Saha rouhaisee kuusilautaa Markus Gangon kotiverstaassa.
Lepakkopöntön astinlautaa sahataan viillot, että lepakko pääsee kiipeämään vajaan kahden sentin korkuisesta aukosta sisälle pönttöön.
– Sisäpuolen seinissäkin on viillot ja lisäksi katossa, jos lepakot haluavat roikkua pöntössä päät alaspäin, Gango kertoo.
Hän on rakentanut kuluvan kevään aikana neljä lepakkopönttöä, jotka hän ripustaa Pyhtään Munapirtissä sijaitsevan kotitilansa ulkorakennusten seinille ja puihin.
Kun Gango muutti tilalle seitsemän vuotta sitten, hän huomasi, että noin satavuotiaan asuinrakennuksen vintillä lymyili lepakoita.
– Lepakoista ei ollut mitään haittaa, mutta päätin kuitenkin rakentaa niille omat kodit.
Markus Gango on rakentanut lepakkopönttöjä kotiverstaassaan Pyhtään Munapirtissä. Ville Vanhala
Gango kertoo, että lepakot olivat jo aiemmin löytäneet hänen lähistöllä asuvan tätinsä pihan lepakkopöntöt. Omalla pihallaan Gango on seurannut lepakoiden liitelyä iltahämärissä ja yön tunteina.
– Lepakot viuhuvat ilmassa äänettömästi ja niin nopeasti, että niitä ehtii hädin tuskin havaitsemaan.
Juttu jatkuu grafiikkapiirroksen jälkeen.
Gangon rakentamilla pöntöillä on korkeutta 70 ja leveyttä 30 senttiä. Pöntöt tulee ripustaa noin kolmen metrin korkeuteen, että ne ovat kissojen ja pienpetojen saavuttamattomissa.
– Pönttö sijoitetaan aurinkoiseen paikkaan, sillä lepakot tarvitsevat lämpöä.
Gangon tusinasta osasta rakentamat pöntöt ovat niin kutsuttua ”vanhempaa mallia.” ”Uudemmassa mallissa” pönttö on jaettu sisäpuolelta lohkoihin, joiden välillä lepakot voivat vaihdella paikkaa ulkolämpötilan muutosten mukaan.
Lepakkopöntön astinlautaan on sahattu viillot, että lepakoiden on helpompi kiivetä pönttöön. Ville Vanhala
Lepakot hivuttautuvat pönttöön vain vajaat kaksi senttiä korkeasta sisääntuloaukosta. Ville Vanhala
Piirustukset ja ohjeet pönttöjen rakentamiseen Gango etsi internetistä. Viidennen pöntön hän aikoo rakentaa ”uudemman mallin” mukaan.
– Rakenteisiin voisi käyttää myös vaneria, mutta itse teen pöntöt pelkästään suomalaisesta kuusesta.
Suomessa on havaittu 12 eri lepakkolajia, jotka kaikki luonnonsuojelulain nojalla täysin rauhoitettuja. Luonnontieteellisen museon eläintieteellisen yksikön suunnittelija ja Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Eeva-Maria Tidenberg kertoo, että pönttöihin hakeutuvat ennen kaikkea korvayököt ja vesisiipat.
– Lepakot ovat oppineet hyödyntämään ihmisen tekemiä rakenteita piilopaikkoinaan, missä ne ovat turvassa sään vaihteluilta ja pedoilta.
Tässä arkistokuvassa vesisiippa pujahtaa rantametsän haavassa olevaan tikankoloon, mutta laji on yksi pönttöjä hyödyntävistä lepakoista. Juha Jantunen
Lepakot eivät kuitenkaan horrosta pöntöissä, vaan hakeutuvat syksyllä ilmojen viilenemisen myötä esimerkiksi luoliin, kellareihin ja kallion- ja kivenkoloihin, joissa lämpötila pysyy plusasteilla.
Pöntöissä lepakot lepäävät päivän aikana ja puhdistavat turkkiaan. Lepakot synnyttävät poikasia säistä riippuen kesä–heinäkuussa.
– Synnyttävät naaraat kerääntyvät yhteen ”lastenhuoneyhdyskunniksi,” joita on tavattu myös lepakkopöntöistä.
Markus Gangon pihamaalta löytyy sopivan aurinkoisia paikkoja lepakkopöntöille. Ville Vanhala
Markus Gango kertoo, että lepakot ovat sisäsiistejä nisäkkäitä. Viimeistään silloin kun maasta pöntön alta löytyy jätöksiä, tietää, että lepakot ovat ottaneet pöntön käyttöönsä.
– Linnunpöntöistä poiketen lepakonpönttöjä ei siis tarvitse välttämättä huoltaa keväisin.
Nykyään puutyöalan ammattilaisena työskentelevällä Gangolla kului neljän pöntön rakentamiseen yksi työpäivä.
– Ehkä asennan yhden pöntön lähistölle riistakameran, että pystyn seuraamaan lepakoiden elämää, Gango suunnittelee.
Hän on hyvillään siitä, että lepakoita liikkuu hänen pihapiirissään, koska hyönteissyöjinä ne vähentävät pihan ilmasta hyttysiä.
Pimeässä liitävät lepakot paikantavat saaliinsa kaikuluotaamalla.
– Lepakot lähettävät ihmiskorvalle kuulumattomia ultraääniä. Ne kimpoavat hyönteisistä takaisin lepakon korviin ja paljastavat saaliin sijainnin, Tidenberg kertoo.
Vielä tänä keväänä Gango ei ole havainnut pihamaaltaan lepakoita. Tidenbergin mukaan kevään ensimmäiset lepakot heräsivät horroksestaan jo maaliskuun lämpiminä öinä, mutta ilmojen viiletessä lepakot ovat taas pysyneet piiloissaan.
– Kun koko vuorokauden lämpötila alkaa taas pysyä plussan puolella, hyönteisten määrä kasvaa ja sitä myöten lepakot lähtevät taas liikkeelle.