Ilveksen tie vei jälleen kerran pronssiotteluun. Päävalmentaja Tommi Niemelän mielestä jokainen matka on silti menestys.
Tampere
Ilves–Tappara 3–4 (otteluvoitot 2–4)
SM-liigassa on kolme seuraa, jotka eivät ole yltäneet sarjan finaaleihin kertaakaan 2000-luvulla. Ne ovat Ilves, Sport ja Jukurit.
Lista on jokseenkin käsittämätön ottaen huomioon, millaiseksi kestomenestyjäksi Ilves on viime vuosina kivunnut.
Mutta neljännen kerran viiteen vuoteen välierät olivat joukkueelle ylitsepääsemätön este. Vielä ratkaisevaa kuudettakin ottelua Ilves johti maalein 3–0, mutta Tappara kampesi 4–3-voittoon ja viimeisteli neljännellä peräkkäisellä voitolla välieräsarjan 4–2.
Ilveksen joukkueessa pelaajat tulevat ja menevät, mutta suuseuran intohimoisille faneille keväiset pettymykset käyvät aina vain raskaammiksi.
Ilveksen päävalmentaja Tommi Niemelä piti välieräsarjan päätyttyä melkoisen performanssin Nokia-areenan uumenissa puhuessaan pettymyksistä.
– YouTubesta löytyy sellainen hyvä video. Tiedätte ehkä Giannis Antetokounmpon, koripalloilijan, Niemelä aloitti ja vaikutti selvästi innostuvan päästessään kertomaan tarinaa NBA-tähdestä.
– He olivat hävinneet kaksi vai kolme vuotta putkeen välierän, niin Giannisilta kysyttiin, että tämä oli nyt taas farssi vai oliko se failure (epäonnistuminen). Giannis sanoi hyvin, että there’s no failure in sports, there’s always a step to success.
– Eli kaikki tapahtumat, joita mekin koemme, onnistumisia tai epäonnistumisia, ovat askelia johonkin suuntaan. Niistä opitaan ja pyritään löytämään keinoja, joilla tehdään asioita taas paremmin.
– Urheilujoukkueen kausi on elämää miniatyyrikoossa. Mennään kymmenen kuukautta alusta loppuun ja päästään kokemaan tunteita, joita ei pääse muualla sellaisella vauhdilla.
– Ja sitten teemme sen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
– Ihan sama meidän yhteisölle ja kaikille muillekin. Aina voidaan sanoa, että on epäonnistuminen, jos häviää välierissä. Minä en itse näe sitä asiaa näin.
– Vaan tämä on taas askel kohti menestystä jossakin vaiheessa.
Ilves hävisi neljä peräkkäistä ottelua ja luisui pronssipeliin. Kuva: Mika Kylmäniemi / AOP
Tässä vaiheessa Niemelä piti tauon. Häneltä kysyttiin, kokiko hän Ilveksen kauden kaikesta huolimatta onnistumiseksi.
– Jokainen matka, mikä tehdään yhdessä, on menestys. Jokainen matka. Mitä tahansa me yhdessä teemme. Missä vaiheessa elämää tahansa. Se on aina menestys, Niemelä filosofoi.
– Se, puhutaanko jostakin tuloksesta, joka sitten tuo ehkä jonkin kirsikan kakun päälle, joka tuo jonkun täyttymyksen jollekin, niin sekin on tunne. Menee ohi taas, ja tulee taas se seuraava vaihe.
– Urheilu antaa tunteita ja saamme kaivata tunteita, mutta edelleen: jokainen matka, jonka teemme on menestys.
Ilves on junnannut nykyisessä pisteessään jo monen kauden ajan. Se on runkosarjan menestyjä ja vakiojäsen mitalipeleissä, mutta finaaleihin Ilves ei ole yltänyt nyt 28 vuoteen. Edellisestä mestaruudesta tulee ensi keväänä kuluneeksi 42 vuotta.
– Kaikkihan me haluamme voittaa, mutta harmin paikka, kun täällä on 15 muuta, jotka haluavat voittaa, Niemelä huomautti.
– Pitää hyväksyä se, että joskus toinen on parempi jossakin hetkessä. Tällä kertaa me olimme vähän heikompia kuin vastustaja.
Ilveksen fanit joutuivat jälleen pettymään. Kuva: Laura Talvitie / Aamulehti
Ilves aloitti Tapparaa vastaan pelatun välieräsarjan loistavasti. Se voitti kaksi ensimmäistä kohtaamista ja oli niskan päällä myös kolmannessa.
Oli todella lähellä, että Ilves olisi karannut ottelusarjassa jo 3–0-johtoon, mutta se hävisikin sarjan lopulta 2–4.
Vielä viimeinenkin ottelu oli tiivistys Ilveksen sitkeästä maineesta kevään sulajana. Se johti sitä 3–0, mutta hävisi 3–4.
Niemelä ei koe, että kuudennessa pelissä tai ottelusarjassa laajemmin olisi ollut kyse Ilvekseen yhdistetyistä paineista tai menettämisen pelosta.
– Mä en usko sitä, mutta jokainenhan tietysti kokee sen omalla tavallaan. Jokainen pelaaja kokee sen penkillä omalla tavallaan.
– Mutta en jotenkin millään jaksa uskoa, että pelatessaan peliä ja ollessaan zonessa pelaaja ajattelisi yhtään mitään muuta kuin seuraavaa vaihtoa tai edellistä vaihtoa.
Sarjan saranapeliksi muodostui lopulta kolmas kohtaaminen, jonka Tappara voitti kolmella ylivoimamaalilla 3–2.
Sen jälkeen Tappara muutti selvästi pelaamistaan maltillisemmaksi ja puolustusvoittoisemmaksi.
– Vaikka kuinka paljon. Kyllähän he muuttivat ihan täysin, Niemelä alleviivasi.
– Emme saaneet pitkään aikaan yhtään ylivoimahyökkäystä. Niillä oli koko ajan kolme pelaajaa alla, eivätkä paineistaneet käytännössä ollenkaan. Eivät he ole hölmöjä. Jos on pelillisesti jäljessä, pitää pystyä tekemään muutosta.
Niemelän mukaan Ilveksen ei itse tarvinnut tehdä suurempia muutoksia sarjan edetessä.
– Eihän meidän tarvinnut varsinaisesti reagoida muuten kuin luottaa siihen, että saamme tasavoimaisilla hyökkäyksillä enemmän aikaan.
– Tällä kertaa emme olleet tasavoimahyökkäyksistä maalipaikan luomisessa yhtä hyviä kuin kaveri.
Kuva: Laura Talvitie / Aamulehti
Kun 5v5-peli meni sarjan edetessä jotakuinkin tasan, Tapparan paremmat kärkiyksilöt nousivat esiin.
Niemelältä kysyttiin, olisiko Ilveksen pitänyt panostaa enemmän joukkueensa kärkiratkaisijoihin jo sen rakennusvaiheessa.
– Ei mulla ole mitään kommentoitavaa tuollaiseen asiaan. Meillä on ollut loistava joukkue ja tällä mennään.
Yksi Ilveksen kauden murheenkryyni oli myös ylivoima. Välieräsarjassakin se onnistui ylivoimalla vain yhdessä kuudesta ottelusta.
– Siinä oli käytännössä koko ajan vain vääränlainen rytmi. Emme saavuttaneet sellaista, että kaikki viisi pelaajaa olisivat lähteneet pelaamaan samaan aikaan peliä maalia kohti. Se on asia, joka on selkeä epäonnistuminen.
– Minä kannan kaikesta vastuun, kun mietitään tulosta. Ihan täysin mun piikissä, Niemelä ilmoitti, kun häneltä kysyttiin, kenen vastuulla ylivoimapeli oli.