Kun kerron ranskalaisille, että kirjoitan kolumneja samaan lehteen kuin Mika Waltari, arvostukseni nousee selvästi, kirjoittaa Helena Petäistö kolumnissaan.
Mika Waltarin teoksia on tähän mennessä käännetty 41 kielelle ja uusia painoksia otetaan jatkuvasti. Kuvassa Waltarin novelliteos Mullat kukkii. Kuva: Jaana Kankaanpää
Moniko tämän lehden lukijoista mahtaa tietää, että itse Mika Waltari oli aikoinaan Maaseudun Tulevaisuuden kolumnisti?
Kyllä vain, maailmankirjallisuuden tunnetuin suomalainen! Kirjailija, jonka teoksia on käännetty 41 kielelle ja joita yhä käännetään uusille kielille ja joista otetaan maailmalla aina vain uusia painoksia. Puhumattakaan siitä, että jopa Hollywood kiinnostui Waltarin tuotannosta ja lopulta teki elokuvan Sinuhe Egyptiläisestä.
Yhtä suurta maailmanmenestystä ei ole yksikään toinen suomalaiskirjailija koskaan saavuttanut. Nobelistimmekin on muualla tuntematon kuuluisuus, mutta Waltarin teoksia luetaan aina vain. On hienoa, että Maaseudun Tulevaisuudella on aikoinaan ollut tärkeä rooli suuren kirjailijan tulevaisuuden varmistamisessa.
”Mitä, onko Mika Waltari suomalainen?”, huudahti viereisen pesulan rouva hämmästyneenä Pariisissa, kun puhuimme Sinuhesta. Waltarin nimi tunnetaan Ranskassa, mutta kansallisuus yllättää.
Niinpä, miten voisi kuvitella, että joku suomalainen kirjoittaa tiiliskiven verran niin mukaansatempaavaa ja asiantuntevaa tekstiä muinaisesta Egyptistä, että vain yksi ötökkä on väärään aikaan väärässä paikassa? Impossible! Mahdotonta se on! Ranskalaiset puolestaan ovat innostuneita kirjasta Louvren valtavan Egypti-osaston ansiosta.
Nyt kirjan 80 vuoden kunniaksi kuuntelin YleAreenasta erinomaisen 22-osaisen kuunnelmasarjan, ja Sinuhe aukeni vieläkin paremmin kuin nuorena. Nyt korostui Waltarin ajattelun syvyys, kestävyys sekä universaalisuus.
Johannes Angelos taas on huipputeos, jolle Ranskassa on annettu vetävä nimi Bysantin rakastavaiset. Senkin filmausta harkittiin Hollywoodissa. Molempien ansiosta Waltaria kutsutaan Ranskassa Suomen Yourcenariksi. Marguerite Yourcenar oli Ranskan akatemian ensimmäinen naisjäsen ja ikonisen Hadrianuksen muistelmien kirjoittaja. Syyskuun 11. attentaatin jälkeen Johannes Angelos on ajankohtaisempi kuin koskaan, ja olen antanut sitä Ranskassa lahjaksi aina ministereitä myöten. Palaute on aina yhtä ylistävä.
Läpimurtoromaaninsa Suuri illusioni vain 19-vuotias Waltari kirjoitti Pariisissa, josta hän huumaantui jo vuotta aiemmin Tulenkantajien mukana. Ranska oli Waltarille vahva inspiraatiolähde, sillä jo 18-vuotiaana hän matkusti peräti kolmeksi kuukaudeksi Pariisiin ja tutustui perusteellisesti maan historiaan ja kirjallisuuteen. Se jos mikä oli epätavallista 1920-luvun Suomessa.
Kun kerron ranskalaisille, että kirjoitan kolumneja samaan lehteen kuin Mika Waltari, arvostukseni nousee selvästi. Mutta entä, jos paljastaisin, ettei suurella Waltarilla ole kotimuseota Helsingissä, eikä hänen kaupunginosansa Töölö ole nimennyt edes kirjastoaan Waltarin mukaan? Sitä pidettäisiin skandaalina. Ja sitä se todella on, sillä meillä ei ole ketään muuta kirjailijaa, jolla on potentiaalia houkutella ulkomaalaisia.
Kolumnin kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija.