- Suomen asekaupat etenkin Israelin kanssa ovat nousseet esille Gazan sodan alkamisen jälkeen.
- Eduskunta hylkäsi tänään kansalaisaloitteen, joka olisi tuonut ihmisoikeusarvion osaksi Suomen asehankintoja.
- Suomi on jatkanut asekauppaa Israelin kanssa Gazan sodan aikana. Asiantuntija varoittaa kauppojen luovan turvallisuusriskin.
Suomen asekaupat etenkin Israelin kanssa ovat nousseet esille poikkeuksellisen rujon Gazan sodan alkamisen jälkeen. Asiaa puitiin tällä viikolla perjantaina eduskunnassakin: siellä äänestettiin kansalaisaloitteesta, jossa toivotaan asehankintojen sääntelyn lisäämistä.
Eduskunta hylkäsi aloitteen äänin 142–20.
Aloitteessa todetaan, että tällä hetkellä aseiden hankinnassa arvioidaan lähinnä niiden suorituskykyä, hintaa ja huoltovarmuutta, mutta sen sijaan hankintamaiden ihmisoikeustilannetta tai kansainväliseen oikeuteen liittyviä kysymyksiä ei oteta huomioon.
Tällä hetkellä puolustustarvikehankinnoista päättää joko puolustusvoimien logistiikkalaitos, puolustusministeri tai valtioneuvosto. Suurimmat aseostot on ohjattu valtioneuvoston päätettäviksi.
Kuitenkin pääministeri Petteri Orpo (kok.) olettaa, että ulkoministeriö tekee poikkeuksetta Suomen asekaupoista arvion. Orpo tuntuu pitävän itsestäänselvänä, että ulkopoliittisten näkökohtien pitää vaikuttaa tällaisissa asioissa.
Ylen Pääministerin haastattelutunnilla kesäkuussa 2025 esitetty toteamus ulkoministeriön roolista ei pidä paikkaansa. Ulkoministeriön lausuntoa edellytetään osassa asevienneistä, muun muassa Israeliin suuntautuvissa vienneissä, mutta tässä kohtaa haastattelutunnilla keskusteltiin nimenomaan asehankinnoista.
Pääministeri Petteri Orpo puhui asehankinnoista Pääministerin haastattelutunnilla 1.6.2025.
Puolustusministeriö on tällä vuosituhannella asehankintoja valmistellessaan pyytänyt ulko- ja turvallisuuspoliittista lausuntoa ulkoministeriöltä vain ja ainoastaan kerran vuonna 2002. Pyyntö koski israelilaisten rannikko-ohjusten hankintaa.
– Ulkoministeriön kanta oli tuolloin kielteinen, mutta puolustusministeriön päätös myönteinen. Päätöstä kritisoitiin eduskunnassa jätetyssä kirjallisessa kysymyksessä, Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen väitöskirjatutkija Kari Paasonen kertoo. Paasonen on perehtynyt erityisesti Suomen ja Israelin asekauppaan.
Tämän jälkeen ei ulkoministeriön kantaa ole kysytty, mutta joidenkin hankintojen kohdalla on ilmeisesti kuitenkin käyty keskusteluja puolustus- ja ulkoasiainhallintojen välillä.
Pääministeri kommentoi asiaa erityisavustajansa Veera Svahnin välityksellä: ”Pääministeri puhui haastattelutunnilla 1.6. ”asekaupasta”. Ulkoministeriö vastaa vientivalvonnasta. Suomella ei ole ollut maakohtaisia vientilinjoja tai periaatepäätöksiä, vaan jokainen tapaus käsitellään erikseen, noudattaen tarkkaa tapauskohtaista kokonaisharkintaa. Puolustushankinnoissa harkinnan tekee puolustusministeriö, joka noudattaa hankinnoissaan EU:n ja YK:n puitteissa tehtyjä linjauksia.”
Sähköpostivastauksessa ei suoraan oteta kantaa siihen, sanoiko Orpo virheellisesti haastattelutunnilla.
Asehankintojen osalta viestissä todetaan aivan oikein, että ”puolustushankinnoissa harkinnan tekee puolustusministeriö”. Eli ulkoministeriöllä ei ole siinä roolia.
”Asekauppa on myös ulkopolitiikkaa”
Puolustushallinnolle virtaa tällä hetkellä niin ylitsevuotavasti rahaa, etteivät kenraalit ole sellaisesta aiemmin kyenneet edes uneksimaan.
Kyse on Suomen mittakaavassa historiallisen suurista asehankinnoista.
Kansalaisaloitteen tekijöiden mukaan se, ettei hankintamaiden ihmisoikeustilannetta, turvallisuuspoliittisia kysymyksiä tai kansainvälistä oikeutta oteta huomioon, on ongelma monestakin syystä.
– Meille sääntöpohjainen kansainvälinen järjestelmä on tärkeä ihan jo pelkästään selviytymisen kannalta, ja jos me itse luodaan riippuvuutta ja liittolaisuuksia sellaisiin maihin, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia tai tätä järjestelmää ylipäätään, niin silloin se luo meille turvallisuuspoliittista riskiä, kuvataiteilija ja kansalaisaktivisti Pilvi Takala sanoo.
Avaa kuvien katselu
Kuvataiteilija Pilvi Takala on yksi eduskunnan hylkäämän, Suomen asehankintojen sääntelyä koskevan kansalaisaloitteen puuhahenkilöistä. Takala asuu ja työskentelee sekä Helsingissä että Berliinissä. Kuva: Seppo Ahava / Yle
Suomessa asehankinnoista säädetään laissa. Kansalaisaloitteen mukaan lakiin olisi pitänyt lisätä vaatimus, jonka mukaan asehankinnoissa arvioidaan myös hankintamaiden ihmisoikeustilannetta.
Ihmisoikeusarvioinnin tulisi perustua esimerkiksi YK:n päätöksiin ja asiantuntijalausuntoihin. Tämä varmistaisi, että päätöksiä ei tee pelkästään yksittäinen ministeri.
– Asekauppa on myös ulkopolitiikkaa. On pienempi vaiva punnita etukäteen, kuin sitten myöhemmin olla siinä tilanteessa, että nyt kun meillä jo on tämä riippuvuus hankintamaasta – niin sitten pyristellään siinä koukussa, Takala summaa.
Puolustusvaliokunta laati kansalaisaloitteesta mietinnön ennen äänestystä. Valiokunta suhtautui aloitteen sisältämiin esityksiin ja ajatuksiin kaksijakoisesti: toisaalta niitä pidettiin arvokkaina yhteiskunnallisen keskustelun avaajina ja toisaalta nykyjärjestelmä katsottiin kuitenkin toimivaksi ja riittäväksi.
Puolustusvaliokunnan mietinnön mukaan Suomen asehankinnat tehdään tarkoituksenmukaisesti, kustannustehokkaasti sekä valtion keskeiset turvallisuusedut ja Nato-yhteensopivuus huomioiden.
– On suuri vaara, että tämän asian vieminen lakiin hidastaa näitä jo ennestään pitkäkestoisia prosesseja, joita meidän kannaltamme kriittisten suorituskykyjen hankkimiseen liittyy. Lisäksi voisi hyvin olla niin, että se rajoittaisi Suomen mahdollisuuksia hankkia juuri niitä suorituskykyjä, joita välttämättä Suomen olosuhteisiin tarvitsemme, valiokunnan puheenjohtaja Heikki Autto (kok) perustelee.
Avaa kuvien katselu
Puolustusvaliokuntaa luotsaava Heikki Autto on kokoomuksen kolmannen kauden kansanedustaja Lapin vaalipiiristä. Saamelainen Autto on sotilasarvoltaan reservin kapteeni. Kuva: Esa Syväkuru / Yle
Valiokunta argumentoi nihkeää suhtautumistaan myös sillä, että nyt ehdotetun kaltaista sääntelyä ei ole käytössä missään Suomen verrokkimaassa EU-alueella, eikä myöskään muissa Pohjoismaissa.
Toisaalta muissa Pohjoismaissa ei 2000-luvulla ole myöskään tehty Suomea vastaavaa määrää asehankintoja Israelista.
Ulkoasiainvaliokunta on kansalaisaloitteesta antamassaan lausunnossa hyvin samoilla linjoilla puolustusvaliokunnan näkemysten kanssa.
11 hankintapäätöstä
Aseostot Israelista ovat Suomessa poliittisesti kiistanalainen aihe Israelin epäiltyjen ihmisoikeusrikosten takia. Lisäksi Israeliin liittyvät ulko- ja turvallisuuspoliittiset ulottuvuudet ovat haastavampia kuin muissa hankintamaissa.
Puolustusvoimien logistiikkalaitos luovutti pyynnöstä Ylelle tiedot kaikkiaan 11 Israeliin suuntautuneesta puolustusmateriaalin hankintapäätöksestä, jotka se oli tehnyt vuonna 2023 alkaneen Gazan sodan jälkeen. Hankintojen yhteisarvo oli runsaat 67 miljoonaa euroa.
Pääministeri Orpo ei ole ainut ministeri, joka ei tunnu olevan aivan perillä Suomen asehankinnoista: ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) sanoi keväällä 2025 Berliinin-vierailunsa yhteydessä, että ”Suomihan ei käytännössä käy minkäänlaista asekauppaa Israelin kanssa”.
Ministeri vastasi erityisavustajansa välityksellä sähköpostitse asekauppa-sitaattiinsa seuraavasti:
”Ministerin koko sitaatti Helsingin Sanomissa viittaa vientiin: ”Suomihan ei käytännössä käy minkäänlaista asekauppaa Israelin kanssa. Me ollaan jo viime hallituskaudella, Sanna Marinin hallituskaudella, hankittu suorituskyky, joka on meidän puolustukselle merkittävä Israelista, mutta tämän jälkeen käytännössä minkäänlaista tai juuri minkäänlaista puolustusvientiä ei ole ollut.” Ulkoministeri on johdonmukaisesti sanonut, että viime vuosina puolustustarvikkeiden vienti Suomesta Israeliin on ollut määrältään vähäistä. Varsinaisia aseita ei ole viety lainkaan vuoden 2014 alusta lähtien. Mitä tulee tuontiin, Daavidin linkoa ja siihen kytkeytyviä hankintoja ministeri ei ole kiistänyt.”
Avaa kuvien katselu
Suomi osti Israelilais-yhdysvaltalaisen Daavidin lingon huhtikuussa 2023. Se on korkealle ylettyvä, erilaisiin ohjuksiin, drooneihin ja lentolaitteisiin tepsivä ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Kuvassa linkoa esitellään tiedotusvälineille israelilaisessa Hatzorin lentotukikohdassa lähellä Tel-Avivia 25. helmikuuta 2016. Kuva: Amir Cohen / Reuters
Daavidin lingon ohjusoptiosta viestissä todetaan, että päätös siitä on tehty alkuperäisen hankintapäätöksen yhteydessä ja sen lunastusta puollettiin valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa joulukuussa 2024.
Kari Paasosen mielestä väite siitä, että Valtosen sitaatti viittaisi pelkästään vientiin, ei pidä paikkaansa.
– Koska sitaatissa todetaan ”Me ollaan jo viime hallituskaudella, Sanna Marinin hallituskaudella, hankittu suorituskyky, joka on meidän puolustukselle merkittävä Israelista” – tuossahan ministeri nimenomaan puhuu tuonnista.
Paasonen myöntää, että ”asekauppa” on toki hieman epämääräinen ja monitulkintainen termi, mutta hänen mielestään asia on tulkittava niin, että sillä tarkoitetaan sekä vientiä että tuontia.
– Ja erityisesti, kun ministeri sitaatissaan puhuu sekä viennistä että tuonnista, on mielestäni ainut mielekäs tulkinta, että myös ensimmäinen lause viittaa vientiin ja tuontiin.
Asehankinnat aiheuttavat riippuvuuksia
Kari Paasonen muistuttaa, että asehankintojen tekeminen aiheuttaa helposti myös riippuvuuksia, joilla voi olla vaikutuksia siihen, millaista ulkopolitiikkaa Suomi voi tehdä.
Tätä perustelua käytettiin ulkoministeriön lausunnossa vuodelta 2002, jolloin se esitti kielteisen kannan israelilaisten ohjusten hankintaan. Tuolloin ministeriö perusteli kantaansa sillä, että ”kauppa saattaa tehdä puolustusvoimat tärkeän asejärjestelmän osalta riippuvaiseksi konflikteille herkästä, tosiasiassa sotaa käyvästä maasta”.
Avaa kuvien katselu
Tampereen Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa (TAPRI) työskentelevä Kari Paasonen on perehtynyt Suomen ja Israelin väliseen asekauppaan. Paasonen on kuvattu paperiensa keskellä eduskunnan kirjastossa marraskuussa 2025. Kuva: Mikko Koski / Yle
Suomen hankkiessa puolustustarvikkeita esimerkiksi Israelista, maalla on mahdollisuus painostaa Suomea toimimaan haluamallaan tavalla vetoamalla siihen, että aseiden huoltoa tai päivityksiä rajoitetaan muutoin. Israelin tiedetään käyttäneen tätä painostuskeinoa Kolumbiaa vastaan ja toisaalta rajoittaneen asevientiä Georgiaan Venäjän painostuksen vuoksi.
Paasosen mielestä asehankintoja tehtäessä olisi perusteltua kysyä ulko- ja turvallisuuspoliittinen arvio ulkoministeriöltä.
Puolustustarvikkeiden hankinta ja vienti
Puolustustarvikehankinnoista päättää joko puolustusvoimien logistiikkalaitos, puolustusministeri tai valtioneuvosto. Suurimmat aseostot on ohjattu valtioneuvoston päätettäviksi.
Puolustustarvikkeiden viennissä päätöksen vientiluvan myöntämisestä tekee pääsääntöisesti puolustusministeri ja merkittävimmissä tapauksissa valtioneuvosto. Vientien kohdalla puolustusministeriö kuitenkin pyytää ulkoministeriöltä monesti ulko- ja turvallisuuspoliittista lausuntoa.
Ulkoministeriön kotisivuilla todetaan, kuinka harkinnassa otetaan huomioon muun muassa vastaanottajamaan tilanne erityisesti ihmisoikeuksien osalta.
Aseviennin kohdalla myös Suomen allekirjoittama YK:n asekauppasopimus ja Euroopan unionin neuvoston yhteinen kanta velvoittavat ottamaan huomioon muun muassa vientimaan ihmisoikeustilanteen ja osallisuuden konflikteissa.