Karkkilan seurakunta sai ympäristödiplomin huippupisteet vuonna 2025, ja osana diplomin valmistelua seurakuntaan valittiin liikunta-agentti. Tehtävän sai yksimielisesti talouden toimistosihteeri Päivi Laari.

Valinta ei ollut yllätys: Laarille luonto ja liikkuminen ovat luonnollinen osa arkea – eivät suorittamista tai pakkoa.

– Elämänkokemus ja arki ovat opettaneet ehkä enemmän kuin kirjat ja kurssit, Laari sanoo.

Hän ei laske askelia eikä tee treeniohjelmia. Liikkuminen tapahtuu silloin, kun lähdetään ulos – usein suoraan kotiovelta.

– Ikkalan luontopolku alkaa melkein pihasta. Metsään meneminen rauhoittaa ja antaa tilaa hengittää.



Ikkalan luontopolku lähtee miltei Laarin kotiovelta. Päivi Laari

Monelle luomakunta on paikka, johon hakeudutaan nimenomaan rauhoittumaan. Työelämän kiire, jatkuva ärsyketulva ja päänsisäinen puhe kuormittavat monia.

– Informaatiota ja vaatimuksia tulee joka suunnasta. Luonnossa niitä ei ole. Siellä ei tarvitse olla tehokas tai onnistua, Laari kuvaa.

Hän on kokenut, että luonnossa liikkuminen tai oleminen tuo sisäistä rauhaa.

– Metsässä ei tarvitse selittää itseään eikä olla mitään muuta kuin on.

Laari ajattelee, että rauhattomuus ei jää vain oman mielen asiaksi, vaan heijastuu helposti ympäristöön ja ihmissuhteisiin.

– Kun ihminen on jatkuvasti levoton, maailma alkaa näyttää joko uhkalta tai asialta, jota pitäisi hallita.

Luonto on ollut Laarille tärkeä tuki myös vaikeampina hetkinä. Suru on tullut hänenkin elämässään todeksi.

– Surussa sanat eivät aina lohduta. Luonto ei vaadi mitään. Se ei hoputa eteenpäin.

Hän kokee, että metsässä voi olla sellainen kuin on – myös keskeneräinen ja väsynyt.

– Kun katsoo vanhaa metsää tai kuuntelee tuulta, huomaa, että kaiken muuttuvan keskellä on jotakin pysyvää. Se tuo lohtua ja turvaa.

Luonnossa liikkumisella ja olemisella on Laarin mukaan vaikutus myös kehoon.

– Metsässä liikkuminen rauhoittaa hermostoa. Se laskee hälytystilaa, jossa moni meistä elää lähes jatkuvasti.

Aistit heräävät ja saavat toimia luonnollisesti.

– Havupuiden tuoksu, sammal jalan alla ja lintujen äänet palauttavat tähän hetkeen ja läsnäoloon.



Luonnossa liikkuminen rauhoittaa. Päivi Laari

Laari harrastaa lintubongausta ja seuraa erityisesti kevään muuttolintujen paluuta.

– Minua kiehtoo se, miten linnut löytävät samoille pesimäpaikoille vuodesta toiseen. Ne luottavat sisäiseen kompassiinsa. Lintu ei palaa vain maantieteelliseen paikkaan, se palaa omaan olemukseensa.

Laari ajattelee, että syvällä ihmisessä on kaipaus kotia kohti, vaikka arjen kiire välillä peittää sen.

– Onneksi me olemme enemmän kuin ajatuksemme, kokemuksemme ja tunteemme. Luonnon läheisyys auttaa pysähtymään ja kuulemaan paremmin, mitä me syvällä sisimmässämme olemme Luojan luomina.

Laari toivoo, etteivät ihmiset ajattelisi luontoon lähtemistä liian vaativana.

– Ei tarvitse lähteä kauas tai omistaa erikoisvarusteita. Usein lähimetsä ja pieni hetki riittää.

Luonto tarjoaa rauhaa ilman ehtoja.

– Se muistuttaa, että riittää kun on. Ja se on aika paljon nykypäivänä.