”Olen sanonut viimeiset kymmenen vuotta, että lopetan urani. Keikkoja on sovittu syksyllekin, mutta katsotaan, olenko kunnossa ja hengissä. Täytän tänä vuonna 88 vuotta”, Pirkko Mannola tunnustaa Kotilieden haastattelussa.
Hän sanoo elävänsä päivän kerrallaan, ja Pirkolle ikä on paljon muutakin kuin vain numero. Vanheneminen ei ole kivaa, koska monesta asiasta joutuu luopumaan.
”Olin hiljattain Barcelonassa ja päätin, etten enää lennä. Ennen matkustin ympäri maailmaa, mutta nyt etsin lähtöporttia ruuhkaisella lentokentällä aivan paniikissa.”
Pirkko tunnustaa, että ikä tekee pelokkaaksi ja kärsimättömäksi, mutta huumorilla selviää.
”Vanhetessa raput tulevat korkeammiksi, kaiteesta joutuu pitämään kiinni ja on hyvä ostaa housut, joissa on kuminauha”, hän nauraa.
Göran kannustaa keikoille – ”Yleisö on hengissä pitävä voima”
Pirkko Mannola kiitollinen siitä, että muisti ja jalat toimivat.
”Pystyn ajamaan autoa ja käymään joogassa. Yhtenä päivänä menin ensin kuntosalille, sitten joogaan ja kävelin 9000 askelta. Makasin illalla kotona reporankana”, hän kertoo.
Pirkko tunnustaa, että keho rapistuu ja myöntää, ettei kaikkea pysty enää tekemään. Onneksi joogaa voi harrastaa loppuun saakka.
”Puolisoni Göran kannustaa minua ottamaan keikkoja, koska saan valtavasti voimaa. Yleisö on hengissä pitävä voima”, Pirkko kertoo Kotilieden haastattelussa.
Hän haluaa olla esimerkki senioreille, että hänenkin iässään voi yhä nousta lavalle.
”Ennen tein aina spagaatin, jos keikka meni huonosti, koska silloin katsojat eivät muista virheitä. Olen luonnostani notkea, joten spagaatti ei ole temppu eikä mikään. Sillä olen saanut monet aplodit.”
Lesket kohtasivat
Pirkko Mannola tapasi Göran Stubbin ensikerran vuonna 1959, kun hän oli missinä esittelemässä konttorikoneita Göranin työpaikan näyttelyssä. Mies kysyi, lähtisinkö treffeille. Missi-Pirkko vastasi, että ”miettisi vähän asiaa”.
”Lähes 60 vuotta myöhemmin kohtasimme Tapiolan Stockmannilla. Sanoin Göranille, että nyt voisin tulla ja annoin puhelinnumeroni. Göran soitti samana iltana ja kutsui illalliselle. Hän oli kattanut pöydän ja tarjosi kukkoa viinissä. Olin otettu”, Pirkko kertoo.
Myöhemmin hän kuuli, että Göran oli hankkinut ruoat cateringista.
Pirkko Mannola ja Göran Stubb kohtasivat toisensa jo 1950-luvulla. Rakkaus syttyi 50 vuotta myöhemmin.
© Otavamedia
”Olimme kumpikin leskiä. Göranin vaimo Citte kuoli vuonna 2008, ja Åke 2009. Meillä oli yhteinen ystäväpiiri, joten on ihme ja harmi, ettemme tavanneet aiemmin. Muutama vuosi meni hukkaan.”
Pirkko tietää, ettei ole itsestään selvää, että löytää rakkauden yli 70-vuotiaana.
”En hakenut ketään – päinvastoin. Minulla oli kaksi mäyräkoiraa ja ajattelin, että elämä menee mukavasti niitä hoidellessa.”
”Kosin karkauspäivänä”
Pirkko kuitenkin oivalsi heti, että Göranissa on jotain erityistä.
”Kosin häntä karkauspäivänä.”
Göran on tuonut Pirkon elämään varmuutta, tasapainoa ja rauhallisuutta.
”Hän ei hosu eikä sähellä kuten minä. Yritämme elää täyttä elämää. Käymme kulttuuririennoissa, Göran jääkiekkopeleissä ja minä ystävien kanssa shoppailemassa.”
Pirkko kuvaa parin arkea yksinkertaiseksi.
”Göran nousee ensin ja istuu nojatuoliin päivän lehtien kanssa. Hän lukee ensin Husiksen, minä Hesarin, ja sitten vaihdamme lehtiä. Göran ei jätä ikinä jumppaa välistä, vaan polkee joka aamu puoli tuntia kuntopyörää”, hän kuvailee Kotiliedessä.