Suomen politiikassa piti alkaa uusi aika, mutta Ylen puheenjohtajatentti torstai-iltana paljasti, että sama vanha meno jatkuu.
Kaikki eduskuntapuolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta sitoutuivat viime syksynä niin sanottuun velkajarruun, joka tähtää Suomen vääjäämättä kasvavan julkisen velan kääntämiseen laskusuuntaan.
Vain puolitoista kuukautta sitten puolueet totesivat yhdessä, että ensi hallituskaudella tämä edellyttää 8–11 miljardin euron sopeutuksia eli menoleikkauksia ja veronkiristyksiä.
Kun sopeutustavoite on yhteinen, vaalien alla voidaan keskittyä keskustelemaan keinoista, joilla siihen päästään, sanottiin. Ylen puheenjohtajatentti osoitti, että tämä uusi tapa keskustella ei ole ainakaan vielä juurtunut Suomen routaiseen poliittiseen maaperään.
Ei käy, kuului puheenjohtajien vastaus
Tentti lähti liikkeelle valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelän HS:n haastattelussa tekemästä avauksesta, että ihmisten olisi jatkossa otettava enemmän vastuuta läheistensä hoivasta, kun valtion rahat eivät kaikkeen riitä. Sosiaali- ja terveydenhoito on valtion suurin menoerä, johon kuluu tänä vuonna noin 27 miljardia euroa.
Ei käy, kuului puheenjohtajien vastaus Niemelälle. Osan mielestä hoivaan pitäisi pikemminkin laittaa lisää rahaa. Hyvinvointivaltion ytimessä kun on, että yhteiskunta huolehtii niistä, jotka eivät itse pärjää.
– Tärkeintä on, että säilytämme hyvinvointiyhteiskunnan ytimen, sanoi pääministeri Petteri Orpo (kok.).
Entä sitten eläkkeet? Niitä maksettiin viime vuonna 41 miljardia euroa. Löytyisikö sieltä roposia valtion hupenevaan kassaan?
Tuskinpa. Vaikka Orpo, Sofia Virta (vihr.), Antti Kaikkonen (kesk.) ja Riikka Purra (ps.) nostivat varovasti kätensä, kun juontaja Annika Damström kysyi, olisivatko puolueet valmiita puuttumaan eläkkeisiin, keskustelun edetessä selvisi, etteivät puoluejohtajat oikeasti halua ohjata eläkkeistä rahaa sopeutuksiin.
Avaa kuvien katselu
Puheenjohtajat Antti Kaikkonen (kesk.), Antti Lindtman (sd.), Petteri Orpo (kok.) ja Riikka Purra (ps.) puheenjohtajatentin etkolähetyksessä. Keskellä juontaja Annika Damström. Kuva: Petteri Bülow / Yle
Orpo ja Purra sanoivat olevansa valmiita tarkastelemaan eläkekertymiä, kuten tutkinnoista kertyvää eläkettä, mutta tämä tuottaisi tuntuvaa säästöä vasta vuosikymmenten kuluttua.
SDP:n Antti Lindtman sulki eläkejärjestelmään puuttumisen ulos, mutta sanoi, että suurten eläkkeiden verotus olisi keino ohjata rahaa valtiolle. Orpo puolestaan ilmoitti vastustavansa eläkkeiden verotuksen kiristämistä.
Pelkästään suurimpia eläkkeitä verottamalla on vaikea kerätä merkittäviä verotuloja. Esimerkiksi yli 8 000 euron eläkettä nautti viime vuoden lopussa 6 194 suomalaista. Vaikka rajan vetäisi 6 000 euroon, maksajien joukko olisi vain noin 20 000 henkilöä.
– Työeläkkeisiin kohdistuvat toimet eivät ole meidän prioriteettilistamme kärjessä, sanoi Purra.
– Eläkkeet eivät ole meidän säästölistamme kärkipäässä, komppasi Kaikkonen, ja myönsi, että keskustan ehdottama eläkekatto ei valtiontalouden ongelmia ratkaise.
Lindtman joutui hallituspuolueiden tikunnokkaan
Eli jos sotesta ei löydy miljardisäästöjä, ei niitä löydy eläkkeistäkään. Mistä sitten? Mitä puoluejohtajien säästölistan kärkipäässä on?
Tentissä toistui tilanne, jossa etenkin Purra ja Orpo vaativat SDP:n Lindtmanilta säästölistaa. Painostuksen alla Lindtman luetteli seuraavat menokohteet: yritystuet, yksityisen sairaanhoidon Kela-korvaukset ja tuottamattomien maatilojen tuet.
SDP:n omien laskelmien mukaan puolueen ehdottama 10 prosentin juustohöylä yritystukiin säästäisi 100 miljoonaa, Kela-korvauksista luopuminen 150 miljoonaa ja tuottamattomien maatilojen tuen lopettaminen 86 miljoonaa euroa. Yhtensä 336 miljoonaa.
Lisäksi Lindtman luetteli veronkiristyksiä listaamattomien yritysten osinkoveroihin, sijoitusvakuutuksiin ja lähdeveroon. Näistä kertyy SDP:n mukaan 526 miljoonaa euroa.
Lindtmanin lista tasapainottaisi julkista taloutta siis 862 miljoonaa euroa. Matkaa velkajarrun tavoitteeseen on 7,1–10,1 miljardia euroa.
Muilta puheenjohtajilta ei tosin kuultu tämänkään vertaa todellisia sopeutustoimia. Lindtman joutui hallituspuolueiden tikunnokkaan, koska hän arvosteli hallitusta holtittomasta velkaantumisesta.
Lisäksi Lindtmanista tekee maalitaulun se, että hänen johtamansa SDP paistattelee kannatuskyselyiden kärjessä selvällä erolla kokoomukseen. Orpo haluaa maalata SDP:n vaihtoehdon epäuskottavaksi, Lindtman taas Orpon hallituksen epäonnistuneeksi.
Kasvutoimiin rahaa tuntui riittävän
Orpo torjui veronkorotukset, paitsi kohteisiin, jotka ”eivät hidasta talouden kasvua, työllisyyttä ja investointeja”.
Jos yritysten tai työn verotusta ei saa nostaa, jäljelle jäävät lähinnä erilaiset haittaverot, joista on vaikea ellei mahdoton saada aikaan miljardiluokan tulovirtaa.
Tunnelma kohosi ja Orpon ilme kirkastui tentin loppupuolella, kun siirryttiin puhumaan kasvutoimista. Ikävien säästölistojen sijaan puheenjohtajat pääsivät kertomaan, mihin jakaisivat rahaa.
Sari Essayah (kd.) helpottaisi yritysten verotusta erityistalousalueilla. Vasemmistoliitto ohjaisi valtion rahaa rakennusalalle, SDP kasvuyrityksiin ja keskusta laskisi pienyrittäjien työnantajamaksuja.
Rahaa tuntui riittävän, eikä velkajarrusovun miljarditavoitetta juuri muisteltu. Puheenjohtajatentti herätti epäilyksen siitä, miten tosissaan puolueet ovat tavoitteeseen sitoutuneet.