Siihen nähden, miten moni kertoo, ettei ikinä luopuisi kahvista, siitä tehdään aika vähän lauluja. Ghost World korjaa asian. Armadillo Café sijoittuu kuvitteelli­seen kahvilaan ja kertoo siitä, mitä kaikkea suositun juoman ympärillä saattaa tapahtua.

Ihanan pöhkösti kieroon kasva­nut Ghost World on loihtinut jokai­sella albumillaan poplumoa, jossa 1970-luvun progehuurut, 1990-luvun poprockin lakonisuus ja indiepopin uskallus ovat yhtä. Armadillo Café jatkaa samaa rataa, ja erikoisin­ta on, ettei Ghost World kuulosta vieläkään erityisen suomalaiselta bändiltä.

Kahvilassa oleskelun perim­mäinen ajatus on pysäyttää aika. Pysähtyä edes hetkeksi sen kup­posen ja ehkä myös seuran äärelle. Ghost World kykenee kappaleillaan samaan. Se luo olotilan, jossa ei kii­rehditä mihinkään. Sen sijaan yhtye houkuttelee keskittymään melodi­oihinsa ja Liisa Tanin lauluun.

Voiko tunnelma olla jopa liian pysähtynyt? Ehkä. An Independent Teen / Mom’s Songissa bändi nou­see jalkeille vireämmin, ja vastaa­vaa virtaa albumi kaipaisi hieman enemmän. Stone Cold Crazy ja Making Coffee ovat seesteisyydes­sään vangitsevia sävellyksiä, mutta albumimitassa kaipaisin istuskelun rinnalle tanssahtelua.