New Jerseyssä Yhdysvalloissa Charles ja Anne Lindberghin luona vietettiin rauhallista koti-iltaa maaliskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1932. Hoitaja oli valmistelemassa yöpuulle pariskunnan pientä poikaa Charles junioria, jota kutsuttiin hellittelynimellä Baby Charlie. Käydessään kymmenen aikaan varmistamassa, että lapsi oli nukahtanut, hoitaja hämmästyi huomatessaan, että pinnasänky oli tyhjä.
”Lapsemme on varastettu”, Charles Lindbergh huudahti kuullessaan poikansa katoamisesta.
Suuretsinnät käynnistettiin nopeasti, eikä kukaan voinut olla törmäämättä Baby Charlien kuvalla varustettuihin etsintäkuulutuksiin.
Lindberghin lapsen kidnappaus ja murha herättivät järkytystä ympäri maailmaa. Tapaus jäi historiaan ”vuosisadan rikoksena” ja ”hirvittävänä tragediana”, kuten kirjailija Candace Fleming kuvailee tapahtumia Charles Lindberghistä kirjoittamassaan elämäkertateoksessa The Rise and Fall of Charles Lindbergh.
Pari kuukautta lapsen katoamisen jälkeen muuan kuorma-autokuski teki järkyttävän löydön: alle kaksivuotiaan pienokaisen lehdillä peitetty, syvässä mätänemistilassa ollut ruumis löytyi Lindberghien kotitalon lähellä sijainneesta metsästä.
Vastavihityt lentäjäsankari Charles ja kirjailija Anne Morrow Lindbergh vuonna 1929. Anne ei koskaan saanut tietää totuutta lapsensa murhasta tai miehestään.
Charles ja Anne Lindbergh olivat ”Amerikan kuninkaalliset”
Rikkaiden ja kuuluisien ihmisten lasten kidnappaukset eivät olleet tavattomia 1920–30-lukujen Yhdysvalloissa, jossa talouslama sai jotkut epätoivoiset ihmiset hankkimaan rahaa epärehellisin keinoin.
Kukaan ei ollut kuuluisampi kuin Charles Lindbergh, joka oli noussut yhdessä yössä tuntemattomuudesta koko maailman palvomaksi supersankariksi sen jälkeen, kun hän oli toukokuussa 1927 ylittänyt yksin pienkoneellaan Atlantin valtameren.
Hän oli ensimmäisenä ihmisenä onnistunut lentämään hengenvaarallisen 33 tuntia kestäneen lennon ilman välilaskua New Yorkista Pariisiin. Vasta 25-vuotias Lindbergh sai lempinimen Yksinäinen kotka.
”Enkelin lailla lensit kaikkien sydämiin”, laulettiin eräässä Lindberghin kunniaksi rustatussa suositussa laulussa. Pitkä ja komea nuori huimapää oli yhtäkkiä aikansa tavoitelluin poikamies. Toukokuussa 1929 Lindbergh meni naimisiin kirjailijan uraansa aloittelevan 21-vuotiaan Annen kanssa, jonka diplomaatti-isä oli Yhdysvaltojen rikkaimpia miehiä.
Suuri yleisö ihaili menestynyttä paria ”Amerikan kuninkaallisina”, joiden sadunhohtoisen elämän kruunasi kultakiharaisen esikoispojan syntymä kesällä 1930.
Enkelikiharainen Charles Augustus Lindbergh junior oli äitinsä silmäterä mutta ankaran isänsä halveksunnan kohde.
Karmea löytö läheltä kotitaloa
Sieppaaja oli jättänyt lastenhuoneen ikkunalaudalle huonolla englannin kielellä kirjoitetun kiristyskirjeen, jossa lapsesta vaadittiin 50 000 dollarin suuruiset lunnaat. Ikkunan alapuolelta löytyivät rikkinäiset tikapuut.
Poliisit kuulustelivat palvelusväkeä epäillen, että joku henkilökunnasta oli saattanut olla yhteistyössä rikollisten kanssa. Miten nämä olisivat voineet muuten tietää, missä lastenhuone sijaitsi yli kymmenen huonetta käsittävässä talossa ja mihin aikaan lapsi laitettiin nukkumaan?
28-vuotias kotiapulainen Violet Sharp ahdistui kuulusteluissa niin paljon, että hän teki itsemurhan juomalla hopeanpuhdistusainetta. Myöhemmin eräs mies kertoi olleensa Violetin kanssa pubissa sieppausiltana, joten tämä oli ollut syytön.
Charles Lindbergh sai pian oudon puhelun. Soittaja oli 72-vuotias eläkkeellä oleva opettaja John F. Condon. Hän kertoi julkaisseensa newyorkilaisessa sanomalehdessä kirjeen, jossa hän tarjoutui välittäjäksi sieppausdraamassa. Tämän jälkeen itseään kidnappaajaksi väittänyt mies oli ottanut Condoniin yhteyttä.
Lindbergh antoi Condonille 50 000 dollaria ja seurasi itse vähän matkan päästä autossa, kun tämä luovutti öisellä hautausmaalla rahat sieppaajalle, jota Condon kutsui nimellä ”Hautausmaa-John”. Vastineeksi rikollinen sujautti Condonille lapun, johon oli raapustettu, että lapsen voi noutaa eräästä veneestä.
Lasta tai venettä ei kuitenkaan löytynyt. Sen sijaan Charles juniorin ruumis löydettiin toukokuussa kallo murskattuna. Ilmeisesti lapsiparka oli surmattu jo samana päivänä, kun hänet oli kidnapattu.
Lavaste vai aito johtolanka? Poliisit löysivät Lindberghien talon ulkoseinustalta tikkaat, joita pitkin oletettu sieppaaja mahdollisesti kiipesi lastenhuoneeseen.
© Ullstein Bild
Puuseppä valitsi kuoleman
Rikostutkinta junnasi paikoillaan, kunnes poliisi vangitsi saksalaisen puusepän ja pikkurikollisen Bruno Hauptmannin. Hauptmann oli ollut tankkaamassa autoaan huoltoasemalla ja maksanut bensiinin rahaliikenteestä poistetulla setelillä, jonka sarjanumero oli sama, jolla lunnasrahat oli maksettu.
Huoltoaseman hoitajan epäluulo heräsi, joten hän kirjoitti Hauptmannin auton rekisterinumeron ylös ja teki ilmoituksen poliisille. Kotietsinnän yhteydessä loput lunnasrahoista löytyivät Hauptmannin autotallista. Kukaan ei uskonut, kun hän kertoi rahojen kuuluvan kuolleelle ystävälleen.
Candace Fleming kertoo teoksessaan, että tammikuussa 1935 alkaneesta ja viisi viikkoa kestäneestä murhaoikeudenkäynnistä tuli kaikkien aikojen mediasirkus.
Charles Lindbergh vakuutti todistajana, että juuri Hauptmann oli mysteerimies ”Hautausmaa-John”, jolle Condon oli luovuttanut lunnasrahat kolme vuotta aiemmin:
”Ei ole epäilystäkään, Hauptmann teki sen.”
Nämä sanat sinetöivät Hauptmannin kohtalon. Suuren yleisön sympatiat olivat alusta saakka Lindberghin puolella, eikä rikollisen taustan omanneella maahanmuuttajalla ollut mitään mahdollisuutta puolustautua amerikkalaisten epäjumalaa vastaan.
New Jerseyn osavaltion pormestari tarjosi Hauptmannille sopimusta: jos tämä myöntäisi syyllisyytensä lapsenmurhaan ja paljastaisi mahdolliset rikoskumppaninsa, sähkötuoli vaihdettaisiin elinkautiseksi.
Hauptmann kieltäytyi vakuuttaen syyttömyyttään loppuun asti ja sanoi, ettei voinut tunnustaa rikosta, jota ei ollut tehnyt. Pienen pojan 36-vuotiaan isän elämä päättyi sähkötuolissa huhtikuun kolmantena päivänä vuonna 1936 väkijoukon hurratessa.
Maailmankuulun lentäjän kadonnutta poikaa etsittiin julisteiden avulla.
Joutuiko syytön mies sähkötuoliin?
Lindberghin lapsen murhasta on esitetty yli 90 vuoden ajan monenlaisia spekulaatioita ja salaliittoteorioita. Jotkut epäilevät yhä, että sähkötuoliin joutui väärä mies. Hauptmannin leski Anna Hauptmann uskoi miehensä syyttömyyteen kuolemaansa saakka ja yritti vuosikymmenten ajan saada New Jerseyn osavaltion myöntämään virheensä – turhaan.
Joidenkin mielestä Hauptmann tuomittiin kuolemaan liian kevyesti pelkkien aihetodisteiden perusteella. On pidetty jopa mahdollisena, että poliisit hävittivät todistusaineistoa miellyttääkseen vaikutusvaltaista Lindberghiä ja Hauptmann lavastettiin syylliseksi.
Lindberghin suosio alkoi kuitenkin hiipua toisen maailmansodan aikana, sillä hän levitti julkisissa puheissaan avoimesti natsipropagandaa ja julisti ihailevansa Hitleriä ”tulevaisuuden johtajana”. Yhdysvaltojen aloitettua sodan Saksan kanssa loppuvuodesta 1941 Lindbergh sai paljon vihamiehiä, eikä hän osoittanut pienintäkään myötätuntoa juutalaisten kärsimyksiä kohtaan edes sen jälkeen, kun keskitysleirien kauhut tulivat sodan jälkeen yleiseen tietoon.
”Hän ei ollut enää sankari, vaan petturi. Jeesuksesta oli tullut Juudas”, Lindberghistä elämäkerran kirjoittanut Lennart Pehrson kuvailee.
Sadistisen Charles-isän salaisuus
Charles Lindbergh kannatti 1900-luvun alussa muodissa ollutta eugeniikkaa eli rodunjalostusta, joka sopi mainiosti yhteen Hitlerin arjalaistamispolitiikan kanssa.
Muuan perhetuttu kertoi kauhistuneensa nähdessään, kuinka tunteettomasti ja sadistisesti Lindbergh kohteli Charles junioria. Lapsi oli sairas, kenties tämä poti luita haurastuttavaa riisitautia. Lindbergh oli töninyt ja heitellyt poikaansa tyynyillä ja nauranut taaperon vaappuessa vaivalloisesti vammautuneilla jaloillaan.
Lentäjä oli tunnettu julmista kepposistaan, joilla hän säikytteli vaimoaan ja palvelusväkeään. Muutamia kuukausia ennen kidnappausta ja murhaa Lindbergh sulki poikansa tuntikausiksi komeroon ja nautti nähdessään, kuinka Anne-äiti etsi lasta paniikin vallassa.
Tarinoiden tihkuessa julkisuuteen jotkut alkoivat epäillä, että Lindbergh oli saattanut olla itse osallisena lapsensa murhaan. Oliko lentäjä lavastanut kidnappauksen, kirjoittanut kiristyskirjeet ja surmannut lapsensa – tai palkannut jonkun ulkopuolisen tekemään likaisen työn?
Murhan motiivina oli teorian mukaan se, että rodullista puhtautta ihaillut narsistinen isä oli hävennyt ja vihannut poikaansa, koska tämä ei ollut fyysisesti täydellinen. Samalla hän oli passittanut sähkötuoliin viattoman miehen.
Charles Lindbergh kuoli syöpään vuonna 1974. Vuosia myöhemmin hänestä paljastui uusi pimeä puoli: lentäjällä oli ollut Euroopassa kolme salaista perhettä ja seitsemän avioliiton ulkopuolella syntynyttä jälkeläistä. Anne-vaimo, joka synnytti esikoisensa jälkeen vielä viisi lasta, kuoli vuonna 2001 saamatta koskaan tietää miehensä salatusta kaksoiselämästä.
Natsi, rasisti ja pettäjä – ja ehkä myös isä, joka murhasi oman lapsensa?
Lue myös: Tutkija Jukka Kyösti uskoo ratkaisseensa Kyllikki Saaren murhan