Hessu Ei katsoo odottavasti isäntäänsä, kun tämä yrittää saada kengät jalkaan. Kolme kuukautta vanha koiranpentu ei ymmärrä, miksi palvelusväen valmistautuminen vie niin kauan.
Stepan koiran nimi on oikeasti vain Hessu, mutta koska se kuulee ei-sanaa niin usein, pentu luulee sitä varmasti koko nimekseen.
Rap-artisti Stepa eli Joni Stenberg hymyilee tilanteelle. Vielä muutama kuukausi sitten hänellä olisi ollut ainoastaan oma musiikki päivittäin mielessään ensimmäisenä ja viimeisenä asiana.
Koiratkin on lopulta vain pienen hetken täällä //
Ja kymmenen aikoihin Ökö menee koisaa //
Miten ihmeessä ihminen voi rakastaa koiraa?Stepa / Ystäväni Ökö (Miten ihmeessä ihminen voi rakastaa koiraa)
– Jännittävää, kuinka koira menee nyt musiikinkin edelle, Stepa sanoo ja nappaa taluttimen käteensä.
Avaa kuvien katselu
Stepan koira vie nykyään niin paljon aikaa, että räppärin prioriteetit ovat muuttuneet. Kuva: Rami Moilanen / Yle
Koiranpentu, meditaatio ja hyväksytyksi tuleminen ovat auttaneet Stepaa näkemään arjen pienemmät murheet oikeassa mittakaavassa. Näin ei aina ole ollut.
Miksi oma mieli luo itselleen tuskaa? //
Mul on kaikki mitä tarviin ja loppu on plussaa //
Veikkaan et kaikki, jotka ei ole enää täällä //
Toivoo, että ihmiset rakastaa elämäänsäStepa / Kaikki mitä tarvitset on sinulla ollut aina
Stepan musiikkia on usein kutsuttu positiiviseksi, mutta hän itse kuulee siellä paljon surua. Kappaleessa Kaikki mitä tarvitset on sinulla ollut aina hän räppää, miten jotkut arvostavat elämää vasta kun joku kuolee.
– Ne sanoitukset on tarkoitettu voimaannuttavaksi; ihmisillä on yleensä kaikki, mitä he tarvitsevat. Mutta on minulla myös surullisia tekstejä, enemmän kuin iloisia.
Stepa yritti puhua masennuksestaan yhdelle kaverilleen, joka ei jaksanutkaan enää hetken päästä kuunnella.
Stepan elämässä on ollut aika, jolloin silmien avaaminen aamulla pilasi heti koko päivän. Peilistä katsoi vain tyyppi, joka ei osannut tehdä mitään.
– Oli vain kivaa haukkua itseään ja rypeä itsesäälissä.
Sitten yksi hänen kavereistaan kuoli vain 29-vuotiaana. Se oli ensimmäinen kerta, kun nuori mies joutui oikeasti tekemisiin kuolevaisuuden kanssa.
– Kun olet nuori, luulet että pysyt nuorena ja tulet aina olemaan. Tulikin sellaiset fiilikset, että mikä vitun järki tässä elämässä edes on, kun saat palkaksi kuoleman.
Avaa kuvien katselu
Masennusdiagnoosia Stepalla ei ole, mutta kyllä häntä masensi. Kuva: Rami Moilanen / Yle
Pahinta oli, ettei hän pitänyt itseään avun arvoisena.
– Masennus on niin viheliäinen. Kaikki ajatukset olivat sellaisia, että miksi nousisin sohvalta hakemaan apua, kun olen kuitenkin niin huono ihminen ja kulutan vain muiden aikaa.
Stepa oli silloin vähän alle kolmekymppinen, eikä silloinen ystäväpiiri tajunnut, mistä voisi olla kyse.
Avaa kuvien katselu
Stepa nauttii, kun voi nykyään keskittyä Hessu-pennun hyvinvointiin. Kuva: Rami Moilanen / Yle
Muutos ei tullut hetkessä. Ei ollut terapiaa, lääkitystä tai selkeää polkua ulos. Stepa ei osaa sanoa tarkkaa hetkeä – sama kaverin kuolema, joka ensin painoi alas, alkoi näyttäytyä toisenlaisessa valossa.
– Tajusin, että, okei, tämä loppuu joku päivä. Eikös se olisikin järkevää elää nyt, kun sinulla se elämä on? Se ajatus antoikin kauheat voimat.
Rauhaa mitä etsin, oli mun käsissä koko ajan //
Vihdoin oon vapaa, tunne hieno sielussani //
Kaikki kukat mitä etsin, on mun kotikadullaniStepa / Kaikki mitä tarvitset on sinulla ollut aina
Stepan keikkaviikonloput kuluvat tänä keväänä junissa ja soundcheckeissä. Ja nauraessa toinen toistaan tyhmemmille jutuille keikkakokoonpanon kanssa varsinkin toisena päivänä, kun edellisen illan myöhäinen keikka on vienyt yöunet.
Mitä tyhmempi vitsi, sen hauskemmalta se väsyneistä muusikoista tuntuu.
Avaa kuvien katselu
Stepa esiintyi Helsingissä Tavastialla 11.4.2026 kahdennentoista pitkäsoittonsa levyjulkaisukeikalla. Kuva: Lenni Hyvärinen, Lenskumedia
Välillä keikkaelämä väsyttää, mutta Stepa muistuttaa itseään: tämä on sen 16-vuotiaan pojan unelma.
Hän tietää myös aikaisemmasta lastensuojelutyöstä, että muusikon arki ei ole samalla tavalla rankkaa kuin monet muut ammatit.
Ja muutenkin tää kaikki on niin helppo heittää hukkaan //
älä kadota sun valoasi synkkään nurkkaan // Monien tilanne on vain siksi toivoton, että ne jahtaa kaikkea sitä, mitä niillä jo onStepa – Hyviä sisimmässä
Räppikulttuuri on perinteisesti rakentunut kovuudelle – pitää olla lyyrisesti parempi, kovempi kuin tuo toinen äijä. Stepa tunnistaa sen kulttuurin, jota itsekin on kuunnellut. Mutta hän näkee kentän laajentuneen.
Kaverin vaimo sanoi kerran nähneensä Stepan lempeänä ihmisenä.
– Olin aina ajatellut, että en voi olla räppärinä lempeä. Kun kuulin sen, ajattelin yhtäkkiä, että hitto, hyväksykää minut ja minun räppi tällaisena.
Avaa kuvien katselu
Stepan musiikkistudio on melko lähellä hänen kotia. Sinne hän vetäytyy tekemään biisejä samalla peruskalustolla, joka on palvellut jo vuosia: tietokone, äänikortti ja mikrofoni. Kuva: Rami Moilanen / Yle
Jossain vaiheessa uraa Stepa mietti, pitäisikö hänellä olla enemmän ja parempaa kalustoa: isompi miksauspöytä, enemmän näyttöjä, isompi huone.
– Harmittelin ja mietin jotain, mitä minulla ei ole. Nyt tuntuu siltä, että vau, te vanhat vehkeet olette ihania esineitä. Anteeksi, kun olin vähän ilkeä.
Stepa kertoo, kuinka syövän selättänyt isäpuoli opetti hänelle jotain oleellista.
Ennen studiosessiota hän kävelee ja antaa ajatusten liikkua. Kännykkään tallentuu muistiinpanoja, riimejä, havaintoja.
Hän sulkee silmänsä. Pään sisällä on paikka, jonne hän haluaa mennä päivittäin – maailma, jossa voi tehdä ihan mitä vaan, viimeistä siveltimenvetoa myöten.
Stepa kutsuu itseään koiransa palvelijaksi.
Koiranpentu Hessu odottaa kotona. Palvelusväki saa kohta kengät jalkaan ja lähtee ulos. Ja sekin on osa sitä hyvää elämää, jota Stepa on oppinut näkemään.
– En tiedä, onko minusta tullut hullu, kun olen joka päivä jotenkin iloinen ja kiitollinen. Minulla on koko ajan niin hyvä mieli, että tekisi mieli itkeä onnen kyyneleitä; Ei ole oikeasti mitään hätää.
Ja huomisen murheet, ne pilaa vain tämän ajan, kaikki kuolee anyway, taivas on raja //
Elämä on niin kaunis, siitä minä laulan, sillä tiedän, että elämä on myös traaginen ja hauras //Stepa – Hyviä sisimmässä
Stepa vierailee Puoli seitsemän -lähetyksessä keskiviikkona 22.4.2026.