Haloo Helsingillä on myös kappale Ei suomalaiset tanssi, jota tosin ei kuultu tänään. Tässä yhtye osoitti sen itse vääräksi tulkinnaksi, kuten yleisökin keikan mittaan. Ville Laine
Jos ensimmäisessä Tappara–Ilves-välierässä halli jäi täyttymättä, niin Haloo Helsingillä ei ongelmaa ollut. Lauantai-illan Nokia-areenan keikkaa ylistävän Ville Laineen mukaan tämä ei sinällään yllätä, sillä bändi on pelannut pelin jo läpi Suomen musiikkikentällä. Nyt voi jo spekuloida seuraavaa siirtoa.
Tänään 14:03
| Päivitetty tänään 17:00
Yksi viime päivien puheenaiheista on ollut Tapparan ja Ilveksen paikallisvälieräsarjan lipunmyynnin yskähtely, kun varsinkin torstain avausottelussa isoja osia katsomosta huusi tyhjyyttään.
Välieräsarja joutui lauantaina väistämään Nokia-areenaan jo aiemmin buukattua Haloo Helsingin areenakiertueen päätöskeikkaa ja toisin kuin jääkiekkosarjassa, tyhjiä katsomoja ei näkynyt, vaan halli oli täynnä ääriään myöten.
Nokia-areenalla ei tarvinnut tänään ihmetellä tyhjiä katsomoita. Ville Laine
Haloo Helsinki! viettää tänä vuonna kaksikymppisiään ja juhlallisuudet ovat siis alkaneet tuoreimman albumin, viime vuonna ilmestyneen Voiko enkelitkin eksyä, ympärille rakennetun areenakiertueen myötä. Hallit ovat täyttyneet muillakin paikkakunnilla, joten Haloo Helsingin suosiolle ei näy loppua. Eturivin paikkoja oli tänäänkin tiettävästi jonotettu hyvissä ajoin aamusta asti tunnelman ollessa riehakas, sekä eturivissä että koko hallissa. Tällaiselle vanhemman polven ihmiselle tuli vahva mielikuva oman nuoruuden Dingo-maniasta, joka on Haloo Helsingin myötä päivittynyt uudelle vuosituhannelle.
Voiko enkelitkin eksyä ilmestyi viime vuoden puolella, jolloin areenakiertueenkin piti alun perin olla, mutta kiertuetta lykättiin keväälle yhtyeen laulajan Elli Haloona tunnetun Elisa Tiilikaisen raskauden ja ensimmäisen lapsensa syntymän vuoksi. Onnea siis tuoreelle äidille! Jos Nokia-areenan yleisöltä kysytään, hyvää kannatti selvästikin odottaa, sikäli hyvä tunnelma hallissa oli koko keikan ajan.
Tuore äiti Elli Haloo hehkui myös bassonsa varressa. Ville Laine
Illan avannut Rebekka Holi sai todennäköisesti rutkasti lisää tietoisuutta, vaikka plakkarissa on jo esimerkiksi Vuoden Alternative -palkinto viime vuoden Indie Awardseissa. Ville Laine
Haloo Helsinkiä lämmitteli uuden polven laulaja-lauluntekijä, indie-piireissä jo suureen suosioon noussut Rebekka Holi. Nyt hänellä oli tuhannen taalan paikka tulla laajemminkin tunnetuksi, vaikka täyttöaste hänen osuutensa aikana hallissa oli toki vielä vajaa, mutta hänen settinsä loppumetreillä halli oli jo vähintään puolillaan, joten uusia korvia taiteelleen oli varmasti saavutettu.
Haloo Helsinki on saavuttanut Suomen musiikkikentällä lähestulkoon kaiken saavutettavissa olevan, josta osoituksena on tämänkin iltainen täysi sekä asialleen omistautuneen innokas Nokia-areena.
Holilta on ilmestynyt jo kolme albumia, joiden sisältöä hän ehti esittelemään puolisen tuntia. Sekä sanoituksissa että välispiikeissä korostuivat hänen omanlaisensa huumori ja esimerkiksi Koiranainen haukkumisineen oli suorastaan riemukas. Muita esitettyjä kappaleita olivat muun muassa Ulla ja Saippuoita haistelemaan. Holi esiintyi tänään duona kitaristinsa Meri Walleniuksen kanssa ja sai vähintään kuulijansa hyvälle tuulelle, eikä areenan yleisö säästellyt aplodeja hänellekään.
Haloo Helsinki! On pysynyt muuttumattomassa kokoonpanossa koko kaksikymmentävuotisen olemassaolonsa ajan. Ville Laine
Elli Haloo otti kontaktia esimerkillisesti joka katsomon osan suuntaan. Ville Laine
Illan kyseenalaistamaton päätähti oli kuitenkin Haloo Helsinki yleisön suorastaan kihistessä liitoksissaan odottaessaan idoleitaan lavalle. Odotusmusiikin koostaja voi myös onnitella itseään, sillä muun muassa Kula Shakeria sekä useammankin kappaleen Kill Bill -elokuvan soundtrackilta sisältänyt odotusmusiikki hiveli ainakin allekirjoittaneen korvia.
Ennen Haloo Helsingin saapumista lavalle ämyreistä tulikin juuri Kill Bill -elokuvasta tuttu Nancy Sinatran Bang Bang – My Baby Shot Me Down, joka oli oiva johdanto illan keikkaan, sillä Haloo Helsinki aloitti keikan ensimmäisen näytöksen Pulp Fiction -kappaleellaan ja asustus mustine aurinkolaseineen olikin kuin suoraan kyseisestä Quentin Tarantinon elokuvasta. Uusimman albumin Vegas jatkoi samoissa maisemissa liikkumista.
Kädet heiluivat yleisössä yhtenä aaltoliikkeenä muun muassa Kiitos ei ole kirosana -kappaleen tahdissa. Ville Laine
Yleisö oli kuin sulaa vahaa yhtyeen käsittelyssä ja uusi albumikin tuntui olevan valtaosalla hallussa, sillä koko keikasta lähes puolet koostui uuden albumin kappaleista kuten ensimmäisen näytöksen Hys Hys ja osuuden päättänyt albumin nimiraita. Välissä kuultiin yhtyeen tuotannon tuoreemmasta päästä kännykkävalojen tuikkeessa yhteislaulua nostattanut Piilotan mun kyyneleet sekä kädet yhtenä aaltoliikkeenä heilumaan laittanut Kiitos ei ole kirosana.
Keikka oli jaettu tavallaan kolmeen näytökseen ja seuraavaan yhtye vaihtoi pikaisesti valkoisiin, joka toi kontrastia alun mustiin pukuihin. Kontrastia toi myös musiikki, sillä alun poprock-tykitys balladeineen vaihtui nyt akustisemmaksi ja kantrihenkiseksi. Tässä osiossa oli mukana myös illan ainoat vierailijat eli Kukka Lehto viulussa ja Erno Laitinen lap steelissa (slide kitara) ja uruissa. He toivatkin mukavaa syvyyttä osion aloittaneisiin kappaleisiin Neljä vuodenaikaa, Kaksi ihmistä, Supermies ja Kutsu mua jumalaksi Elli Haloon jutustellessa hyväntuulisena kappaleiden väliin. Slide kitarointi yleisesti on kovasti mieleeni, joten tämä osuus oli suorastaan mannaa korville. Ehkä alkaa myös ikä tehdä tepposensa, kun myös kantri alkaa aiheuttamaan mielihyvää. Tähän väliin voi myös todeta, että illan valot ja videoshow koko lavan levyisellä näytöllä olivat ihan kansainvälistä tasoa näyttävyydeltään, eikä siis tarvinnut kalveta Taylor Swiftin ja kumppaneiden rinnalla tämän suhteen.
Kukka Lehto tuki toista osiota viulullaan. Hänellä on myös oma kansanmusiikkiyhtye Pauanne. Ville Laine
Myös tuottajana kannuksensa ansainnut Erno Laitinen toi kantrihenkisyyttä lap steelillaan. Ville Laine
Keikan visuaalinen ilme oli areenatasoa kuten kuuluukin. Ville Laine
Osion loppu nosti taas poprock-kierroksia Eurojackpotilla ja Texas puolestaan toi esiin kitaristien Leo Hakasen ja Jere Marttilan räppäystaidot, Elli Haloon heiluessa ympäri lavaa tamburiinin kanssa. Nykyisin tosin genret kietoutuvat kaikkiaan yhteen rajapintojen ollessa vähintäänkin häilyviä, pokkasihan Voiko enkelitkin eksyä vastikään Iskelmä Gaalassa vuoden albumi -tittelin. Myös Emma-gaalassa on Haloo Helsinki loistanut vuosien saatossa rock- ja popkategorioissa, joten ota näistä tyylilajeista nyt selvää. Pääasia on joka tapauksessa, että juttu toimii ja kuulostaa hyvältä, kuten Haloo Helsinki tänään. Toinenkin näytös päätettiin herkkiin tunnelmiin Marttilan pianolla ja Hakasen kitaralla säestämään Ydintalveen, ehkä pateettista mutta niin ihanaa. Kännykkätuikkujen loisteessa siis suunnattiin kohti kolmatta ja samalla päätösnäytöstä.
Elli Haloo, kuten muukin yhtye, oli keikan ensimmäisessä osiossa kuin suoraan Quentin Tarantinon Pulp Fiction -elokuvasta. Kukaan ei sentään innostunut siteeraamaan Hesekielin ”tekstejä” elokuvan hahmon Jules Winnfieldin monologin hengessä… Ville Laine
Jere Marttila ja Leo Hakanen pääsivät kitaran soiton lisäksi esittelemään Texas -kappaleessa räppäystaitojaan. Ville Laine
Biitin pysyminen kasassa vaatii joskus kielen keskelle suuta ja hyvinhän ilta tahdittui Jukka Soldanin biitin myötä. Ville Laine
Kolmannen näytöksen aloitti sopivan lyhyellä Prodigy-henkisellä rumpusoololla Jukka Soldan, joka johti illan viimeiseen maistiaiseen uudelta albumilta eli Gardeniaan. Tämä antoi jo viitettä lopun täysimääräisistä reiveistä. Ensin kuitenkin Elli Haloo sai basson kaulalleen, kun palattiin hetkeksi ajassa taaksepäin yhtyeen alkuaikoihin Jos mun pokka pettää ja Maailman toisella puolen -kappaleilla. Jälkimmäisessä oli varmaan illan kovaäänisin yhteislaulu tunnelman ollessa katossa. Tämän jälkeen olikin sopiva hetki ottaa yhteiskuva yleisön kanssa, johon yleisöä ohjeistettiin sytyttämään valot kännyköihinsä. Valomeren täyttäessä hallin Elli Haloo totesi, että parempi olla huutamatta Ilvestä tai Tapparaa, joten yleisön tehtäväksi jäi huutaa yhteen ääneen ”Juice”. Sinänsä osuvaa, sillä Elli Haloo jatkaa oivaltavilla sanoituksillaan aikamme sanoittajamestarin Juice Leskisen jalanjäljissä.
Itse pidän eniten Haloo Helsingin rokkaavimmasta puolesta, joten Elli Haloota olisi suonut näkevänsä basson varressa pidempäänkin kuin lopun muutamissa kappaleissa. Ville Laine
Leo Hakanen suoriutui kitaransa varressa mainiosti, eikä muunkaan yhtyeen suorituksesta löytynyt moitteen sijaa. Ville Laine
Yhteiskuvan jälkeen jatkettiin vielä hetkinen tunnelmointia Kuussa tuulee -kappaleella, kunnes juhlat käynnistyivät täysimääräisenä Huuda!-kappaleen johdattaessa Hulluuden Highwayhin. Jälkimmäisessä permannolla alkoi villi tanssi ja pomppiminen, eikä varmaan yksikään jalkapari pysynyt lattiassa kiinni. Elli Haloo komensi myös istumakatsomot ylös, reivien suunnatessa samalla kohti lakipistettään. Beibi päätti vielä setin, kunnes ainoana encorekappaleena kuultu Reiviluola päätti illan nimensä mukaisesti reiveihin ja suureen juhlaan.
Ilta päättyi riehakkaisiin reiveihin. Ville Laine
Haloo Helsinki!, eli Elli Haloo, Jere Marttila, Leo Hakanen ja Jukka Soldan, aiheuttaa nykyajan Dingo-maniaa ainakin, jos on uskominen täydden Nokia-areenan innostunutta yleisöä. Ville Laine
Yleisö eli illan menoissa mukana joka solullaan. Ville Laine
Haloo Helsinki on saavuttanut Suomen musiikkikentällä lähestulkoon kaiken saavutettavissa olevan, josta osoituksena on tämänkin iltainen täysi sekä asialleen omistautuneen innokas Nokia-areena. Haloo Helsingin suosiolle ei näy loppua, joten yhtye toimii vetovoimatekijänä myös useilla ensi kesän festivaaleilla kuten Tammerfesteillä. Tämän illan perusteella vertaus 1980-luvun Dingo-maniaan ei vaikuta lainkaan liioitellulta.
Aika näyttää onko seuraava askel stadionkiertue, kun muu on jo saavutettu. Haloo Helsinki kysyy Voiko enkelitkin eksyä, itse he eivät tänään olleet eksyksissä.
Haloo Helsinki!, Nokia-areena, lauantaina 18.4.2026
Muokattu 19.4. klo 16.40: Korjattu rumpalin etunimi Jukka Soldaniksi