Suomen ensimmäinen idänkirsikorento (Sympecma paedisca) löydettiin vuonna 2002. Kymmenessä vuodessa laji levisi koko etelärannikolle. Nykyään sen säännöllinen esiintymisalue rajautuu noin Pori–Lappeenranta-akselin eteläpuolelle. Yksittäishavaintoja on toki pohjoisempaakin.

Nimen mukaisesti kyse on levinneisyydeltään itäisestä lajista. EU:n mittakaavassa laji on harvinainen ja listattu luontodirektiivin IV-liitteeseen, jonka lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Niiden lisääntymispaikkojen hävittäminen tai edes heikentäminen on kiellettyä. Idänkirsikorento on meillä rauhoitettu myös luonnonsuojelulain nojalla.

Sudenkorennoksi se on suomalaisessa lajistossa melkoinen kummajainen. Laji talvehtii aikuisena sopivan kasvillisuuden suojissa eli loppukesällä aikuistuneet korennot lentävät vielä seuraavana keväänä. Viime syksynä lajista tehtiin useita havaintoja Jämsän Kaipolasta. Laji voi lämpiminä keväinä lähteä lentoon jo maaliskuun lopulla. Korentoja onkin tänä keväänä innokkaasti etsitty Jämsästä, mutta tuloksetta.

Olin 11. huhtikuuta Muuramessa etsimässä käärmeitä. Aurinko porotti lämpimästi rinteeseen, ja lennossa näkyi useita sitruunaperhosia ja suruvaippoja. Kyyt pysyttelivät piilossa, mutta yhtäkkiä edessäni olleelle kaatuneelle kelolle laskeutui sudenkorento. Hieraisin silmiäni ja otin muutamia kuvia.