Ilmastonmuutos ja luontokato pakottavat meitä tarkastelemaan rakentamista ja asumista uusista näkökulmista. Rakennusten hiilijalanjälkeä on pienennettävä, luonnon monimuotoisuutta suojeltava ja asumisessa sopeuduttava muuttuvaan ilmastoon.
Kestävän asumisen tueksi tarvitsemme ratkaisuja, joiden kehittämisessä ja käyttöönotossa erityisesti yrityksillä ja kunnilla, mutta myös meillä kansalaisilla on merkittävä rooli. Asumisen kestävyys ei synny vain teknologisista ratkaisuista, vaan myös arjen valinnoista. Olennainen kysymys on, miten tulevaisuuden Suomessa asutaan ja rakennetaan, kun ympäristön ja kansalaisten hyvinvoinnin vaatimukset on tasapainoisesti huomioitava?
Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Decarbon-Home-hankkeessa olemme tutkineet suomalaisten asumistoiveita, niiden yhteyttä ympäristöhuoliin sekä eroja kaupunki- ja haja-asutusalueiden välillä asumisvalinnoissa. Business Finlandin rahoittamassa FoREfront-hankkeessa taas olemme tarkastelleet yritysten ja kuntien mahdollisuuksia yhdessä ja erikseen edesauttaa asuinympäristöjen haasteisiin vastaamista. Molemmissa hankkeissa etsimme konkreettisia ratkaisuja sosiaalisesti oikeudenmukaisen ja ympäristöystävällisen asumisen edistämiseen.
Hankkeiden tutkimustulosten mukaan asumistoiveet eivät määräydy pelkästään tulojen tai asuinpaikan kaltaisten taustatekijöiden perusteella: Myös ympäristöhuolet vaikuttavat siihen, miten suomalaiset haluavat asua. Tuloksemme osoittavat, että moni toivoo ennen kaikkea rauhallista asuinaluetta luonnon läheisyydessä, mikä korostuu erityisesti maaseudulla asuvien toiveissa. Luonto nähdään tärkeänä osana toivottua asumista: se on paitsi itseisarvo, myös erilaisten harrastusten ja ulkoilun mahdollistaja. Ei ole sattumaa, että juuri ympäristöstä huolestuneet korostavat luonnon merkitystä asumisessaan.
Olemme myös havainneet ympäristöhuolten ja kotitalouden tulojen vaikuttavan asumisvalintoihin eri tavoin eri alueilla. Pienituloisille ympäristöstä huolestuneille kaupunkilaisille palveluiden ja joukkoliikenteen saatavuus on tärkein tekijä kodin valinnassa, kun taas pienituloiset ympäristöstä huolestuneet maaseudun asukkaat arvostavat eniten rauhallista sijaintia luonnon lähellä.
Tuloksistamme nousee esiin myös se, että ekologiset asumisvalinnat voivat olla seurausta sekä ympäristöarvoista että arjen realiteeteista. Esimerkiksi pienituloiset kaupunkilaiset valitsevat usein kodin, josta on helppo liikkua jalan tai joukkoliikenteellä. Tällainen valinta pienentää hiilijalanjälkeä riippumatta siitä, onko motiivina arjen käytännöllisyys vai ekologiset arvot. Toisaalta haja-asutusalueilla asukkaat voivat joutua autoilemaan pitkien etäisyyksien vuoksi, vaikka he olisivatkin hyvin ympäristötietoisia. Kestävä asuminen muodostuu kuitenkin useista tekijöistä – rakennusmateriaalien ja teknologioiden valinnoista aina liikkumistapoihin – eikä yksittäinen tekijä, kuten autoilu, selitä sen kestävyysvaikutuksia.
Asumistoiveet ja ympäristöhuolet kietoutuvat tiiviisti yhteen, mutta syy-seuraussuhteet asumisvalinnoissa eivät ole yksiselitteisiä. Yksi meistä tekee ekologisia valintoja arvojen pohjalta, toinen taas olosuhteiden pakosta. Tämän moninaisuuden ymmärtäminen on olennaista muuttuvassa Suomessa, sillä kaupungit kasvavat, maaseutu muuttuu ja ilmastotavoitteet edellyttävät tekoja myös asumisessa.
Tulevaisuudessa tarvitsemme entistä enemmän sellaista kestävää rakentamista, joka huomioi ihmisten erilaiset arvot ja elämäntilanteet. Tunnistamalla arjen toiveet, huolet ja realiteetit voidaan rakentaa koteja, jotka tukevat sekä kansalaisten hyvinvointia että maapallon kantokykyä.
Lisätietoa hankkeista: https://decarbonhome.fi ja https://forefrontcities.com/
Charlotta Harju
Postdoc-tutkija, Luonnonvarakeskus