Riisitaudin nimi ei liity riisikasviin, vaan sana on alun perin lainattu venäjän kielestä.
Iho tuottaa D-vitamiinia auringon UVB-säteilystä, kun UV-indeksi on ylittää lukeman 3. D-vitamiinin puutos voi puolestaan pahimmillaan johtaa riisitautiin. Kuvan henkilö ei liity juttuun. Kuva: Sanne Katainen
Riisitauti voi kuulostaa riisin syömisen aiheuttamalta sairaudelta, mutta itse asiassa riisitauti-sanan ”riisi” on laina venäjän kielestä, ja ruokakasvin nimi ”riisi” on puolestaan päätynyt suomen kieleen toista reittiä.
Riisitauti on lapsen luuston sairaus, joka johtuu D-vitamiinin puutteesta tai aineenvaihdunnan häiriöistä, jotka estävät D-vitamiinin vaikutuksen. Sairauden oireet kehittyvät kolmessa vaiheessa: aluksi ilmenee matalan kalsiumin oireita, jotka elimistö yrittää korjata lisäämällä lisäkilpirauhashormonin eritystä.
Myöhemmin, kun luuston kalsiumvarastot ehtyvät, oireet pahenevat. Tavallisia oireita ovat pituuskasvun hidastuminen, lihasheikkous, kouristukset, väsymys, infektioherkkyys ja luiden pehmeys. Röntgenkuvissa riisitauti näkyy merkkejä luuston mineraalien puutteesta ja luun haurastumisesta.
Riisitaudin hoitoon kuuluu alkuvaiheessa sekä kalsium- ja fosfaattivajeen korjaus sekä D-vitamiinin suurennettu annos, minkä jälkeen siirrytään suositeltuun annokseen.
Suomessa moniin maitotuotteisiin lisätään D-vitamiinia, sillä talvikaudella iho ei pysty näillä leveyspiireillä tuottamaan vitamiinia. Kuva: Jaana Kankaanpää
Riisitautia pidettiin pitkään erityisesti köyhien teollisuuskaupunkien lasten vaivana, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että se on ollut myös varakkaiden perheiden lasten sairaus.
Esimerkiksi nykyisen Italian alueella Medicien sukuun kuuluneilla lapsilla oli 1500-luvulla yleisesti riisitautia huolimatta heidän varakkaista olosuhteistaan. Lasten ruokavalio oli ajan mittapuulla hyvä, mutta D-vitamiinia ei saatu riittävästi auringonvalosta tai tietyistä elintarvikkeista. Medicien suvun korkea asema esti lapsia altistumasta auringolle, koska ruskettumista pidettiin köyhyyden merkkinä.
Medicien suvussa saattoi olla D-vitamiinin puutetta myös aikuisilla naisilla, mikä saattoi johtua muun muassa voimakkaasta ehostuksesta, joka esti auringonvalon pääsyn iholle, ja toistuvista raskauksista.