Tänään11:25

Päivitettytänään11:40

Huono uutinen ei aina ole markkinoille huono uutinen. Sen on viime viikkoina saanut kokea jälleen moni sijoittaja.

Viime viikonloppuna markkinoilla hermoiltiin Iranin ja Yhdysvaltain välisten rauhanneuvotteluiden epäonnistumisesta. Maailmantaloudelle elintärkeä öljyväylä Hormuzinsalmella on yhä enimmäkseen jumissa, ja alkuviikosta Yhdysvallat lisäsi oman saartorenkaansa Persianlahdelle. Raakaöljyn hinta on korkealla, ja maailmalla pelätään jopa polttoainepulaa. Maaliskuussa hermoilu ajoi monet pörssit korjausliikkeeseen.

Pörssin tuloskausi: Tilaa Arvopaperin maksuton Tuloskausi-uutiskirje

Viimeisin takaisku varmasti säikäyttää sijoittajat?

Ja mitä vielä. Pörsseissä maanantai oli nousupäivä, ja tiistai vielä sitäkin railakkaampi. Pörssi-indeksi Nasdaqissa kirjattiin pisin nousuputki sitten hurlumhei-vuoden 2021. Yhdysvalloissa pörssit ovat nyt korkeammalla tasolla kuin ennen sodan alkua. Ja se vielä kalpenee Helsingin pörssille, jossa yleisindeksi on korkeimmillaan sitten vuoden 2000. Samaan aikaan Suomea koettelee ankara taantuma.

Markkinat tekevät taas juuri päinvastoin kuin niiden sijoittajien mielestä pitäisi tehdä.

Miksi osakkeet kallistuvat, jos energian hinta nousee, keskuspankit varautuvat koronnostoihin ja talouden kasvuennusteita hilataan alaspäin? Miksi turvasatamana pidetyn kullan hinta romahtaa, kun Lähi-idässä roihahtaa sota tai inflaatio kiihtyy?

Yksinkertaisin opetus on, ettei markkinaliikkeitä kannatakaan yrittää järkeillä.

Joskus valloilla oleva narratiivi onnistuu selittämään markkinoiden liikkeet hyvin, eivätkä sijoittajat sitä silloin juuri kyseenalaista. Jos osakkeet laskevat sodan keskellä, sota on selvästi huono asia. Jos osakkeet nousevat, onko sota hyvä asia?

Oikosulku tulee silloin, kun kurssit näyttävät liikkuvat päinvastaiseen suuntaan odotetusta. Väärin veikanneet eivät halua myöntää olleensa väärässä, vaan keksivät uuden selityksen.

Uutismyllerrykset palvelevat lähinnä markkinakommentaattoreita siten, että laskuille ja nousuille löytyy aina pätevän kuuloinen selitys. Keskivertosijoittajan intuitio sanoo, että pienilläkin markkinaliikkeillä on pakko olla syynsä. Tätä nykyä sellainen on helppo löytää esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpista, joka sosiaalisen median postauksillaan pystyy tuhoamaan ja luomaan hetkissä satoja miljardeja maailmanmarkkinoilla.

Viime vuonna samoihin aikoihin pörssit syöksyivät karhumarkkinaan Trumpin aloittaessa täysimittaisen tullisodan. Muutamaa kuukautta myöhemmin sekin oli täysin yhdentekevää.

Mieleen tulee väkisin Wall Streetilla jo 1950-luvulla käyttöön tullut termi ”Wall of worry”. Se tarkoittaa sitä, että nousumarkkina on kiivaimmillaan juuri silloin, kun siihen ei usko kukaan. Pörssi-indeksit kiipeävät huonojen uutisten ja pelkojen keskellä, vaikka markkina-analyyseissä ja otsikoissa väläytellään taantumaa, korjausliikettä, energiakriisiä, inflaatiota ja milloin mitäkin.

Nykytunnelmien valossa käynnissä oleva pörssiralli todellakin näyttää käsittämättömältä, ja juuri siksi se saattaa jatkua. Jos tämä olisi loogista ja helppoa, olisimme kaikki rikkaita.

Pitkän tähtäimen sijoittaja oppii ennen pitkää suodattamaan pois ylimääräisen metelin. Kun pysyy omassa suunnitelmassa, hullut markkinaliikkeet ovat silkkaa viihdettä.