Kuva: © Warner Bros. Pictures
LEE CRONIN’S THE MUMMY
Ensi-ilta: 17.04.2026.
Alkuperäisnimi: Lee Cronin’s The Mummy
Ohjaus: Lee Cronin
Käsikirjoitus Lee Cronin:
Pääosissa: Jack Reynor, Laia Costa, May Calamawy, Natalie Grace & Verónica Falcón
Pituus: 134 minuuttia
Ikäraja: K16
Irlantilaissohjaaja Lee Croninilla on ainakin pokkaa. Hän on ohjannut aiemmin vain kaksi kauhuelokuvaa, joista vuoden 2019 keskinkertainen The Hole in the Ground herätti Evil Dead -tuottajien kiinnostuksen.
Kolmen vuoden takainen Evil Dead Rise oli ihan ok -tason tekele, mutta myös jättihitti. Warner Bros. -studio on sen myötä päättänyt markkinoida uutta Muumio-elokuvaa lätkäisemällä ohjaajan nimen jopa titteliin asti.
Lee Cronin’s The Mummy on valtavirran kauhuelokuvaksi mukavan ilkeä, muttei lainkaan pelottava. Perinteisen Muumio-leffan kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä. Elokuva lainailee suoraan kauhugenren muita klassikoita kuten Manaajaa. Sen nimi voisi olla aivan yhtä hyvin Evil Dead Presents: The Mummy.
Warner korostanee ohjaajan nimeä, jotta katsojat osaavat odottaa jotain erilaista. Uutuus eroaakin täysin esimerkiksi Brendan Fraserin Muumio-seikkailuista, Tom Cruisen hirveästä hirviöelokuvasta vuodelta 2017 tai lukemattomista muista Muumio-leffoista.
Käsikirjoitus lienee saanut alkunsa Evil Dead -elokuvana, joka on pakotettu löyhästi muumiomuottiin.
Egyptimytologiakiintiö saadaan vähintään puoli tuntia liian pitkän leffan aikana juuri ja juuri täyteen.
Kauhuleffan pitkä prologi alkaa Kairosta, esitellen ensin kryptisesti paikallisen perheen. Siitä hypätään päähenkilöihin. Charlie Cannon (Jack Reynor) on tv-reportteri, joka yrittää saada paremman työpaikan New Yorkista. Larissa-vaimo on hoitaja (Laia Costa) ja viimeisillääm raskaana. Jaloissa pyörivät esi- ja alakouluikäiset Katie (Emily Mitchell) ja pikkuveli Seb (Dean Allen Williams).
Kuva © 2026 Warner Bros. Ent.
Evil Deadin deadite-muumio
Katiella on kotitalon puutarhassa salainen ystävä. Naapuritytön sijaan eräänä päivänä häntä odottaakin tämän naapuruston noidaksi kutsuma äiti (Hayat Kamille), jonka on näytetty jo aivan alussa tekevän kamaluuksia muinaisen sarkofagin kanssa.
Kirousta hallitaakseen mahdollisimman nuoria lapsia ja heidän sielujaan tarvitseva kummajainen kidnappaa Katie-pikkutytön. Kairolaiskytät epäilevät perheen vanhempien olevan itse katoamisen takana, eivätkä löydä napattua natiasta.
Tästä The Mummy hyppää kahdeksan vuotta eteenpäin. Leffa esittelee kiitettävän yksityiskohtaisesti perheenjäseniä, kliseisiä, mutta melko aidon oloisia ihmisiä.
Katie on yhä kadoksissa. Perhe asuttaa nyt Larissan lapsuudenkotia Uudessa Meksikossa. Saman katon alla asustaa myös Larissan äiti Carmen Santiago (Verónica Falcón).
Charlie-isän työpaikka New Yorkissa on tragedian johdosta vain kaukainen haave. Vuosien epävarmuuden jälkeen Katie löytyy lentokoneonnettomuudessa metsään rysähtäneen muinaisen sarkofagin sisältä.
Elävää kuollutta ja Evil Dead -elokuvien deadite-demoneita muistuttava Katie palautetaan kotiinsa, vaikka tyttö on kaikin puolin selvästi kaikkea muuta kuin terve.
Vanhempaa versiota esittää Natalie Grace.
Aluksi Katie ei sano sanaakaan. Hän ei pysty kävelemään, vaan sätkii ja kouristelee pitäen omituisia ääniä rullatuolissa tai sängyssä.
Kuva: © Warner Bros. Pictures
Teknisesti taitavaa kikkailua
Sarkofagiin vuosiksi suljettu tyttö ei ole perinteinen muumio, vaan kuin manausleffasta napattu demonin valtaama ihmisenkuori. Elokuvansa myös käsikirjoittaneen Lee Croninin Egypti-mytologia ja muinaisuskojuonikuvio tuntuu pakotetun päälleliimatulta.
Evil Dead Risen tapaan uusi Muumio on valtavirtaelokuvaksi mukavan ilkeä, julma ja kuvottavakin. Ensimmäinen tunti toimii enemmän psykologisena kauhuna, liki tunnistamattoman tytön palatessa vuosikausien julmuuksien jälkeen osaksi perhetttä. Myyttien ja perhekauhun sekoitus pysyy tasapainossa, eikä selitä liikaa.
Toisella puoliskollaan The Mummy iskee mässäilyvaihteen silmään. Veriläträys, gore ja eri eritteiden määrä ovat liki samalla tasolla kuin tuoreimmassa Evil Deadissa. Muinainen kirous selitetään täysin auki. Karmean juonikuvion takaa paljastuu kliseinen höpsismi.
Cronin hallitsee teknisen puolen näppärästi. Suurilta osin aavikon keskellä sijaitsevan vanhan talon pimeyteen sijoittuvasta elokuvasta saa ilahduttavan hyvin selvää nykyleffaksi. The Mummy on myös maskeerattu ja lavastettu tyylikkäästi. Elokuvaaja Dave Garbett löytyy natisevan paukkuvasta puutalosta lukuisia komeita kuvia.
Teknisesti leffa lipsahtaa liiallisen kikkailun puolelle.
Jatkuvana tehokeinona käytetty split diopteri– linssi menettää tehonsa jo alkupuolella. Jo traileri näyttää kuinka rakastunut ohjaaja on linssiin, jonka avulla sekä kuvan etu että taka-ala pysyy samanaikaisesti fokuksessa.
Kuva: © Warner Bros. Pictures
Ei pelota
Ohjaaja-käsikirjoittaja tekee Evil Dead Rise -tyyliin katsojalle epämiellyttävän olon gore-karmeuksilla ja ällöttävillä eriteläträyksillä. Alkuperäisten Evil Dead -elokuvien makaaberia huumoria leffasta ei löydy.
Pari överiä kohtausta huvittaa, mutta Cronin haluaa katsojan kiemurtelevan karmeuksia esitellessään.
Manaajan ja Evil Deadin hybridi tarjoaa kirouksen lisäksi esimerkiksi käärinliinoja, mutta perinteisen Muumio-elokuvan kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä. Teini-ikäisen Katien kroppa pysyy juuri ja juuri kasassa ikään kuin yliluonnollisen kuivuneen ihon avulla. Saumoistaan minä hetkenä tahansa ratkeava ruumis ja luonnottomasti vääntyneet kädet ja jalat näyttävät ahdistavan kivuliaalta.
Ahtaanpaikankammoista Katien vuosien mittainen sarkofagi-vankeus ahdistaa pelkkänä ajatuksena. Munaiskirouksen salaisuus aukeaa irtirepeytyvän ihon kautta, johon on rustattu yliopistoproffan tulkattavaksi muinaistekstejä.
Croninin groteskeissa kuvissa mutiloidaan myös hampaita, silmämunia ja sormia. Makaaberi mässäily murjoo kirotun teinitytön lisäksi kaikkia perheenjäseniä, aina nuorimmaista Maud-pikkutyttöä (Billie Roy) myöten.
Split diopter -linssin liikakäytöstä huolimatta sillä taltioidut kuvat onnistuvat luomaan epätodellisen tunnelman, koska ihmissilmä itsessään ei pysty tarkentamaan samaan aikaan lähelle ja kauas.
Äärimmäisen tarkkaan fokuksessa olevat lähikuvat Katien zombimaisista kasvoista ja omasta ihosta käärinliinoina alleviivaavat näyttävästi maskeeratun monsterin olevan jotain elävän kuolleen ja balsamoidun demonin väliltä.
Kuva: © Warner Bros. Pictures
Pääosassa tunnelma ja goremässäily
Näyttelijöistä kaikki tekevät roolinsa taidolla, vaikkei kliseinen käsikirjoitus paljon liikkumavaraa tarjoakaan. Kehnoin hahmo on uskovainen isoäiti, jonka olisi suonut kohtaavan ääriväkivaltaisen loppunsa reippaasti aiemmin.
Lapsi- ja teininäyttelijöiden hahmot tuntuvat kööristä eniten oikeilta ihmisiltä. Toivottavasti leffan Blu-rayn bonusmateriaali paljastaa kuinka mässäilyväkivaltakohtaukset on toteutettu traumatisoimatta nuoria näyttelijöitä.
Croninin Muumio toimii parhaiten jos sen tunnelman ja väkivallanpurskausten antaa vain viedä mukanaan. Yhtään syvällisempi pohdinta paljastaa kliseepaketin, jonka juoni on reikäpäisen pöljä.
Kahden tunnin ja vartin mittaisena elokuva on liian pitkä. Esimerkiksi Egyptiin sijoittuva sivujuoni, jossa May Calamawyn esittämä etsivä Dalia Zaki jatkaa Katien sieppaajan etsintöjä kaipaisi saksimista. Se paljastaa oleellisen osan elokuvan karmeutta, mutta toimisi vähemmälläkin aukiselittämisellä.
Kuva: © Warner Bros. Pictures
Vertauskuvista viis
Kauhufanien kannattaa katsastaa uutuus valkokankaalta, ellei kotoa löydy pienen omaisuuden maksanutta surround-äänentoistoa. Saatanallisen lujaa möykkäävä elokuva laittoi Helsingin Gilda-teatterin huippuluokan Atmos-systeemin koetukselle, hyödyntäen poikkeuksellisen paljon kattoon kiinnitettyjä kaiuttimia.
Cronin keskittyy goremässäilyyn ja ilkeään tunnelmaan, vaikka aiheesta olisi helposti tehnyt syvällisemmän pelottelun. Ohjaaja-käsikirjoittaja ei ole kiinnostunut ikään kuin lapsuuden ja aikuisuuden rajamaille hirviöksi juuttuneen Katien tilan tarjoamista vertauskuvista.
Myös lastenkasvatukseen ja vanhempien uhrauksiin viittaavat metaforat ohitetaan pikavauhtia.
Elokuvaa voi suositella pahoinvointikauhun ystäville. Evil Dead -muumio ei edes yritä ratkaista hankalan klassikkohahmon perusongelmia, vaan lainailee ja tekee kunniaa aivan eri kauhuelokuville.
Lee Cronin’s The Mummy on ison studion valtavirtakauhuksi yllättävän toimivaa äklötysviihdettä.
