Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta on kulunut kohta 40 vuotta, mutta tuhoutuneen laitoksen sisällä tehtävä työ on yhä äärimmäisen vaarallista. Jonkun sekin työ silti täytyy tehdä, jotta pystytään seuraamaan tilannetta.
Ukrainan Tšernobylin suojavyöhykkeellä toimivan ydinturvallisuusongelmien instituutin (ISPNPP) tutkija Anatoli Dorošenko joutuu ryömimään enimmillään kerran kuukaudessa syvälle reaktorin raunioihin. Siellä hän mittaa säteilyä ja ottaa näytteitä olosuhteista, joita pidetään yhtenä maapallon vihamielisimmistä ympäristöistä. Nyt hän on antanut New Scientistille haastattelun, jossa kuvailee työnsä vaaroja ja tärkeyttä.
Reaktorin jäänteet ovat paitsi rakenteiltaan vaarallisia myös voimakkaasti radioaktiivisia, pilkkopimeitä ja betonisen suojarakennelman ympäröimiä. Rakennelman päälle on sittemmin asennettu uusi suojakuori, mutta sisällä olosuhteet ovat edelleen vaaralliset.
”Se ei pelota”, Dorošenko sanoo. ”Valmistauduin siihen pitkään. Täytyy vain olla oikeassa henkisessä tilassa hyväksyäkseen sen ja sen tekemisen välttämättömyyden.”
Kuvankaappaus New Scientistin videolta.
New Scientist / Youtube
Hän luonnehtii tunnetta oudoksi, ja siihen kuuluu aina adrenaliiniryöppy. ”Luulen, että sitä voi verrata Mount Everestin valloitukseen, avaruuslentoon tai merenpohjan tutkimiseen.”
Dorošenkon tehtäviin kuuluu suorittaa tietyt mittaukset ja kerätä tietyt näytteet rajallisessa ajassa.
”Pitää hankkia tieto siitä, mitä aikoo tehdä ja minne mennä. Täytyy hallita itsensä”, hän sanoo. ”Täytyy tiedostaa, että kaikki on saastunutta. Jos koskee johonkin, täytyy tietää, mihin koskee, koska ei halua saastuttaa vaatteitaan tai itseään.”
Ajan rajallisuuden vuoksi työ vaatii sekä ripeyttä että huolellisuutta. ”Tärkeintä on olla tietoinen suunnitelmistaan, koska siellä ei ole kovin paljon turvallista aikaa.” Näin kertoo Dorošenko.
Reaktorin vähemmän saastuneissa osissa Dorošenko käyttää päähinettä, suojakäsineitä ja hengityssuojainta. Pahemmin saastuneilla alueilla hän pukee lisäksi koko vartalon peittävän suojapuvun tai jopa kolmannen polyeteenikerroksen. Näin saadaan pöly pidettyä poissa. Lyijyesiliinaa voi käyttää lisäsuojana, mutta se tekee liikkumisesta ahtaissa tiloissa hankalaa.
”Pääasiallinen suojamme on tieto, eivät suojapuvut”, sanoo ISPNPP:n tutkija Olena Parenjyk. ”Anatoli on yksi keskeisistä työntekijöistämme. Hän näyttää väsyneeltä ja hieman masentuneelta, kuten me kaikki, mutta tekee erinomaista työtä. Ei ole kovin paljon nuoria, jotka hallitsevat säteilyannosmittaukset hyvin.”
Dorošenkon esihenkilö, ISPNPP:n virkaatekevä tiedejohtaja Viktor Krasnov, kertoo, että tutkijat ovat vierailleet reaktorin sisällä jo vuodesta 1986 lähtien asentamassa antureita ja tekemässä mittauksia. Sisällä he kohtaavat ahtaita tiloja, radioaktiivista vettä sisältäviä putkia sekä suuria määriä sulaneen polttoaineen, betonin ja metallin laavamaista seosta, joka syntyi 2 500 asteen lämpötilassa.
”Ensimmäiset sinne päässeet antoivat monille kohteille lempinimiä: norsunjalka, kissan talo, koiran talo, mustekalapalkki ja mammuttipalkki”, Krasnov kertoo. ”Kaikki sisällä on tuhoutunut, joten reitit ovat melko haastavia.”
Yksi suurimmista riskeistä on reaktori 4:n päällä sijaitseva 2 200 tonnia painava biologinen suojakansi, lempinimeltään Elena. Räjähdys käänsi sen vinoon, ja nykyisin se lepää noin 15 asteen kulmassa raunioiden varassa. Sen mahdollinen romahtaminen voisi siirtää huterat rauniot paikaltaan ja nostattaa ilmaan suuria määriä radioaktiivista pölyä.
Pitkän aikavälin riski liittyy ydinreaktioiden satunnaisiin voimistumisiin. Reaktorin sisällä olevan polttoaineen tarkkaa sijaintia ei tunneta, ja se voi ajoittain aktivoitua uudelleen. Osin juuri tämän vuoksi tarvitaan säännöllisiä ja tarkkoja mittauksia.
Norsunjalka koostuu coriumista eli laavaa muistuttavasta ydinpolttoainetta sisältävästä aineesta (LFCM, lava-like fuel-containing material).
U.S. Department of Energy
Kun ydinpolttoaine hajoaa radioaktiivisesti, se vapauttaa neutroneja, jotka voivat edesauttaa fissioreaktiota, jos neutronit kiinnittyvät toiseen radioaktiiviseen ytimeen. Suuri vesimäärä hidastaa neutroneja estäen niiden kiinnittymisen.
Välittömästi katastrofin jälkeen suojakuori loi reaktorin sisälle kuivat olosuhteet, mikä aiheutti neutronipiikin. Myöhemmin, kun suojakuori reikiintyi, kosteus lisääntyi ja neutronivuo laski.
”Tällä hetkellä, kun uusi suojarakennus on asennettu, kosteus on alhaisempi, joten odotamme, että joitakin onnettomuuksia voi tapahtua, ja meidän täytyy tietää niistä etukäteen”, Krasnov sanoo.
Vaikka turvallisuusmenettelyt ovat tarkkoja, työ räjähtäneen reaktorin sisällä ei ole koskaan täysin turvallista.
”Tiedän riskit”, Dorošenko sanoo. ”Niinpä olen huolissani terveydestäni, koska jos en olisi, voisin tehdä virheitä. En tiedä, tuleeko minulle tulevaisuudessa terveysongelmia, mutta tiedän, että noudattamalla säteilyturvallisuusohjeita voin minimoida riskit.”
Tilaa Tekniikan Maailman uutiskirjeet
Tilaa TM-uutiskirje, niin pysyt ajan tasalla autoalan, teknologian ja tieteen uutisista! Saat ihmisen
kokoaman TM-uutiskirjeen joka arkipäivä.
Uutiskirjeet sisältävät myös mainontaa. Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä Otavamedia Oy:n
tietosuojaselosteesta.