Miljoonia katselukertoja kerännyt kappale soi herkkänä ja voimakkaana orkesterisovituksena.
Linda Lampenius, Pete Parkkonen & Radion sinfoniaorkesteri esittävät: Liekinheitin.
Harppu helähtää Helsingin Musiikkitalon lavalla, ja satapäinen orkesteri soittaa dramaattiset alkutahdit. Pete Parkkosen laulu ja Linda Lampeniuksen viulu liittyvät mukaan.
Kello lähestyy iltakymmentä. Radion sinfoniaorkesterin illan konsertti on jo ohi, mutta kapellimestari Nicholas Collon ja muusikot ovat yhä lavalla. Täällä kuvataan Suomen euroviisukappale Liekinheittimen orkesteriversiota.
– Ei ole ihan jokapäiväistä herkkua, että pääsee näin mahtavan orkesterin kanssa vetämään. Hurjat fiilikset, adrenaliinia on kehossa, Parkkonen kuvailee kokemusta kuvausten jälkeen.
Lampenius on samaa mieltä.
– Aivan mielettömät fiilikset.
Avaa kuvien katselu
Orkesterin kanssa soittaminen on tarkkaa yhteispeliä. Aikaa kuvauksissa oli vain muutamaan ottoon, joten virheisiin ei ollut varaa. Kuva: Niki Soukkio / Yle
Lampeniukselle orkesterissa soittaminen on tuttua, ja vuosikausia se oli iso ja tärkeä osa hänen elämäänsä. Orkesterin edessä hän tuntee siksi myös hivenen haikeutta: orkesterielämää on kova ikävä.
– Parasta mitä tiedän, on soittaa orkesterissa ja saada olla osa sitä soundia ja tunnetta, mitä tuotetaan, Lampenius kertoo.
Parkkoselle klassisen musiikin maailma on vieraampaa, ja kokemus täysikokoisen sinfoniaorkesterin solistina oli hänelle ensimmäinen.
– Orkesterin aaltomaisen soiton kanssa laulaminen on tosi kaunista. Siinä laulaa enemmän itselleen kuin yleisölle ja keskittyy tosi paljon tekniikkaan, Parkkonen kuvailee.
Klassisessa ympäristössä oma ego unohtuu
Kappaleen orkesterille on sovittanut säveltäjä Timo Hietala, joka on työskennellyt useiden orkestereiden kanssa ja säveltänyt muun muassa paljon elokuvamusiikkia.
– Sinfoniaorkesterille kirjoittaminen on mestaruuslaji, jota oppii vain tekemällä. Ukko Nooakin on haastava biisi sovittaa täydelle orkesterille.
Hietala on aiemmin sovittanut Radion sinfoniaorkesterille Käärijän viisuhitti Cha Cha Chan. Silloin sovitus tehtiin pelkälle orkesterille, mutta tällä kertaa mukaan saatiin myös artistit solisteiksi.
– Peten kohdalla sovittaja yrittää saada rockmusan anarkiaa, rupisuutta ja särmää kehiin. Lindan taas olen kuullut jo 23-vuotiaana soittavan Kansallisoopperan orkesterissa, eli tiesin, kuinka hyvä muusikko hän on.
Avaa kuvien katselu
Musiikkitalon äänitarkkaamossa oli kuvausten aikana keskittynyt tunnelma. Timo Hietala kuuntelee ja seuraa nuotteja tarkasti. Kuva: Hanna Tikka / Yle
Sovituksen suurin haaste oli saada sinfoniaorkesteri ja rytmimusiikki toimimaan yhdessä.
– Sinfoniaorkesteria ei voi laittaa soittamaan komppia, se ei kuulosta hyvältä vaan vaivaannuttavalta. Siitä syystä se formaatti pitää jollain tavalla rikkoa.
Nopeasti toteutetussa tuotannossa oli monenlaisia aikataulupaineita, ja Hietalalle annettiin sovitustyöhön vain viikko. Työtä oli kuitenkin helppo tehdä toisten muusikoiden kanssa.
– Me kuulutaan samaan heimoon. Kaikki ymmärsivät, että nyt on kiire, ja puhalsivat yhteen hiileen. Se on tosi siistiä.
Myös Linda Lampenius kuvailee, miten klassisessa ympäristössä oma ego unohtuu. Tärkeämpää on olla osa musiikillista teosta.
– Ei olla enää Linda ja Pete solisteina, vaan kaikki ovat osa sitä musiikkia.
Toukokuussa Liekinheitin nähdään vihdoin Wienin viisulavalla. Mitä Lampeniuksella ja Parkkosella on vielä edessä ennen h-hetkeä?
– Hiotaan, hiotaan koko ajan. Treenataan ja hiotaan, ja hiotaan, ja sit treenataan. Ja sit hiotaan, kaksikko tiivistää hymyillen.
Avaa kuvien katselu
Kuvausten jälkeen Parkkonen ja Lampenius ehtivät vielä vastaamaan muutamaan kysymykseen. Kuva: Hanna Tikka / Yle