosien, ellei vuosikymmenien päästä?
Hiitolanjoen eteen nähty vaiva ei ole vain ympäristöteko. Se on lopulta investointi alueen ihmisten arkeen, elinkeinoihin ja tulevaisuuteen. Sillä tulevaisuus on se, mitä enemmän pitäisi tutkailla alueellisessa kehityksessä ylipäätään ja niin, että hyödynnettäisiin ”varmoja” resursseja, kuten luontoa.
Joki ei elvy vain biologisesti, vaan myös taloudellisesti.
Kun Laatokan lohi ja järvitaimen palaavat, joki ei elvy vain biologisesti, vaan myös taloudellisesti. Vahvistuvat kalakannat tuovat alueelle aiheesta kiinnostuneita, mutta myös retkeilijöitä ja luontokuvaajia. Jokainen heidän ostamansa välipala tai majoitusvuorokausi jää paikallistalouteen. Hienoa on jo sekin, että kahvilatoimintaan koskille löytyi tulevaksi kesäksi uusi toimija.
Mutta hyöty ei ole vain taloudellinen. Kun joki virtaa vapaana, ympäristö muuttuu viihtyisämmäksi. Kävelyreitit ja koskimaisemat lisäävät alueen vetovoimaa uusillekin asukkaille. Sillä on väliä. Kun luonto voi hyvin, ihminen voi hyvin. Meille, huoltosuhteiltaan alati huononeville kunnille, täällä itärajalla jokainen pysyvä asukas, jokainen paluumuuttaja ja kylille jäävä perhe on kultaakin kalliimpi.
Vapaana virtaavien koskien äänet eivät ole vain maisemaa, vaan asumisviihtyvyyttä, jota monet ovat valmiita arvostamaan, miettimään paluuta synnyinseuduille. Ennallistettu joki nostaa parhaimmillaan koko alueen profiilia.